siis mun on pakko muuttaa täältä kun pikkulapsi kiljuu joka päivä naapurissa!!

Kurittomuuttaan se vaan huutaa. Sen siitä saa, kun nykymaailmassa lapsille ei saa enää pitää kuria.

Oletko naapurini? Eilen mulla lapsi sai raivarin ja huusi että satutan, kun pidin käsistä ettei riko kaikkea ja lyö päätään huonekaluista. Tänäänkin ehti jo kiukutella. Olen ottanut yhteyttä perheneuvolaan. Tänään lapsi lähti mummulleen kylään.

Jaa että kurilla turvat tukkoon?

En kannata moista höpötystä. Sillä tavalla kasvaa vain nöyristeleviä alamaisia. Ihmisen kuuluu saada olla oma itsensä, kunhan käyttäytyy hyvin ja noudattaa lakia.

Mutta pikkulasten huutamisesta: voi olla uhmaakin. Vaikea tietää, mistä on kyse, kun ei näe tilannetta. Minuakin usein hermostuttaa naapurin pikkulapsen huutaminen, että onko hänellä oikea hätä vai onko vain muuten sellainen lapsi, joka huutaa kovaa ja joka tilanteessa.

Tiedän tunteen. Jos lapsi huutaa vielä yölläkin,  niin tilanne alkaa olla sietämätön, ja jos siihen päälle vanhemmat huutavat niin siinä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa itse pois. Minä muutin, en ole katunut. Meillä tosin naapureiden kohdalla kyse ei ollut mistään lapsen uhmahuudosta vaan lapsen pahoinpitelystä, johon piti puuttua, ja sen jälkeen olikin erityisen kiva olla näiden naapurina ne loppukuukaudet ennen kuin löysin uuden asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Oletko naapurini? Eilen mulla lapsi sai raivarin ja huusi että satutan, kun pidin käsistä ettei riko kaikkea ja lyö päätään huonekaluista.

Nykylapset ovat oppineet hyödyntämään tämän päivän Suomen hysteeristä kasvatuskulttuuria vallankäyttömenetelmänä. He tietävät, että pienenkin kivun aiheutuminen on vakava rikos ja vanhempi on elämänsä vaikeuksissa jos se tulee vaikkapa tarhan tätien kautta viranomaisten tietoon. Näin ollen äidin voi kerta toisensa jälkeen nähdä irrottavan otteensa ja suostuvan kaikkiin vaatimuksiin, kunhan lapsi päästää suustaan taikasanan "sattuu".