Vauva 2 kk, onko ero ainut vaihtoehto?

Ehkä turha kysymys, mutta oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa asiallisesti asiasta?

Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on sitä mieltä, että tilanne helpottaa tulevaisuudessa, kun saa yritykseen lisää henkilökuntaa. En kuitenkaan tiedä, milloin tämä tapahtuu. Omista harrastuksistaan ei ole valmis tinkimään. Ap.

No oletko puhunut asiasta miehen kanssa? Oletko kysynyt, minkälainen aviomies ja isä hän on mielestään sinulle ja lapsille?

Meillä oli tuollainen tilanne harrastavan miehen kanssa, kun kuopus oli vauva. Hän muutti tyyliä niin, että meni harrastukseen heti töistä, ja tuli sitten kotiin. Muuten kyllä osallistui kotitöihin.

On. Älä vie lapsilta hyvää isää, vaan koittakaa yhdessä puhumisen ja vaikka terapian kanssa saada teistä toisillenne myös hyvät puolisot. Mitä se tilanteessanne auttaisi että eroaisitte? Hoitaisit kodin ja lapset vielä enemmän yksin?

Muutosta tuo suhteenne tarvitsee, mutta ero voi olla liian raju ratkaisu.

Pakko kysyä miksi teit toisen lapsen jos mies on ollut samalla tavalla pois jo esikoisesta alkaen...

Ei ole itsekäs ratkaisu. Ehkä keskustelisin sinun kengissäsi miehen kanssa vielä kerran ja kertoisin eromietteistä. Toteaisin, että asioiden on muututtava, mikäli haluaa jatkaa perheenä.

Asettaisin myös päivämäärän (jota en kertoisi miehelle, jottei voisi vain esittää siihen asti muuttuneensa), jona päätöksen tekisin. Tyyliin "jos olen onneton ja tilanne sama vielä 1.9.16, haen avioeroa". Ero on lapsillekin helpompi vielä kun ovat pieniä.

Miten sun arki helpottuisi, jos mies ei olisi edes sitää vähää kotona?

Voi voi, taisit tuntea miehesi jo ennen lasten hankintaa vai kuinka.

Turha nyt on rutista jos tuollaisen miehen kanssa lisääntyy.

Naiset on aina kantaneet päävastuun lastenhoidosta ja kodin arjen pyörimisestä. Koeta tottua ajatukseen.

Toinen vaihtoehto on neuvotella ( lue sanella) uudet säännöt perheeseen ja jos mies ei lupaa muuttua sanoa ero vaihtoehdoksi ja lastenhoito vuoroviikoin. Luulisi miehen joustavan silloin tahtomallasi tavalla.

Helpommalla hän pääsee kun alkaa osallistumaan kuin ottaisin viikko-viikko vastuun lapsistaan.

Ei ole valmis joustamaan harrastuksista ja saunailloista. Tavallisesti arkena töissä 8-18 ja siitä suoraan harrastuksiin, kotona kymmenen jälkeen, jolloin lapset nukkumassa. La ja su ei töitä. Myös lauantaina käy harrastuksessa ja illalla klo 18 jälkeen saunailtaan, kotiin yöllä. Sunnuntaina on niin väsynyt, että nukkuu lähinnä. Mutta leikkii myös lapsen kanssa. Kotitöihin ei osallistu lähes lainkaan. Silloin kun suunnittelimme toista lasta, tilanne ei ollut tällainen. Muuttui raskausaikana. Ap.

Taas yksipuolinen uhritarina av-mammalta. Jos tuo on jatkunut koko äitiytesi ajan niin miksi teitte toisen lapsen? Hormonihuuruja paljonkin? Kukahan tarinassa onkaan itsekäs? Henkilökunnan palkkaaminenkaan ei ole mikään ratkaisu yrittäjälle.

