Erilleen muuttaminen parisuhteessa?

Kauan olette seurustlleet ja kauan olette asuneet yhessä?

Minä muutin erilleen miehestäni vuoden alusta. Olemme olleet yhdessä 13 vuotta josta naimisissa 5 vuotta. Muutin pois, koska kaipaan omaa rauhaa ja tilaa todella paljon enkä jaksanut pilata hyvää suhdetta mm. riitelemällä poikkeavista siisteyskäsityksistä tai nipottaa miehen tavasta käyttää rahaa. Olemme todella läheisiä ja käytännössä päivittäin yhdessä jollain tapaa, mutta en enää muuttaisi takaisin hänen luokseen! Oma koti ja rauha on ollut sen arvoista.

Ollaan oltu 7v yhdessä, joista viimeisin vuosi asuttu erillään. Oli enemmän miehen toive, ja vaikka silloin ajattelin sen olevan hyvä idea, en kuitenkaan nyt tiedä... Silloin pelasti parisuhteemme, mutta nyt on itsestäni alkanut tuntua että pärjäilenhän näin hyvin itsekin (lasten kanssa) että niin... tarvitsenko miestä enää... 

Haluaisin siis että asuisimme kuitenkin yhdessä jos kerran ollaan yhdessä.

Itse seurustellut reilu 3v, yhdessäasumista reilu vuosi. Tällä hetkellä pohdimme eroa ja erilleen muuttaminen on vaihtoehto... näkisimme kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Monia juttuja, suurimmaksi osaksi kitkaa aiheuttaa seksi(olen se haluton osapuoli) ja monesti tuntuu etten saa olla koskaan kotona yksin jne. Minulle oma aika on erittäin tärkeää. Meillä riitoja aiheuttaa myös minun menemiset sille mies haluaisi nuohota yhdessä paljon enemmän. Voin sanoa että se on todella ärsyttävää kun toinen yrittää rajoittaa menoja. Et voi määrätä toisen menoista. Se on keskustelun paikka: onko hänellä oikeasti häiritsevän paljon menoja? Vai onko niin että sinun pitäisi keksiä enemmän sisältöä niin et ikävöisi miestäsi koko ajan kitiin?

Taidatte olla tukien perässä? Tiedän tapauksia, että pariskunta "eroaa". Näin akka saa yh-tuet ja mies muuttaa paperilla eri kämppään. Silti asutaan saman katon alla ja vuokrataan se miehen asunto eteenpäin pimeästi.

Kiitos kommenteista. Ollaan oltu neljä vuotta yhdessä ja asuttu yhdessä ehkä puolitoista vuotta.

Miehen menot ovat vähentyneet jonkun verran suhteen edetessä, eikä niitä nyt älyttömästi ole. Se häiritsee, ettei niistä menoista aina kerrota mulle tai niistä "valehdellaan". Ollaan puhuttu tästä monta kertaa, mutta selvyyttä ei näköjään tule.

Jotenkin en vaan saa kunnolla nukuttua, jos tiedän herääväni yöllä. Sitten kun herään miehen tuloon, en saa enää kunnolla unta. Eli kun mies on jossain myöhään, saan varautua siihen, että seuraava päivä menee mullakin ihan pilalle.

Ongelma on varmaan sekin, että itselläni on aika vähän menoja ja en tiedä miten niitä lisää keksisi. Baarissa käyn ehkä pari kertaa vuodessa ja ikinä en ole sinne mennyt ilmoittamatta. Ei jotenkin tulisi mieleenkään.

Kotitöistä tulee kyllä meilläkin turhaa riitaa, niin kai erilliset asunnot ratkaisisi senkin.

Haluaisin, että nähdään silloin kun oikeesti halutaan olla yhdessä, eikä vaan että on pakko olla yhdessä tavan vuoksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla tukien perässä? Tiedän tapauksia, että pariskunta "eroaa". Näin akka saa yh-tuet ja mies muuttaa paperilla eri kämppään. Silti asutaan saman katon alla ja vuokrataan se miehen asunto eteenpäin pimeästi.

