Mistä tietää, että ihmiset pitävät sinusta?

seuraile tiiviisti ensireaktioita asioihin. jos vaikka leikitään et sulla on pimee huumorintaju ja kerrot siitä uudelle tuttavalle, keskity heti siihen mikä on eka ilme. jos ilme ei paljoakaan värähdä tai on iha ilone nii oletettavasti hän pitää ainakin tästä piirteestä. jos taas hän selvästi katsoo sua halveksuen nii voi olla ettette enää tapaa.

ihmisten on tosi vaikea kontrolloida ensirekatioitaan ja se eka ilme josta näkee oikeat ajatukset käy alle sekunnin ajan ja sitten ihminen ottaa vasta valehtelun päälle ja muuttaa ilmeen haluamakseen

Joskus en oikein osaa tulkita ilmeitäkään.

Ap

kertovat henkilökohtaisuuksia kysymättä. Luottavat sinuun.

Kyllä minulle on kerrottu henkilökohtaisia asioita, mutta nämä ihmiset ovat olleet luontaisesti avoimia kaikkia kohtaan.

Ap

Up

Kaverina, esim.:

- Ystävällisestä hymystä

- Luottavaisesta ja avoimesta katseesta

- Siitä, että toinen ei kiiruhda pois, kun kerrot jotain asiaa

- Siitä, että toinen kyselee esim. kuulumisiasi tai muita omia asioitasi ja on kiinnostunut vastauksestasi sekä jakaa mielellään omia asioitaan kanssasi, myös luottamuksellisia

Romanttisessa mielessä:

- Lämpimästä ja pitkästä katseesta, hymystä

- Hakeutuu seuraasi tarkoituksellisesti ja "tekee tikusta asiaa"

Työhaastattelussa:

- Löydätte jotain yhteistä tai muuten vain hyvän yhteisymmäryksen

- Avoimesta ja positiivisesta elekielestä

- Haastattelija kehuu cv:täsi tai työkokemustasi

- Haastattelija esim. ehdottaa, kuinka työnkuvaa voitaisiin muokata juuri sinun osaamisen mukaiseksi

Ainakin kaveri- ja romanttisessa mielessä varmasti se, että kyselee sinulta asioita, kuulumisia, hakeutuu seuraan. Ei kukaan tee niin jos ei ole kiinnostunut / ei pidä sinusta.

Tietenkin on sitten ihmisiä, jotka eivät uskalla lähestyä. Silloin on hankala tietää, tykkääkö vai ei...

Joo minustakin on hämmästyttävää, että jotkut kirkkain silmin sanovat esim, että olen työssäni pidetty henkilö. Mistä ihmeestä joku voi sen niin varmasti tietää! Tai joku sanoo, että ystävät pitävät hänestä. Tuo on minulle aivan vierasta.

Mutta järjellä ajatellen uskon, että kyllä moni muu tietää tuollaiset asiat. Ja että minun ongelmani on epävarmuus, jonka seurauksena lähinnä ajattelen, ettei minusta kukaan tykkää, kunhan esittävät, kun pakko on kuitenkin olla tekemisissä.

Huomaavaisuudesta, pienistä eleistä. Jos ei uskalla lähestyä, niin silloinkin voi olla mukava joskin pidättyväinen.

Up

ze

Vierailija kirjoitti:

Joskus en oikein osaa tulkita ilmeitäkään.

Ap

Sulla saattaa olla aspergerin syndrooma.

Näin että he puolustavat.  Rakkaus siitä että on valmis luopumaan omasta edustaan toisen hyväksi.  Töihin voidaan ottaa vaikka ei pidettäisi, kauniisti kannattaa käyttäytyä mutta ei erityisesti miellyttää.

He haluavat työntää asioita sisääni

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaveri- ja romanttisessa mielessä varmasti se, että kyselee sinulta asioita, kuulumisia, hakeutuu seuraan. Ei kukaan tee niin jos ei ole kiinnostunut / ei pidä sinusta.

Tietenkin on sitten ihmisiä, jotka eivät uskalla lähestyä. Silloin on hankala tietää, tykkääkö vai ei...

Tässä tulee muistaa konteksti. Jos ap:lla on vaikeuksia jopa ilmeiden tulkitsemisessa, aiheuttaa se riskin tulla höynäytetyksi. On ihan tavallista, että tietyt kaverit voivat kysyä kuulumisia ja hakeutua seuraan - aina kun heille sopii ja aina kun he haluavat hyötyä jotenkin. Mutta en sanoisi, että tuota tekevät ihmiset välttämättä pitäisivät toisesta. Nuo asiat oppii kokemuksen kautta.

