miksi "nuoruuden eläminen" tarkoittaa lähes aina keskusteluissa yms

Koska tuon bilevaiheen voi elää vain nuorena. Leipoa voi milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ajatusta, että vakituinen parisuhde sulkisi kokonaan pois bilettämisen yms. Että vakituisessa suhteessa oleva nuori ihminen tyytyisi vain hissuttelemaan kotona (älkää ymmärtäkö väärin, sekin on kivaa), leipomaan ja lukemaan.

Ei suljekaan, enkä sitä tarkoittanut! :D Vaan toin vain esille, että jollekin hyvä nuoruus voi tarkoittaa sitä, että on vakituisessa parisuhteessa, leipoo ja lukee ja on kotihiiri. En tarkoittanut, että parisuhde tarkoittaisi kotihiiriyttä, mutta jos on luonteltaan kotihiiri ja sattuu vielä seukkamaan, niin mikäs siinä sitten.

Usein, kun puhutaan tästä "nuoruuden elämisestä", tuntuu että se on vain lista siitä mitä pitää suorittaa ennen kuin saa vakiintua, ettei sitten myöhemmin kaduta. On tosiaan hyvä huomata, että tärkeintä on elää siten kuin itsestä tuntuu hyvältä. Elämään myös mahtuu monenlaista tekemistä, vakituisessa parisuhteessa elävä ja kotona viihtyvä saattaa yhtä hyvin viihtyä myös viihteellä. Parisuhde ei ole mikään kahle, sinkkuus ei tarkoita irtosuhteita, leipominen ei estä rällästämistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka eivät koskaan tuota vaihetta eläneet on joku harhaluulo, että nuoret eivät muuta teekkään kuin elä sitä sinkku&bile&örvellyselämää. Todellisuudessa tuo örvellysvaihe kestää  useimmilla todella lyhyen hetken. Esimerkiksi muutaman kuukauden. Itse olen teekkari. joten olen nähnyt sitä tahkon kiertämistä aika paljon, mutta ylläri ylläri ei sitä jaksa loputtomiin. Oma kiinnostus siihen "biletykseen" kesti fuksivuoden. Sen jälkeen se elämä oli tylsää yksiössä asumista, kuntoilua tietokonepelien pelaamista ja tentteihin lukemista. Että jos joku haluaa olla tuollaisesta kateellinen, niin joo ihan vapaasti. 

Täysin samaa mieltä. Mutta jos sitä ei saa elää aikanaan, niin sitä kadehtii helposti ikuisesti. Pääsin opiskelemaan vasta 25-vuotiaana ja vaikka ryyppäsinkin, niin kunnon ördäysvuosi jäi elämättä, ja se kaivelee yhä vaikka tiedän etten olisi pitänyt siitä. Vielä keski-iässäkin mietin toisinaan että ottaisin vuoden irti kaikesta sekoillakseni. Ei auta että tiedän ettei se enää ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuon bilevaiheen voi elää vain nuorena. Leipoa voi milloin vain.

Pitääkö siis pakolla mennä bilettämään vaikka haluaa leipoa?

Vierailija kirjoitti:

sitä, että henkilö viettää villiä sinkkuelämää, bilettää yms yms..

Jos joku nuori / nuori aikuinen ei tälläisestä tykkää, vaan haluaa olla vakituisessa parisuhteessa, leipoa ja lukea viikonloput? Eihän nuoruus tässä hukkaan mene, kun tekee mistä tykkää :)

Ne bilehileet ovat sitä mieltä,että koska heistä oli mukavaa viettää nuoruus niin,ihminen on friikki jos ei nauti bilettämisestä ja irtosuhteista.Ihmeellistä kapeakatseisuutta joillain ihmisillä.Itse olen jälkikäteen sitä mieltä,että sen "biletysvaiheen" olisi hyvin voinut jättää väliin,minulle kai tuli jokin myöhäinen murrosikä muutettuani kontrollifriikkiäidin luota omaan kotiin.Elin sitä biletyselämää suunnilleen vuoden,ihan vain siksi että pystyin tekemään niin kun sain vihdoin tehdä mitä halusin,eipä tuosta ajasta jäänyt mitään "elämän parasta aikaa"-fiilistä,vaikka ei varsinaisest kadutakaan.

Luen tässä samalla ketjua "Pidän ensimmäisestä seurustelusuhteestaan nuorena elämänkumppanin löytäneitä aika reppanoina"

Siinä nuorena elämänkumppanin löytäneet vakuuttavat,että useiden ihmisten kanssa seurustelleet ovat "kullikarusellin kasvattamia" ja monissa suhteissa olleet sitä mieltä,että ensimmäisen kumppanin kanssa avioituneet "eivät tiedä paremmasta".

Joidenkin ihmisten maailma tuntuu olevan hyvin mustavalkoinen ja omat mielipiteet ehdottomia totuuksia.

Koska viina = elämä. Tervetuloa suomeen. Valiteltiinhan tuossa yhdessäkin ketjussa, että nyt kun ei tule enää ryypättyä niin ei ole elämässä sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuon bilevaiheen voi elää vain nuorena. Leipoa voi milloin vain.

Pitääkö siis pakolla mennä bilettämään vaikka haluaa leipoa?

Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella nuorella ei riitä itseluottamus siihen, että pitää estoitta hauskaa ja nauttii elämästä. Itsekin olin opiskeluaikoina pääasiassa kotihiiri, vaikka baareissa välillä kävinkin, ja vasta kolmekymppisenä olen tarpeeksi rohkea elääkseni just niin kuin itse haluan.

Olet epäcooliuden inkarnaatio.

Sitten on myöhemmin turha inistä tai ainakaan syyllistää, kun muut ei lähde nolaamaan itseään baareihin.