Haha, ihan hyvä teoria ja varmaan joidenkin kohdalla pitää paikkaansa. Me ollaan lapsettomia ja molemmat töissä. Tukia ei saada, vaikka tuloissa ei kyllä kehumista ole. Ap

Ap, ymmärrän. Minua häiritsi myös se että mies halusi vapaapäivinään vain istua kotona kun minä taas olisin halunnut mennä jonnekin. Riitaa emme saaneet aikaiseksi, mutta pahaa mieltä usein. Liian erilaiset persoonatyypit eivät voi hyvin eläessään keskenään vaikka rakastaisivat muuten toisiaan kuinka paljon tahansa. Lisäksi mieheni tykkää pyytää kotiin porukkaa esim. katsomaan leffaa ja minä taas stressaan vieraita, otan paineita siivoamisesta jne. Nyt kun ollaan erillään, mies voi elää paskan keskellä ja kutsua porukkaa milloin tahtoo, minulla taas on siisti koti jossa ei käy juuri ketään. :)

2

Tiedän uusperhepariskunnan, joka päätti muuttaa omiin asuntoihinsa useamman vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Syynä oli mm. erilaiset siisteyskäsitykset ja tilantarve. Naisen uusi koti sijaitsi 30km päässä miehen kodista, joten hänen lapsensa vaihtoi uuteen kouluun, miehen lasten taas jatkaessa entisessä (yhteisessä) koulussa. Traagisinta tilanteessa oli se, että heillä oli näiden "entisten" lastensa ohella myös yhteinen lapsi, joka oli erilleen muuton aikana 3-v. Aikusten tarpeiden seurauksena tämän viimeisimmänkin lapsen ydinperhe hajotettiin, ja hänestäkin tehtiin viikko/viikko heittopussi. Ex-suhteista syntyneillä lapsilla oli tämän muutoksen seurauksena kolme kotia: ex-puolisoiden kodit & kaksi uusperheen kotia. :(

Pariskunta itse koki elävänsä vain "modernissa suhteessa", mutta kaikista lapsista näki, että tilanne oli repivä. Totuutta tälle "pariskunnalle" ei kärsinyt sanoa, mutta ilmeisesti ovat huomanneet tilanteen mahdottomuuden nyt itsekin. Tällä hetkellä he nimittäin yrittävät myydä erillisiä kotejaan, jotta voisivat ostaa yhteisen kodin. Koulua vaihtanut lapsi on taas entisessä koulussaan, tosin koulumatka on 30km.

Jos teillä ei ole lapsia, niin erilleen muutto saattaa olla kokeilemisen arvoinen juttu. Lapsiperheelle en sen sijaan suosittelisi.

Ymmärrän kyllä tuon jos toinen ei ilmoita että on "jossain". Kai sitä on huolissaan yms että missä se toinen on ja nuo asiat vaikuttaa luottamukseen. Mies jollain tasolla pelkää sinun tuomitsevan menonsa? Oli niin tai näin niin tuon valehtelun on loputtava ja laitat miehes ruotuun sen osalta. Itse en siedä suhteessa valehtelua.

Voisitko kuvitella hankkivasi enemmän sisältöä elämääsi? Harrastuksia, ystäviä, kiinnostuksenkohteita. Mua itseäni ärsyttää energiatasolla todella paljon se kun mies "odottaa" minua kotona ja saa mut tuntemaan että olen vastuussa hänen viihtymisestä.

T.4

Vierailija kirjoitti:

Tiedän uusperhepariskunnan, joka päätti muuttaa omiin asuntoihinsa useamman vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Syynä oli mm. erilaiset siisteyskäsitykset ja tilantarve. Naisen uusi koti sijaitsi 30km päässä miehen kodista, joten hänen lapsensa vaihtoi uuteen kouluun, miehen lasten taas jatkaessa entisessä (yhteisessä) koulussa. Traagisinta tilanteessa oli se, että heillä oli näiden "entisten" lastensa ohella myös yhteinen lapsi, joka oli erilleen muuton aikana 3-v. Aikusten tarpeiden seurauksena tämän viimeisimmänkin lapsen ydinperhe hajotettiin, ja hänestäkin tehtiin viikko/viikko heittopussi. Ex-suhteista syntyneillä lapsilla oli tämän muutoksen seurauksena kolme kotia: ex-puolisoiden kodit & kaksi uusperheen kotia. :(

Pariskunta itse koki elävänsä vain "modernissa suhteessa", mutta kaikista lapsista näki, että tilanne oli repivä. Totuutta tälle "pariskunnalle" ei kärsinyt sanoa, mutta ilmeisesti ovat huomanneet tilanteen mahdottomuuden nyt itsekin. Tällä hetkellä he nimittäin yrittävät myydä erillisiä kotejaan, jotta voisivat ostaa yhteisen kodin. Koulua vaihtanut lapsi on taas entisessä koulussaan, tosin koulumatka on 30km.

Jos teillä ei ole lapsia, niin erilleen muutto saattaa olla kokeilemisen arvoinen juttu. Lapsiperheelle en sen sijaan suosittelisi.

Ap olisi varmasti maininnut muksuista aloituksessa jos niitä olisi.