Vierailija kirjoitti:

On. Älä vie lapsilta hyvää isää, vaan koittakaa yhdessä puhumisen ja vaikka terapian kanssa saada teistä toisillenne myös hyvät puolisot. Mitä se tilanteessanne auttaisi että eroaisitte? Hoitaisit kodin ja lapset vielä enemmän yksin?

Miehesi todennäköisesti ottaisi lapset 2 x kuukaudessa viikonlopuiksi, loput hoitaisit sinä? Ja millä rahalla? Teillä eletään vauva-taaperovaihetta joka on monesti enemmän äodon kannattelemaa, ihan luontaisesti moneissa perheissä (äitiyslomat, imetys jne). Ja monesti ne naiset lapsia enemmän haluaa. Ja kouluttavat itsensä kehnompipalkkaiseen ammattiin. Eikö tuon lyhyen ajan voisi vaan sulattaa? Ainakin itse huomasin miehen alkavan osallistua paljon enemmän kun lapset hiemat kasvivat, heidän kanssaan pystyi juttelemaan ja touhuamaan. Mies osallistui koululäksyjen tekemiseen paljon enemmän kuin minä ja kuskasi harrastuksiin. Ehkä se tasapaino löytyy ajan kanssa? Olet varmasti hirveän väsynyt vauvan ja taaperon kanssa? Hankkikaa hoitaja ja käykää kahdestaan jossain. Vie 2-vuotias muutamana päivänä johonkin päivähoitoon ja ota vauvan kanssa pitkät päiväunet. Heti helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme keskustelleet asiasta, mutta mies on sitä mieltä, että tilanne helpottaa tulevaisuudessa, kun saa yritykseen lisää henkilökuntaa. En kuitenkaan tiedä, milloin tämä tapahtuu. Omista harrastuksistaan ei ole valmis tinkimään. Ap.

Varoittava tosielämän esimerkki: miehen isä painaa duunia yrityksessään 7 päivää viikossa kellon ympäri, miehen äiti istuu melkein kaikki illat yksin kotona padat lämpiminä miestään odottaen. On harrastuksia ja ystäviä, mutta pääasiassa viettää vapaa-aikansa yksin. Tilanne jatkunut samanlaisena jo pari vuosikymmentä.

Olisiko mahdollista että miehellä olisi toinen nainen? Ettei olisikaan harrastamassa? Huomioiko sinua, kun on kotona? Tuli vaan itsellä mieleen...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole valmis joustamaan harrastuksista ja saunailloista. Tavallisesti arkena töissä 8-18 ja siitä suoraan harrastuksiin, kotona kymmenen jälkeen, jolloin lapset nukkumassa. La ja su ei töitä. Myös lauantaina käy harrastuksessa ja illalla klo 18 jälkeen saunailtaan, kotiin yöllä. Sunnuntaina on niin väsynyt, että nukkuu lähinnä. Mutta leikkii myös lapsen kanssa. Kotitöihin ei osallistu lähes lainkaan. Silloin kun suunnittelimme toista lasta, tilanne ei ollut tällainen. Muuttui raskausaikana. Ap.

Miksi sitten aloituksessa sanoit että olet jaksanut tätä koko äitinä olo-ajan? 

Siis minkä ongelman se ero ratkaisisi? Sittenhän sä vasta yksin olisitkin ja kaiken lisäksi lapset joutuisi eroon isästään. Jos luulet, että voit tuosta vaan vaihtaa toiseen mieheen, joka on yhtä hyvä kuin nykyinen ja joka viettää lisäksi enemmän aikaa sun ja lasten kanssa, niin ei onnistu kovin helposti. Anteeksi, kun sanon, mutta kahden lapsen yh-äiti ei ole kovin haluttu miesten silmissä. Ollaan nyt rehellisiä..

No ei hyvältä kuullosta! Eihän lapset näe isää ollenkaan viikolla. Huono homma, jos harrastus menee perheen edelle. Ehkä ero on paras ratkaisu.

Meillä oli vähän sama tilanne, mutta meillä oli 3 pientä lasta, mies ei ollut harrastuksissa illalla ja viikonloppuisin vaan töissä eikä mulla ollut paikkakunnalla Ystäviä.

