Miksi kieli menee keskelle suuta kun tekee jotain tarkkuutta vaativaa tehtävää?

Minulla kieli on enimmän aikaa keskellä suuta, koska jos se ei olisi, se olisi hampaiden välissä, ja siinähän saattaisi vahingossa purra kieleensä.

Pienet rakentaa leegoista, niin niiden varpaat menee ihanasti kippuraan jalkaterän alle.

Voi kertoa jostain häiriöstä. Esimerkiksi lukihäiriöisillä on usein sellainen ongelma, että jos heille puhuu, heidän suunsa liikkuu muodostaen sanoja joita heille puhut. Evolutiivisesti tuskin on merkitystä. Käytännössä signaalit aivoista ovat kehittyneet tosi hullusti, esimerkkinä jos suoristat vain etusormen, lähtee ensin komento suorista koko käsi, sitten älä suorista koko kättä vaan pelkkä etusormi. Tämä siksi, että roikuttiin puissa eikä tarvittu hienomekaanisia otteita ennen maahan laskeutumista.

Nauran aina kun veljeni leikkaa nurmikkoo. Sen alaleuka roikkuu etuviistossa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä se johtuu? Lisääkö se jotenkin keskittymistä? Onko tällä ollut jonkinlaista evolutiivista merkitystä?

Huomasin äsken kun tiskasin käsin ja pilkoin vihanneksia, niin kielenkärkihän se sieltä työntyi ulos keskeltä suuta. Hölmön näköistä varmaan ja ele tulee täysin tiedostamatta. Hassua.

Olet vain liiallisesti sisäistänyt typerä sanonnan.

Äitini käytti minuun liittyen sanontaa "kieli keskellä suuta". Olin aivan järjetön rasavilli alle kouluikäisenä. Kiltti kuitenkin.

Olin kuullut, kun äiti oli sanonut minusta, että kyllä tuon tytön kanssa pitää koko ajan olla kieli keskellä suuta.

Seuraavan kerran kun lähdin ulos huusin äidille että älä ole huolissasi äiti, mulla on kieli keskellä suuta. :) Ajattelin että pidän sen keskellä suuta, ettei joudu hampaiden väliin.

Aiemmin kielestäni tuli verta, kun tipuin puusta, johon olin kiivennyt ylpeästi korkeimmalle. :)

Äiti parka. Se oli niin sovinnainen ja minä rasavilli 70-luvun kasvatti, joka kertoi lähes joka ilta perheelleen miten olen varmaankin oikeasti poika, koska minä en saa tehdä mitä haluan tyttönä tehdä. :'D

Vierailija kirjoitti:

Äitini käytti minuun liittyen sanontaa "kieli keskellä suuta". Olin aivan järjetön rasavilli alle kouluikäisenä. Kiltti kuitenkin.

Olin kuullut, kun äiti oli sanonut minusta, että kyllä tuon tytön kanssa pitää koko ajan olla kieli keskellä suuta.

Seuraavan kerran kun lähdin ulos huusin äidille että älä ole huolissasi äiti, mulla on kieli keskellä suuta. :) Ajattelin että pidän sen keskellä suuta, ettei joudu hampaiden väliin.

Aiemmin kielestäni tuli verta, kun tipuin puusta, johon olin kiivennyt ylpeästi korkeimmalle. :)

Äiti parka. Se oli niin sovinnainen ja minä rasavilli 70-luvun kasvatti, joka kertoi lähes joka ilta perheelleen miten olen varmaankin oikeasti poika, koska minä en saa tehdä mitä haluan tyttönä tehdä. :'D

Näin aikuisena ajattelen tuon sanonnan siten että kielen suun keskelle asettaminen merkitsee keskittymistä. Ei sitä että kieli katkeaa leikeissä. :)