Sama tilanne mulla. Haluaisin myös kuulla kannattaako. Tykkään viettää aikaa mieheni kans ja nautin kyllä avoliitosta. Mutta joudun yksin hoitamaan kodin ja mies on aikaansaamaton, jolloin koti on jatkuvasti hämärä luola jossa hän yöpaitasillaan makaa sohvalla. Tuntuu kuin se tukahduuttaisi minutkin. Kun olen ollut äitini luona joitakin aikoja ja köyn kotona välillä, on mukavaa nähdä miestä. Siksi ajattelen että tuollainen deittailu voisi sopia meille (mulle?)

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tuon jos toinen ei ilmoita että on "jossain". Kai sitä on huolissaan yms että missä se toinen on ja nuo asiat vaikuttaa luottamukseen. Mies jollain tasolla pelkää sinun tuomitsevan menonsa? Oli niin tai näin niin tuon valehtelun on loputtava ja laitat miehes ruotuun sen osalta. Itse en siedä suhteessa valehtelua.

Voisitko kuvitella hankkivasi enemmän sisältöä elämääsi? Harrastuksia, ystäviä, kiinnostuksenkohteita. Mua itseäni ärsyttää energiatasolla todella paljon se kun mies "odottaa" minua kotona ja saa mut tuntemaan että olen vastuussa hänen viihtymisestä.

T.4

Juuri tuo valehtelu tai kertomatta jättäminen rassaa minua. Luulen myös, että mies ei raaski kertoa kaikista menoistaan...

Voisin kuvitella ja oon yrittänyt miettiäkin, miten sitä hankkisi. Mulla on yksi varsinainen liikuntaharrastus ja sitä on kerran viikossa. Muuten lähinnä töiden jälkeen olen koneella lukemassa blogeja tai katsomassa netflixiä, lukemassa kirjaa jne... kavereista ei kauheasti ole ja en oikein tiedä, kuinka niitä saisikaan. Olen ujo ja aika huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Yhteydenpito vanhoihin kavereihin on jotenkin vaan jäänyt. Ei oikein jaksa enää ottaa yhteyttä jossain facebookissa, kun vastauksissa kestää ja edes kahvilla käymistä tai muuta on mahdoton järjestää.

Poikaystävänikin varmaan kokee, että hänen pitäisi järjestää mulle tekemistä poissaollessaan tai että olettaisin niin. En oleta, mutta kyllä välillä harmittaa olla yksin kotona. Oon aika paljon ollut elämässäni yksin ja nämä hetket palaa välillä mieleen.

En tiedä oonko lapsellinen tai outo, mutta ajattelen välillä, että mieluummin oon yksin omassa kotona, kun yksin yhteisessä kodissa :D

Ap

Kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta. Kannattaahan sitä kokeilla.

Meillä oli samaa ongelmaa; en saanut nukuttua kun mies torkutti ja miehellä jatkuvasti kavereita kylässä sekä yllätysvieraita viikonloppuisin, mikä vaati myös minun osallistumistani ja panosta. Kaipaan myös todella paljon aikaa olla ihan rauhassa yksinkin. Väsytti ja kiristi välejä melkoisesti se, että olimme niin erilaisia arkipäiväisissä asioissa. Lisänä tähän vielä, että käsittelin noihin aikoihin lapsuuden perheen ongelmia. Jotka ihan fyysissesti seurasivat perässä. Yritin pelastaa avioliittoamme muuttamalla pois miehen luota, mutta miehen syyllistäminen ja surullisuus meni yli. En jaksanut enää olla jatkuva paska, joten se avioliitto karahti alkumetreille. Tästä on aikaa jo yli 10 vuotta, joten yli olen päässyt, mutta koville se otti. Toivottavasti sun mies arvostaa sun yritystä ja sopeutuu tilanteeseen. Kaikki keinot kannattaa kokeilla, nykyään erotaan liian helposti.

Mun on jotenkin vaikea ymmärtää, miks mies ei haluaisi muuttaa erilleen. minähän ne riidat koneella roikkumisesta, siivouksesta jne aloitan varmaan. Ehkä mies vaan toivoo, että lopetan tietyistä asioista sanomisen.

Minusta meillä toimi hyvin alussa se, että nähtiin sillon kun siltä tuntui. Toivon, että toimisi vieläkin, eikä etäännyttäisiin toisistamme... Tavallaan tuntuu, että erilleen muutto olisi askel taaksepäin. En vain keksi muutakaan. Tämä kun ei ole mikään yhdessä yössä syntynyt idea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä seurustelevia pareja, jotka asuu erillään? Kauanko olette olleet yhdessä ja miksi olette päättäneet asua erillään?

