Vauva 2 kk, onko ero ainut vaihtoehto?
Minulla on kaksi lasta, vanhin 2 v. ja nuorin vasta 2 kk. Olemme olleet miehen kanssa naimisissa kolme vuotta, yhdessä jo lähes kymmenen vuotta. Mieheni on lähes aina poissa kotoa. Omistaa yrityksen ja lisäksi harrastukset. Käy myös lähes joka viikonloppu saunailloissa. Hoidan yksin kodin ja lapset. Olen jaksanut tätä koko äitinä olemisen ajan. Ennen lapsia harrastimme yhdessä ja kävimme ulkona yhdessä. Alan olla jo neuvoton. Mies on hyvä isä lapsille, silloin kun on kotona. Olen miettinyt eroa lähes päivittäin. Onko se itsekäs ratkaisu jos siihen päädyn?
Kommentit (61)
Tilanne on ollut haastava koko äitinä olo ajan, mutta selvästi pahentui raskausaikana. Ennen sitä ei käynyt yhtä paljon ulkona. Mies on kyllä ollut vähän poissaoleva kotona. Toinen nainen ei ole käynyt aiemmin mielessä, mutta nyt asiaa mietittyäni jokailtainen harrastus kuulostaa oudolta. Minusta tuntuu, että lasten kanssa kahdestaan oleminen olisi helpompaa, koska ei tarvitsisi huomioida miestä (laittaa ruokaa, silittää paitoja ym.) Ja ei olisi jatkuvasti paha mieli siitä miksi mies ei halua viettää aikaa minun kanssa, esim. lauantai-iltaisin. Taloudellinen toimeentulo on ainut asia, joka mietityttää. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ollut haastava koko äitinä olo ajan, mutta selvästi pahentui raskausaikana. Ennen sitä ei käynyt yhtä paljon ulkona. Mies on kyllä ollut vähän poissaoleva kotona. Toinen nainen ei ole käynyt aiemmin mielessä, mutta nyt asiaa mietittyäni jokailtainen harrastus kuulostaa oudolta. Minusta tuntuu, että lasten kanssa kahdestaan oleminen olisi helpompaa, koska ei tarvitsisi huomioida miestä (laittaa ruokaa, silittää paitoja ym.) Ja ei olisi jatkuvasti paha mieli siitä miksi mies ei halua viettää aikaa minun kanssa, esim. lauantai-iltaisin. Taloudellinen toimeentulo on ainut asia, joka mietityttää. Ap.
Miksi silität miehesi paidat jne.? Sinäkin tarvitset omaa aikaa, et ole orja. Mies tehköön aikaa paitojensa silittämiselle ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne on ollut haastava koko äitinä olo ajan, mutta selvästi pahentui raskausaikana. Ennen sitä ei käynyt yhtä paljon ulkona. Mies on kyllä ollut vähän poissaoleva kotona. Toinen nainen ei ole käynyt aiemmin mielessä, mutta nyt asiaa mietittyäni jokailtainen harrastus kuulostaa oudolta. Minusta tuntuu, että lasten kanssa kahdestaan oleminen olisi helpompaa, koska ei tarvitsisi huomioida miestä (laittaa ruokaa, silittää paitoja ym.) Ja ei olisi jatkuvasti paha mieli siitä miksi mies ei halua viettää aikaa minun kanssa, esim. lauantai-iltaisin. Taloudellinen toimeentulo on ainut asia, joka mietityttää. Ap.
Siis miksi helkkarissa sä silität sille paidat jne? Hoitakoot nuo asiat ihan itse. Helppohan se on kotona täyshoidossa olla. Vähän nyt selkärankaa nainen.
No miehen mielestä se kuuluu minulle, kun olen kotona. En haluaisi riidellä kotona. Ap.
Ensinnäkin: ruokaa laitat varmaan joka tapauksessa, ei siinä tarvitse mitenkään miestä huomioida. Toisekseen: silittäköön itse. Kasvata selkäranka, nainen! Mä en ymmärrä naisia, jotka heijastaa omaa onnellisuuttaan miehen kautta. Elä omaa elämää ja lakkaa olemasta orja!
Miehen mielestä kuuluu sulle kun olet kotona? Sä olet kotona hoitamassa lapsia ja hoitamassa siihen liittyvät pakolliset oheisjutut, kuten ruuanlaitto, jonkin näköisen siisteyden ylläpito ja vaatteiden pesua. Ja niitäkin normaalissa perheessä jaetaan molemmille jos kotona oleva ei jaksa tai ehdi, vaikka toinen olisikin töissä.
Mies tarvitsee paitaa joten mies voi silittää sen itse, ei mies ole yksi lapsi lisää. Mies käy töissä ja sä teet kotijuttuja lasten kanssa. Jos mies käy harrastuksissa 3x viikossa, niin sinäkin voit käydä harrastuksissa tai omissa menoissa 3x viikko saman ajan. Jos mies käy saunaillassa 1x viikko, niin säkin voit käydä kavereidesi kanssa saunomassa 1x viikko.
