Olen 28, eikä vieläkään vauvakuumetta

NO, mä olen parin vuoden päästä 40, eikä mulla ole koskaan ollut vauvakuumetta. Se ei ole minua estänyt kuitenkaan hankkimasta kahta lasta. Ehkä me sitten tarkoitetaan vauvakuumeella vähän eri asioita?

Muuten sama juttu, paitsi olen 36 v. Lapsia en ole hankkinut.

Mulla sama tilanne mutta en koe sentään olevani viallinen tai vammainen tai yhtään vähempää oikea nainen. Olen myös 28. Lapsien haluamattomuus on vain osa minuutta siinä kuin varma tieto monista muista asioista joita en halua tai haluan elämässäni.

Lisäksi en aio tehdä lapsia siitäkään syystä, että en usko ihmiskunnalla olevan hyvää tulevaisuutta ja näin ollen en halua synnyttää tänne lapsia kärsimään. Ilmastonmuutos ruoanpuutteineen ja ihmisvaelluksineen, saasteet, terrorismi, luonnon tuhoutuminen ihmisten ylikansoittamisen alta...

Autojakin ostetaan ilman autokuumetta.

Mulla ei ollu koskaan vauvakuumetta... Miehen löysin 32-v ikäisenä. Sitten todettiin kun 34v ikäisenä mentiin naimisiin että lapsi pitäis hommata nyt jos koskaan meinataan. Sain lapseni 35v ja 38v, nyt olen 42v ja minulla on maailman rakkaimmat 6v ja 3v. Koskaan en vauvakuumetta potenut, en lämpene toisten vauvoista/lapsista, mutta noita omia lapsia olen rakastanut ihan ensihetkestä lähtien. 😊

Minä myös 36 enkä varsinaista "pakko saada vauva"-oloa koskaan tuntenut. Ja kun sitä ei ole ollut, niin muut asiat ajaneet lasten hankkimisen edelle. Jossain vaiheessa harmitti, kun tuntui, etten sulaudu yhteisöön, mutta enää ei. Olen tyytyväinen, ei kaikkien tarvitse lisääntyä.

Ei minulla mitään erityistä vauvakuumetta ole ollut koskaan. 

Enemmän sellaiset järkisyyt, että mitä elämältä haluaa. Ympäristöä tarkkailemalla tulin tulokseen, että lapsiperheet elävät täydempää, rikkaampaa ja monipuolisempaa elämää (keskimäärin). 

Siksi, kun sopiva mies sattui kohdalle ja hänkin halusi perhettä, oli valinta luonteva. Me hankimme lapsia! Ja näin teimme. 

Rikkaus on kyllä näyttänyt negatiivisetkin puolensa aikojen saatossa, mutta ei minulla mitään katumuksen tunnetta koskaan ole ollut. 

Parilla ystävälläni ainakin vauvakuume alkoi vasta yli 30-vuotiaana. Itsekin sain vauvakuumeen vasta liki 40-vuotiaana, kun mieheni alkoi vuosien seurustelun jälkeen vihjailla suvunjatkamisesta. Sain tartunnan siis vauvakuumeiselta mieheltäni.

Vauvakuume on ihana tunne, mutta elämässä on paljon muitakin ihania asioita. Ei kaikkien ole pakko tehdä vauvoja. 

Tuo aloitus olisi voinut olla minun kirjoittama! Onpa helpottavaa huomata etten ole ainoa. Pidän niin paljon elämästäni näin etten aio lapsia edes yrittää. Olen yrittänyt haluta mutta kun ei niin ei. Kaikki olisi valmista siihen, ihana mies ja koti ja töitä on, mutta nautin elämästä näin enkä kaipaa muutosta. Kummilapsia onneksi on ja heidän kanssaan saan viettää aikaa niin paljon kuin vaan haluan, ja se on hieno juttu. Kaikille ei vaan äitiys sovi, ehkä olen yksi heistä. Ihmiset voi vapaasti pitää hulluna ja epänormaalina, mutta en kyllä aio muiden mieliksi lisääntyä. Syitä on useita. Onneksi perheellesi kuitenkin löytyy paljon että sen puoleen tässä ei sukupuuttoon kuolla vaikka itse valitsen näin. Pidän kyllä lapsista paljon ja töissä onneksi saa heidän kanssaan viettää aikaa ja sitten onkin luksusta päästä kotiin rauhoittumaan ja viettää miehen kanssa kahden keskeistä aikaa. Itsekästä ehkä juu mutta onneksi kukaan ei pakota lisääntymään ja Suomessa saa itse päättää asioistaan. Siitä kiitollinen.