Itse olen miettinyt, voisiko erilleen muutto pelastaa parisuhteeni vai olisiko se vaan lopun alkua. Meillä on ongelmia ja minulla on paljon omia ongelmia, joita setvin terapiassa.

Yksi jatkuva riidanaihe on se, ettei mies aina ilmoita menemisistään. Esim. Jos menee kahville ja päätyykin sieltä baariin. Tai töistä kaverille. Nää jutut selviää mulle, kun kysyn missä hän menee tai kun yöllä tulee kotiin.

En halua olla mikään natsi tai nipo, minusta se vaan on toisen kunnioitusta kun kertoo menoistaan. On myös tilanteita, joissa mies sanoo menevänsä kaverilleen ja kysyn, menevätkö he baariin myöhemmin. Mies kieltää, mutta menee kuitenkin.

Lisäksi meillä on todella pieni kämppä ja herään, kun toinen tulee yöllä kotiin. Sen jälkeen en välttämättä saa ollenkaan enää unta. Olen todella huonouninen, olen aina ollut.

Erottiin vähän samanlaisista syistä, mutta palattiin yhteen kun huomasin ettei täydellistä miestä löydy ja että yksin eläminen on tylsempää kuin yhdessä eläminen.

Huomioita matkan varrelta;

1)

Ihmiset muuttuu ja rauhoittuu useimmiten vanhetessaan.

Yleensä vapaa-ajan meneminen miehilläkin vähenee kun kaverit saavat lapsia. Nykyisin suorastaan toivon että mies menisi välillä jonnekin, jotta saan sitten itse hyvän syyn tehdä shoppailureissuja tai matkoja työporukan kanssa.

2)

Erilaisia menoja ja hankalia matkoja tulee kaikenlaisille miehille usein ihan työnkin puolesta. Sellaiseen on vaan pakko sopeutua. Moni tekee vuorotyötä tai joutuu matkustamaan työn vuoksi...

3)

Sopiva asunto auttaa nukkumiseen ja tuo toivottua omaa rauhaa.

Meillä mies tulee usein myöhään työmatkoiltaan, mutta on sovittu että nukkuu sitten toisessa huoneessa eikä herättele.

Jos muutatte erilleen asumiskustannukset varmaan kasvaa..?

Saisitteko kahden erillisen asunnon hinnalla yhden vähän isomman, niin tilavan että molemmille on oma huone ?

4)

Ihmiset riitelee niin paljon turhaa kotitöistä.

Palkatkaa siivooja. Tulee varmasti halvemmaksi kuin kahden erillisen talouden ylläpito...

Monelle jotenkin aivan mahdoton ajatus, mutta kotalousvähennyksen kanssa siivooja maksaisi vaan n. 150-200€ /kk eli n. 75-100€ per nenä kuukaudessa.

5)

Jos haluat joskus lapsia, älä hirveästi viivyttele.

Jos et pidä miehestäsi, jos seksi ei mitenkään toimi tai et halua sitä , jos mies on väkivaltainen tai selvästi alkoholisoitunut tai narkomaani , jos et voi mitenkään kunnioittaa miestäsi eroa heti ja etsi nopeasti uusi mies.

Mieti/miettikää myös seuraavia asioita:

*saatteko toistenne seurasta enemmän energiaa ja iloa, vaiko toistepäin?

*Onko toistenne luonteenpiirteet sellaisia, että jaksatte katsella niitä tulevaisuudessakin? Toista ei voi kuitekaan muuttaa, luonne on ja pysyy vaikka tiettyjä asioita käyttäytymisessä voikin muuttaa.

*Onko teillä täysin erilainen sosiaalinen käyttäytyminen? Voitteko käydä yhdessä juhlissa tai muualla, vai kokeeko toinen ns sosiaalista vastuuta tilanteista? (meillä tämä asia vaikuttaa aika voimakkaastikin).

* Toimiiko seksi? Jos jompi kumpi on haluton, niin oletteko valmiita että näin voi olla tulevaisuudessakin*

Hyviä pointteja :) sitäkin on miettinyt, että kannattaisko muuttaa kolmioon sen sijaan, että asuis erillään yksiköissä.

Harmi vaan, että oma palkka on pieni ja esim. Siivooja tuntuu aika mahdottomalta.

Jos rahasta ei olisi tiukkaa, itsekin haluaisin harrastaa enemmän jotakin.

Käyn itse terapiassa, mutta välillä mietin tarvittaisko jotain pariterapiaa. Ap

Yksin ei ole hyvä elää.

Voisitteko harrastaa jotain liikuntaa yhdessä?

Olemme käyneet yhdessä kuntosalilla mikä aloittaa viikonlopun aika kivasti.

Siitä saa voimaa ja hyvän mielen.