Mikä se miehesi harrastus on, missä pitää joka ilta käydä?
En tajua, mistä teillä löytyi yhteistä aikaa edes sen vauvan alullepanemiseen. Ja täysi kynnysmatto olet, kun tuota katselet. En oikein usko sitäkään, että muutos olisi tullut raskausaikana, sori vaan.
Miehen maksama ulkopuolinen apu, jolloin sinä saisit vapaa-aikaa. Ja tai apua kodinhoitoon. En missään nimessä eroaisi tuossa tilanteessa. Korkeintaan hommasin nettirakkauden jonka kanssa pitäisin yhteyttä omaksi iloksi.. Älä ajattele miestäsi, ajattele lapsia ja itseäsi. Sinä tiedät mikä sinulle parhaaksi. Lapset eivät ole pieniä ikuisesti. Nyt elät todella sitovaa vaihetta johon miehenkin pitäisi osallistua.
Onko sinun mahdollista ottaa vapaata illaksi niin mies näkisi miten rankkaa on kahden pienen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
No miehen mielestä se kuuluu minulle, kun olen kotona. En haluaisi riidellä kotona. Ap.
Miehen mielestä kuuluu sinulle... Mitä SINÄ haluat? Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa kuin riidellä, jos puhe ei auta. Jos ei siihen pysty, on ihan omaa syytä jäädä miehen kynnysmatoksi. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata sanoa ei.
Koeta mitä tapahtuu jos lasten kanssa lähdet vaikka mummolaan reissuun sanomatta mitään.
Lentopallo 2 x viikko ja loput kuntosalia. Olen nyt alkanut miettiä toisen naisen mahdollisuutta. Puhelimesta on tullut tärkeä viime aikoina miehelle, vie joka paikkaan mukanaan. Ap.
Minä veikkaan valitettavasti toista naista. Tiedätkö, käykö mies varmasti harrastuksessaan? Ei kukaan muuten ole vapaaehtoisesti noin paljon poissa kotoa.
Meillä tuo vieraissa käyminen alkoi noin. Mies kävi kotona vain kääntymässä. Ja puhelin koko ajan vieressä. Vähitellen aloin huomaamaan uusia merkkejä. Ja se poissaolevuus oli käsin kosketeltavaa.
Nyt hommaat itsellesi kuntosalikortin per heti. Ja sanot, että joka toinen ilta on sinun kuntosali-iltasi. Ja mies hoitakoon sen ajan lapsia.
Kun tätä on jatkunut 1 kk, toteat, että ensi la sinä lähdet tyttökavereiden kanssa ulos. Ja myös toteutat sen!
Vierailija kirjoitti:
No miehen mielestä se kuuluu minulle, kun olen kotona. En haluaisi riidellä kotona. Ap.
Kuules nyt, jos viinasta ja naisista kovasti tykkäävä puhelinmyyntifirman pomo (V***n puhelinmyyjät, Miksu, n 25v) ehtii silittää paitansa pomoilun ja bilettämisen ohessa, miksei sun miehes siihen kykene? Et edes tee sille ruokaa hetkeen. Jos ei ala ymmärtämään, että lapsetkin tarvii häntä, ja vielä enemmän kuin ne harrastukset (vai toiset naiset) niin potki pihalle, hanki yksinhuoltajuus ja mies maksaa elarit. Tai sitten yhteishuoltajuus viikko-viikko -menetelmällä.
Tai sitten pyydät hetkeksi vaikka äitisi hoitamaan lapsia ja itse häivyt hemmottelemaan itseäsi kylpylään. Kerrot äidillesi, että voi lähteä heti kun mies tulee. Soitat tunnin kuluttua miehellesi, että miten menee, ja pitääkö sinun kutsua poliisit jos hän olisi jättämässä lapset heitteille.
Toinen nainen on minunkin veikkaukseni.
Valitettavasti näin se asia on.
Palkkaa yksityisetsivä.
Alkuraskaudessa meillä oli tapana katsoa elokuva la-iltana, kun lapsi nukkumassa. Nytkin vauva yleensä nukkuu tuohon keffa-aikaan, mutta sitä ehdottaessa, mies vaan vastaa että tarvitsee rentoutumista ulkona raskaan työviikon jälkeen. Mietin, miksi ei voisi rentoutua kotona minun kanssa? Tämä juuri on se raskain syy tähän eron pohdintaan. Harrastukset vielä menisivät, mutta tuo ettei halua olla minun kanssa. Ap.
En vielä kaipaa kuntosalille tai ulos kavereiden kanssa, vauva on niin pieni vielä (imetykset sun muut). Mutta tätä yhteistä kotiaikaa kaipaan! Ap.
Porvoolainenhan tämä taitaa ollakin. Kahden kuukauden jälkeen, vai yli kahden vuoden ajan, siinäpä ap taas saa selitellä ; )