Miksi Suomessa 40- vuotias nähdään liian vanhana niin moneen asiaan?

Ei kai nyt sentään. Tosin Saksassa asuessani monet oli kauhuissaan, että mulla on kolme lasta.

Suomi on ikärasismin ja piilotetun naisvihan luvattu maa. Täällä on +50v naisen turha hakea mitään töitä. Ja tälläkin palstalla haukutaan lyttyyn kaikki +30v äidiksi halajavat ja keski-ikäiset miehet haaveilee teineistä. 

Vierailija kirjoitti:

Johtuukohan kulttuurissa jostain asiasta? Ihmettelen kun tuo asia pomppaa niin monessa esiin.

Esimerkki 1: Naista joka saa lapsen 40- vuotiaana sanotaan mummoäidiksi,ajatellaan että lapset täytyy tehdä viimeistään 35 vuotiaana. Itse asuin vuosia keski- ja etelä- Euroopassa ja siellä ihan tavallista, että 40 vuotiaana saadaan lapsi/lapsia. Kukaan ystävistäni ei ollut perheellinen 35 vuotiaana siellä, ihmiset tekivät töitä, matkustelivat ja kävivät ulkona. Olin ihan ulkona noista perhekuvoista, kunnes tulin Suomeen takaisin ja sain oman lapsen. Ja kyllä, suurin osa äideistä 30- vuotta juuri täyttäneitä tai vähän yli, 40- vuotiaita ei paljon näy. Entisissä asuinmaassani olisi ollut erikoista saada lapsi sen ikäisenä, vaikka ihmiset kävivät töissä ja asuivat pariskuntina, ihan naimisissa asti.En edes ollut kuullut käsitteestä "mummoäidit" aikaisemmin.

Pelkkä biologia ei voi selittää asiaa, vai onko niin että suomalaiset naiset vanhenenvat nopeammin kuin esim. etelä-eurooppalaiset naiset? Onko se joku suurperhetoive, vai mikä?

Esimerkki 2. Suomessa ajatellaan että 40- vuotiaat ovat ikäloppuja töihin. Ovat harmaita ja vanhoja. Täällä täytyy näyttääkin "vanhalta" sen ikäisenä, nuorekkaita vaatteita ei sovi käyttää. Ei täydy mennä kuin Tukholmaan, jossa huomaa että jopa 60 v naiset pukeutuvat nuorekkaasti, muotivermeisiin, on pitkiä hiuksia ja meikkiä. Sama työelämässä ja muutenkin elämässä, 40- vuotiaita pidetään monissa maissa elämänsä vedossa olevina, käydään yökerhoissa, leffassa jne.. Suomessa eletään nuorempina jo vanhojen ihmisten elämää.

Näitä asioita olen usein ihmetellyt itsekseni, tuntuu että kun palasin Suomeen takaisin minulle tuli +20 vuotta lisää ikää, siis yhteiskunnan silmissä.

Oho, en ole huomannut näin selkeää eroa eri maiden välillä. Toivottavasti Suomessakin pikkuhiljaa asenteet muuttuu. Jokainen yli nelikymppinen voinee siihen itsekin vaikuttaa.

t 49 v.

Mun 40vee kaverit on kyllä ihan meneviä Suomessa. Kaipa se riippuu alueesta ja ketä tuntee. Tuskin jossain Saksan maaseudulla ja Ranskan perähikiöilläkään meno oo samanlaista kuin Pariisissa ja Berliinissä

http://yle.fi/uutiset/isaksi_ja_aidiksi_tullaan_aina_vain_myohempaan__k…

No ketkä niistä mummoäideistä pitää kovimpaa ääntä? No teineinä äidiksi tulleet. Sitten kun otetaan vertailuun teininä äideiksi tulleiden ja reilu kolmikymppisinä äideiksi tulleiden koulutustaso, äo, lastensuojeluongelmat jne. niin kannattaako sille mummoäidiksi haukkumiselle tehdä muuta kuin hymähtää.

Höps löps. Se cutoff-piste on kylläkin 25 vuotta. Sen jälkeen pitäisi olla aina vain tiukan asiallinen ja pukeutua juuttisäkkeihin tai muuten yrittää epätoivoisesti olla nuorekas.

Mutta tuo onkin typerysten tapa ajatella. Itse käytän sellaista vaatetta ja hiustyyliä kuin itse hyväksi näen. Naiset tietenkin inhoavat ja pitävät vähintään alitajuisesti jonain henkisesti lapsuuteen jämähtäneenä vajukkina, mutta ei se minua haittaa.