Hyvä kysymys. Minä olen itsestäni aika epävarma, ja stressaan ihan liikaa siitä, että pidetäänkö minusta (ei pitäisi, koska tiedän sen olevan rasittava piirre ihmisessä). Mutta kiinnitän huomiota tiettyihin merkkeihin. Tärkeintä on se, kuinka aloitteellisia ihmiset ovat minua kohtaan. Uskoisin, että kun toinen hakeutuu seuraani, juttelee ilman mitään varsinaista asiaa, nauraa kanssani ja pyytää minua mukaan asioihin, hän pitää minusta.

Yksi hyvä keino saada ihmiset pitämään sinusta on pitää heistä ensin. On vaikea olla pitämättä ihmisestä joka pitää meistä. Siksi kannattaa panostaa myös omaan luontevaan ulosantiin (olematta kuitenkaan roikkuva tai epätoivoisen oloinen) ja olla kiinnostunut toisen asioista. Pieniä juttuja. Yhtenä esimerkkinä: tilanteessa jossa porukalla puhutaan jotain, henkilö A on sanomassa jotain mutta henkilö B ehtii puhumaan vähän päälle saaden A:n vaikenemaan kesken lauseensa, on mielestäni kohteliasta palauttaa B:n sanottua asiansa puheenvuoro A:lle ja kysyä, mitä tämä oli sanomassa. Uskoisin, että ihmiset pitävät niistä jotka haluavat kuulla mitä heillä on sanottavana.

Helppoa, koska ihmiset eivät pidä minusta.

Minulla on sellainen ongelma, että luulen aina, että ihmiset pitävät minusta kaverimielessä enemmän kuin oikeastaan pitävätkään. Sitten jälkikäteen saatan kuulla, etteivät he ole pitäneet minusta välttämättä lainkaan. Joten ymmärrän ongelman. Itse  olen ilmeisesti huono lukemaan elekieltä ja koska harva nyt on avoimen törkeä, niin missaan tärkeät vihjeet, ettei tässä ikuisia ystäviä nyt ollakaan. Töissä pyytelin kerran yhtä tyttöä monta kertaa töitten ulkopuolisiin aktiviteetteihin ennen kuin nolostuttavan myöhään tajusin, että se ei taida sittenkään vain haluta lähempää ystävyyttä sen sijaan, että olisi törkeän kiireinen :D

Mä olen pyytänyt erästä ihmistä yhteen konserttiin, johon hän suostuikin. Menimme, ja oli ihan mukavaa siihen asti kunnes läksimme pois, ja tajusin nauttineeni tilaisuudesta paljon enemmän ja syvemmin kuin hän. Hänen arkiset tarinansa kotimatkalla veivät mun tunnelmallisen fiiliksen täysin mennessään. En menisi hänen kanssaan enää konserttiin toista kertaa.

Olemme jatkuvasti tekemisissä, mutta emme oikeastaan pidä toisistamme. Hänestä vaistoan sen niin, että hän ei hakeudu seuraani, ei kerro minulle sellaisia henkilökohtaisuuksia mitä muille eikä naura kanssani. Emme ole samalla aaltopituudella. Mulla meni aikaa, ennen kuin tajusin, että olemme ihan erilaisia eikä meidän kuulu ollakaan kavereita.

Onpa jännä kysymys. Sillä tavalla, että en ole koskaan tullut ajatelleeksi tätä. Jos mietin omalta kohdalta,  niin en oikeastaan käyttäydy sen kummemmin ihmisiä kohtaan, joista pidän intuitiivisesti kuin niitäkään kohtaan, joista en pidä. Yritän kaikille olla peruskohtelias ja ystävällinen.

Saatan myös juttusille hakeutua sosiaalisissa tilanteissa (harrastuksissa ym) riippumatta siitä pidänkö henkilöstä intuitiivisesti vai en. (tarkoitan intuitiivisella pitämisellä sitä, että henkilö näyttää vaikka ulkonäöltään joltakin ennestään tutulta joka on ollut joko mukava, tai sitten jotain muuta).

Koska mielestäni tarvitaan pidempi suhde jotta voi edes tietää, onko henkilö luotettava ja rehellinen ja tasapainoinen, niin että ei esim kiusaa, käytä henkistä väkivaltaa, eli kohteleeko ihan samalla tavalla ystävällisesti kaikkia ihmisiä.

Minusta siis oikeastaan on hyvin vaikea tietää.

Myös kun on tunnettu pidempään, luulen monien ihmisten kysyvän seuraa tapahtumiin monien eri motiivien kautta, ei välttämättä se ole ainoa peruste, onko henkilö mukava ihminen vai ei.