Nuorilta se on ymmärrettävää. Kolmikymppisestä eteenpäin, säälittävää..

Tunnettu henkilöitä jotka retostelevat toisten asioita jostain syystä, tee nyt sitä ja tätä "kun olet vielä nuori", sanoin joskus exälle kun hän valitti parhaista vuosista ettei ne olleet parhaita jos noin katkeroitti.

Totuus on nuoruus on monille kauheinta aikaa elämässä.  Kliseet eivät päde.

Ihmiselle, jolle biletys on tärkeää, ei mene mistään rautalangasta jakeluun, että ei se kaikille ole. Itselle on ollut riittävät ne pari kertaa vuodessa jonkun ryhmän mukana. Ei vaan ole ollut minun juttuni. Mulla oli silti paljon tekemistä nuorena. Onneksi oli kaveri, joka ei hänkään ollut bilettäjä. Me käytimme aikaamme lenkkeillen, pyöräillen ym. kuntoillen, käytiin kaupungilla ihan ilman biletystarkoitusta, pelailtiin jne. Sitten oli harrastuksia, joissa tapasin myös paljon poikia. Tosin en löytänyt poikaystävää, mutta tapasin poikia kuitenkin. Poikaystävä löytyi opinnoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä ja miksei vanhempana voisi bilettää? 

Perheellisenä se on vaikeampas ja samanhenkinen seurakin kortilla.

tiedän monia vanhoja perheellisiä jotka bilettää...toki spontaani biletys voi olla vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on myöhemmin turha inistä tai ainakaan syyllistää, kun muut ei lähde nolaamaan itseään baareihin.

Nuorilta se on ymmärrettävää. Kolmikymppisestä eteenpäin, säälittävää..

Itsensä baarissa nolaaminen on aina säälittävää, iästä riippumatta. Ymmärrettävää se ei ole minkään ikäisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuon bilevaiheen voi elää vain nuorena. Leipoa voi milloin vain.

Pitääkö siis pakolla mennä bilettämään vaikka haluaa leipoa?

Monet palstamammat tuntuvat olevan sitä mieltä että pitää.En kyllä yhtään ymmärrä,miksi on niin suuri "menetys" jos jättää tuon vaiheen kokonaan väliin.

Ja ei,bilevaihe ei ole jokin mystinen ajanjakso joka on mahdollista elää vain nuorena.Olen tuntenut parhaan ystäväni 14-vuotiaasta asti,nyt hän on 28.Samanlaista örvellystä harrastaa kuin silloin "örvellysikäisenä".Usein aikuisilla on erilainen elämä kuin nuorilla,mutta ei ole mitään pakottavaa syytä bilettää nuorena tai olla bilettämättä vanhana,ihan mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta.

No itse harrastan paljon urheilua ja kilpailen eräässä urheilulajissa. Eli en käy ikinä bilettämässä tai juomassa, enkä haluaisikaan. Ei ainekaan mun mielestä nuoruusvuodet menee hukkaan, oon tähän astisen elämäni parhaassa kunnossa enkä halua sitä pilata. Ja yhtään en kaipaa villejä viikonloppuja, nautin tällaisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tuon bilevaiheen voi elää vain nuorena. Leipoa voi milloin vain.

Pitääkö siis pakolla mennä bilettämään vaikka haluaa leipoa?

Kannattaa kokeilla.

Dr Philin sanoin:"Minun ei tarvitse ampua jalkaani tietääkseni,että se on huono idea". Jos joku juttu ei lähtökohtaisesti kiinnosta yhtään,eikä se todennäköisesti muuta elämää parempaan suuntaan,miksi sitä pitää kokeilla? Yläasteella tuntui olevan "pakollista" ryypätä ja juosta baareissa väärillä henkkareilla.Minulle naurettiin,kun sanoin viettäneeni vappuaaton lukemalla kokeisiin.Ei ole kyllä ainakaan toistaiseksi(täytän pian 29)tullut oloa,että olen jotenkin tuhlannut elämääni kun en ole bilettänyt nuorena tarpeeksi.

Ehkä siksi, että ne on  asioita, jotka mielletään "hyväksyttäviksi" nuorilla mutta ei välttämättä enää vanhempana. Vaikka tässä nyt on tullut kommentteja miten 4-kymppisenäkin voi vielä bailata tai viettää villiä sinkkuelämää.  Mutta mielestäni ainakin hieman eri asia 4-kymppisenä esim. sekoilla festareilla, harrastaa irtosuhteita, tai kokeilla rajojaan juomisen suhteen kuin esim. 2-kympisenä. 

Tämähän ei silti tarkoita, että juominen tai irtosuhteet olisi ainoa tapaa elää nuoruutta. Vaan, että  silloin nämä ikään kuin "nolot asiat" mielletään sallituiksi ja jollei ole esim. 2-kymppisenä juhlinut tms. niin se ei silti tarkoita, että nuoruus olisi jäänyt elämättä mutta, jos nuorena "sekoilee" niin sen voi ikään kuin tehdä nuoruuden nimissä. 

Kyllähän nuorena voi leipoa ja lukea viikonloput ja miksi se olisi yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin nuoruutensa bilettämiseen käyttänyt. Mutta ehkä pointtina yleensä on, että leipoa ja lukea voi myös vanhempana. Ja voidaan ajatella, että jos tämän upean mahdollisuuden bilettämiseen ja sekoilemiseen jättää käyttämättä ikään kuin nuoruuden nimissä, niin silloin jos vanhempana yhtäkkiä tuleekin biletys- tai sekoilukausi niin se on monen mielestä liian myöhäistä siinä kohtaa, koska siinä kohtaa ajatellaan, että pitäisi ottaa jo jonkinlaista vastuuta omasta elämästään.Eli ns. yritetään elää menetettyä/toista nuoruutta.