Ja itse asiassa koko maahan tuntuu taantuneen johonkin kollektiiviseen henkiseen kurjuuteen. Ja parasta tässä on vielä se että kaikkia muitakin ärsyttää tämä, mutta he eivät silti uskalla elää niinkuin haluavat vaan tarpovat siinä kurjuudessa kiroten jokaista päivää ja sitä kun aina pitää pukeutua rumiin mustiin polyesterisäkkeihin.

Jaa, minä olen eteläeurooppalainen ja sukulaiset ovat kauhuissaan, kun olen jo 29 eikä mulla vieläkään ole lapsia.

Ovat sitä mieltä, että ei kukaan enää näin vanhaa huoli, kun joku vikahan minussa täytyy olla jos en ole tähän ikään mennessä naimisiin mennyt ja lapsia saanut.

Voisitko ap valottaa mistä maasta kyse. Katselin Saksan tilastoja ja siellä 1.lapsi saadaan 31 vuotiaana Berliinissä. Pieniä eroja vain koko maan sisällä.

Turha sitä on itkeä, kun ei enää ole alta kolmikymppinen. Biologia on raakaa.

Itse asuin Espanjassa, Italiassa ja Ranskassa, ja huomasin kyllä tuon aika selkeästi. Asuin kyllä isoissa kaupungeissa, voi olla että maaseudulla on eri tilanne. Selkeästi vieläkin 40 vuotiaana tutut ja ystävät viettävät ihan erilaista elämää kuin täällä Suomessa 40 vuotiaat viettävät noin keskimäärin, puhun Helsingistä :) Vaikka olisi lapsiakin, on ihan yleistä että ilman huonoa omaatuntoa heitä hoitavat isovanhemmat tai lastenhoitaja/kotiapulainen kun vanhemmat menevät vaikka ravintolaan syömään ja sen jälkeen drinkeille. Kyllä Helsingissäkin niin tehdään, mutta noin niinkuin keskimäärin täällä vietetään aika erilaista elämää 40- vuotiaana ja ollaan ihan eri tyylisiä kuin monessa muussa Euroopan maassa.

T: Ap

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä olen eteläeurooppalainen ja sukulaiset ovat kauhuissaan, kun olen jo 29 eikä mulla vieläkään ole lapsia.

Ovat sitä mieltä, että ei kukaan enää näin vanhaa huoli, kun joku vikahan minussa täytyy olla jos en ole tähän ikään mennessä naimisiin mennyt ja lapsia saanut.

Maiden sisällä lienee paljonkin eroja samoin sukulaisten iässä :) Onko etelä-Eurooppalaisilla sukulaisillasi ja ystävilläsi lapsia tuon ikäisenä? Kuvittelisin, että jossain Andalusiassa ja Sisiliassa on erilainen suhtautumistapa kuin pohjoisimmissa kaupungeissa.

Ehkä myös halutun lapsimäärän haave vaikuttaa, monissa maissa ei haluta kuin se yksi lapsi ja Suomessa käsittääkseni halutaan useampi lapsi kuin saadaan. 

Ihmettelyni ei koske siis pelkästään lapsilukua vaan elämäntyyliä, olemusta ja yhteiskunnan suhtautumista siihen "minkälainen" tulisi minkäkin ikäisenä olla.

Täällä tulee syyllinen olo, jos liikaa nauttii elämästä. Syytän uskonpuhdistusta ja Lutheria. Ulkona juominen myös kallista. Juodaan mieluummin yksin kotona. Muuten asuessani Saksassa kävin lapsen koulukavereiden vanhempien kanssa kerran kuussa syömässä ja juomassa ulkona. Täällä ei kukaan jaksa järjestää. Kaikki niin väsyneitä ja pitää olla tekemässä jauhelihakastiketta klo 17.00 kotona

Vanheneminen nähdään aina negatiivisena asiana ja siitä kumpuaa monenlainen ikärasismi. Nuoruus on automaattisesti positiivista. Tämähän ei ole totuus, mutta Suomessa jostain syystä harhaluuloa kasvatetaan. Oli kauheaa olla alle 40-vuotias. Olin liian pitkään riippuvainen vanhempieni mielipiteistä ja totaalisen epävarma kaikesta ja suoritin kiltin tytön elämää. Vasta nelikymppisenä ja sen jälkeen olen oppinut arvostamaan itseäni ja tapaani elää ja asioita, joista pidän todella. Enää en piittaa muiden mielipiteistä niin paljon. On lapsi ja 10-vuotias, ja halusin lapsen juuri 35 vuoden kieppeillä täysin itsekkäistä syistä. En halunnut elää kumppanin kanssa vuodesta toiseen kahdestaan. Elämä oli urautunutta. Kuitenkin jokainen elää elämäänsä lapsia tekemättä tai muuten ja ei minulla ole mitään kannanottoa heitä vastaan tai puolesta.