Mitä ap tarkoittaa vauvakuumeella? Vauvojen ympärillä tapahtuvaa vaalenapunaisen sävytteistä höttöä ja hössötystä? Sydämen lämmintä sykähtelyä vauvan kohdatessa? Vai pelkästään tunnetta haluta tehdä lapsi?

Siis perheellisiä* korjaus edelliseen

Ai, tästä tulikin velojen itsekeskeistä elämäänsä ihannoiva hehkutusketju? 

Nauti vapaudestasi! Kun se kuume iskee et pysty enää elämään normaalisti. Töissä haaveilet vauvasta, ehkä googlailet vauvatarinoita tai lastenvaatteita. Kaupungilla näet vain vauvoja jotka haluaisit ottaa syleilyyn. Saatat kuvitella, että ovellasi on jonain päivänä vauva joka on osoitettu juuri sinulle.

Rukoilet päivittäin miehesi sanovan, no yritetään vain... Odotat odotat... Aika tuntuu pysähtyneen. Tunnet kehosi ja munasolusi vanhentuvan joka sekuntti. Työt kasaantuvat, et pysty näkemään ystäviäsi raskausvatsojen tai vauvojen kanssa. Lopulta ahdistus on niin suurta että mietit jo kuolemaa :( olen myös 28, psyyke jo hajalla vauvakuumeesta.

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Jos käytät, silloin voi jäädä luonnollinen "lisääntymishalukin" kokematta.

Ensisynnyttäjäin keski-ikä on lähes 28. Eli olet vielä nuori. Aikaa lapsen hankintaan vielä 15 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Ai, tästä tulikin velojen itsekeskeistä elämäänsä ihannoiva hehkutusketju? 

Kommenttisi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin meistä muista kommentoineista.

Vierailija kirjoitti:

Muuten sama juttu, paitsi olen 36 v. Lapsia en ole hankkinut.

Mulla sama juttu, ja olen myös 36, mutta lapsia olen hankkinut.

Vierailija kirjoitti:

i, tästä tulikin velojen itsekeskeistä elämäänsä ihannoiva hehkutusketju? 

Niinhän täällä aina.

Miksi? 

Siksi tietysti, että lapsettomat ovat täällä monikymmenkertaisella yliedustuksella oikeaan määrään nähden. Perheelliset ovat ihan muissa riennoissa. 

Vain 3-5 prosenttia ilmoittautuu tutkimusten mukaan vapaaehtoisesti lapsettomiksi, kun lapsentekoikä on ylitetty. 20-34 -vuotiailla prosentti on n. 15. 

Ja tämäkin on harhaanjohtavaa, koska kuka 20-25 -vuotias yleensä on vielä kovin syvällisesti asiaa edes ajatellut?

Jos joku ei näitä tutkimustuloksia osaa etsiä, niin katsotaan, jos jaksa linkitellä pyydettäessä. 

Kohta 33 vuotta ja ei mitään vauvakuumeseen viittaavaa koskaan. Enemmänkin niin päin että jos kuukautiset on päivänkin myöhässä, googlailen paniikissa tietoa abortin tekemisestä. 

Joskus kokenut pienoista kriisiä että oonko viallinen, koska vakaassa onnellisessa parisuhteessa elävän tämän ikäisen KUULUISI haluta lapsia, lopulta olen kuitenkin todennut, että mitä sitä turhia stressaamaan. Miksi minä tekisin ongelman siitä että ei lapset tunnu luontevalta, kun tuskin se ongelma on kenellekään lähipiirissänikään.

En käytä horminaalista ehkäisyä. En myöskään koe olevani valmis äidiksi, koska en pode vauvakuumetta. Koen vauvat lähinnä vastenmielisinä ja sen vuoksi odotan, että tulisi tuo kuume, joka mystisesti muuttaisi mieleni. Kokisin sitten olevani valmis äitiyteen... Ap