Lomia ei ollut ja ne muutamat hassut päivät milloin ei mennyt töihin, oltiin anopin mökillä anopin kanssa ja anoppi laittoi miehen sielläkin hommiin. Siis ihan koko ajan keksi jotain tekemistä miehelle. En käsitä vieläkään miksi hän ei tajunnut, että ehkä miehen olis ollut kiva olla joskus "lomalla" lastenkin kanssa, mutta ei, hänen etunsa meni kaiken edelle.

Jossain vaiheessa mä olin ihan poikki eikä mies tullut kotiin edes siksi aikaa, että mä olisin päässyt harrastamaan ja lihoin KUUKAUDESSA 10 kiloa. Söin oikeastaan koko ajan. Lasten jämät ja omat ruuat. Lasten mennessä nukkumaan 19-20 välillä mä menin syömään sohvalle ja söin koko illan. Se oli mun keino selviytyä ja olin syönyt liikaa jo pidemmän aikaa, mutta se, että jouduin luopumaan omasta vähäisessäkään ajasta, ajoi mut siihen. En päässyt vuosiin edes joululahjoja ostamaan ilman lapsia! Oli hieman haastavaa.

Jossain vaiheessa mä havahduin siihen, että olen äärettömän onneton eikä liikakilot auttaneet asiaa ollenkaan. Käytiin miehen kanssa parit erittäin vakavat keskustelut ja mies alkoi olemaan taas iltaisin kotona, että mä pääsin harrastamaan. Jossain vaiheessa tapahtui jotain? ja mies tajusi kuinka muutuin vähemmän mörökölliksi ja alkoi tulemaan siihen aikaan kotiin, että pääsin kuntosalille ihmisten pariin ja kun olin käynyt siellä jonkin aikaa, niin mies sanoi mulle ettei ollut tajunnut kuinka raskasta mulla on lasten kanssa kotona ihan yksin ja oli huomannut kuinka muutuin iloisemmaksi ja onnellisemmaksi, kun kävin treenaamassa.

Paljon se vaati, litroja kyyneleitä, pari ero"uhkaa", rahan menetystä ja avautumista ennen kuin meidänkin perheeseen saatiin tilanne, jossa kaikki olivat tyytyväisiä ja onnellisia.

Kehotan siis puhumaan miehesi kanssa ja jätä hänet välillä lasten kanssa keskenään niin ettet ole laittanut ruokia, vaatteita jne valmiiksi.

Voitko laskea standardejasi kodin hoidon suhteen? Jos miestä ei kotihommat kiinnosta niin tarviiko sinunkaan niska limassa jynssätä nurkkia lattiasta kattoon? Tietty pitää olla puhdasta vaatetta ja ruokaa perheelle mutta liika hössötys minimiin. Jos mies perustelee firman resurssipulalla ettei pysty panostamaan kotitöihin niin sinä voit perustella myös resurssipulalla, ettei kaikki voi olla vimpan päälle. Eiköhän tuosta joku kultainen keskitie löydy, ero kuulostaa vähän radikaalilta ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole valmis joustamaan harrastuksista ja saunailloista. Tavallisesti arkena töissä 8-18 ja siitä suoraan harrastuksiin, kotona kymmenen jälkeen, jolloin lapset nukkumassa. La ja su ei töitä. Myös lauantaina käy harrastuksessa ja illalla klo 18 jälkeen saunailtaan, kotiin yöllä. Sunnuntaina on niin väsynyt, että nukkuu lähinnä. Mutta leikkii myös lapsen kanssa. Kotitöihin ei osallistu lähes lainkaan. Silloin kun suunnittelimme toista lasta, tilanne ei ollut tällainen. Muuttui raskausaikana. Ap.

Miksi sitten aloituksessa sanoit että olet jaksanut tätä koko äitinä olo-ajan? 

Taitaapa taas olla niitä provotehtaan aloituksia...