Epäilen, että kun asuu ulkkiksena ulkomailla pystyy elämään ns. kullasta tietämättä mitään yhteiskunnan odotuksista ja ajatuksista. Näin ainakin omat kokemukset. Suomessa aivan eri lailla on tunteitaan nämä ajatukset ja ahdistuu uutisista jne.

Suomessahan on hirveän kova tarve itsenäistää lapsia. Mahdollisimman nuorena pitää osata pärjätä yksin.

Nuorille aikuisille taas toitotetaan että 'pitää olla itsenäinen ja pärjätä yksin'. Paheksutaan sitä jos nuori joutuu pyytämään vanhemmiltaan rahaa tai jotakin apua.

Ehkä lasten hankkiminen on joillekin jokin ihmeellinen aikuistumisriitti. Todistellaan sillä omaa aikuisuutta. Samaan aikaan voimakas vela-ilmiö saattaa olla vastaisku tälle.

Ja sitten kun ne lapset on saatu kasvatettua, niin aletaan elämään kuin vanhukset.

Itse elin pitkän nuoruuden, josta useita vuosia vietin ulkomailla (opiskellen ja työskennellen). Lapset sain päälle kolmekymppisenä, ja yllätyin kovasti siitä 'lapsiperhekulttuurista' joka meillä täällä on. Se tuntuu jotenkin vakavamieliseltä suorittamiselta. Ja yksin pärjäämisen paineet ovat kovat. Töitä pitää tehdä yhtä paljon kuin perheettömien mutta silti lapset pitää kasvattaa itse. Ja pitää kuntoilla ja pitää huolta ulkonäöstä ja tehdä sitä ja tätä.

Mielestäni ei ole mikään ihme että pienten lasten vanhemmat eroavat kaiken uupumuksensa keskellä.

Ehkä siinä kaiken pyörityksen keskellä vanhenee pikavauhtia, unohtaa olevansa nainen ja helposti mummoutuu nelikymppisenä.

Onneksi me voidaan jokainen valita sellainen elämäntapa joka itselle sopii parhaiten.

Ei ole pakko mummoutua nelikymppisenä jos ei halua :)

Hmm, olen 41-vuotias suomalainen enkä ole huomannut noista mitään, muuta paitsi tuon työelämän nykyisen valitettavan ikärasismin.

Mutta minusta ainakin tuntuu, että kyllä saan elää ihan miten haluan eikä sitä kukaan ihmettele ikäni takia. Asun kyllä Helsingissä, jossa ei ihmisiä muutenkaan kiinnosta niin paljon toistensa touhut, kun on kaikenlaista hiihtäjää ympärillä. Eikä nelikymppisten lasten tekeminenkään täällä kovin harvinaista ole. Eikä edes tällainen miehetön ja lapseton kuten itse olen ;) 

Tuosta että täytyisi näyttää vanhalta - vaikea uskoa. Minusta vaan tuntuu että tosi moni meistä suomalaisista ei alun perinkään perusteta niin kauheasti tuosta ulkokuori-asiasta, ja iän myötä sen merkitys vähenee entisestään. MInä siis en halua näyttää vanhalta, mutta en nuoreltakaan, vaan hyväksyn sen miltä tämän ikäisenä näytän, enkä pyri näyttämään muulta. Eikä minun tarvitse myöskään viehättää kenenkään silmää, joten miksi tuhlata aikaa ja rahaa kampauksiin, vaatteisiin jne. Työksenikin koodaan tietokoneita, joten ei sielläkään tarvitse hyvältä näyttää. Mutta kyllä meillä siellä työpaikalla on sellainenkin nainen, jotka on 60 v, rokkityyli, mustaksi värjätty tukka jne. Kaikenlaiset hyväksytään ainakin it-firmassa eikä kukaan ihmettele ettei hän saisi näyttää siltä koska ikä on mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että kun asuu ulkkiksena ulkomailla pystyy elämään ns. kullasta tietämättä mitään yhteiskunnan odotuksista ja ajatuksista. Näin ainakin omat kokemukset. Suomessa aivan eri lailla on tunteitaan nämä ajatukset ja ahdistuu uutisista jne.

Täh? En ihan tajunnut.. itse asuin esim. Espanjassa melkein 10 vuotta, ja mies on sieltä kotoisin joten elin ihan paikallisesten tavoin, en ollut ns. expattina asiat valmiiksi järjestettyinä.

Kabanossia peräaukkoon

Kyllä kolmekymppinen nainen on jo niin vanha ettei sellaista katso Erkkikään saati ota töihin.