15v koirani lopetetaan torstaina täällä meillä kotona (eläinlääkäri tietysti) onko ok, että jään isomummin hautajaisista pois kun olen liian romuna?

Sinä saat olla romuna kun menet hautajaisiin. Minusta sinulla on moraalinen velvollisuus mennä sinne.

On ok.Voit jäädä pois.

Toiset lintsaa duunistakin.

Saat tehdä juuri niin kuin sinusta parhaalta tuntuu.

Ei ole pakko mennä mihinkään hautajaisiin jos ei pysty.

Hautajaiset on muutenkin typerää pelleilyä.

Ei se mikään pakko varmasti ole. Voithan mennä sinne hautajaisiin ja surra samalla koiraa, jos itket silmät punaisina koiran vuoksi niin hautajaisissa se ei haittaa, muut luulevat, että suret isomummia.

Minä olin parikymppinen kun ensimmäinen koirani lopetettiin, koira oli sairastellut pidemmän aikaa ja kaikkia mahdollisia hoitoja kokeiltiin tuloksettomina. Mummoni (jonka kanssa en ollut mitenkään läheinen, näimme max 1-2 kertaa/vuosi) kuoli myös noihin aikoihin ja hänen hautajaisensa olivat viikon päästä koiran lopetuksesta. En mennyt. Olin jo ihan hajalla koiran kuolemasta ja sen sairasteluun liittyneestä stressistä ja huolesta, en kyennyt menemään siihen päälle mummon hautajaisiin. 

Tee ap niin kuin sinusta parhaalta tuntuu. Mikään pakko tai edes "moraalinen velvollisuus" sinulla ei ole mennä isomummisi hautajaisiin. 

Ei se isomummi huomaa, jos et saavu hautajaisiin.

Minkä ikäinen olet? Milloin hautajaiset ovat?

Ehkä muut läheiset haluaisivat, että sinä menet sinne.

Milloin ne hautajaiset ovat? Menet sinne hautajaisiin olemaan romuna. Kukaan ei tajua että suret koiraa, etkä isomummia.

Siinähän ne menee samoilla itkuilla.

Suurempi ongelma olisi mennä hautajaisiin, kun olisi juuri voittanut lotossa ja naama naantalin aurinkona vaikka pitäisi näyttää surevalta.

Mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Minä olin parikymppinen kun ensimmäinen koirani lopetettiin, koira oli sairastellut pidemmän aikaa ja kaikkia mahdollisia hoitoja kokeiltiin tuloksettomina. Mummoni (jonka kanssa en ollut mitenkään läheinen, näimme max 1-2 kertaa/vuosi) kuoli myös noihin aikoihin ja hänen hautajaisensa olivat viikon päästä koiran lopetuksesta. En mennyt. Olin jo ihan hajalla koiran kuolemasta ja sen sairasteluun liittyneestä stressistä ja huolesta, en kyennyt menemään siihen päälle mummon hautajaisiin. 

Tee ap niin kuin sinusta parhaalta tuntuu. Mikään pakko tai edes "moraalinen velvollisuus" sinulla ei ole mennä isomummisi hautajaisiin. 

Mikä ongelma on mennä vähemän läheisen hautajaisiin surressaan enemmän läeistä? En ymmärrä. Pelkäättekö että teidän luullaan surevan mummoanne, jota ette oikeasti sure?

Tietenkin menet hautajaisiin. Sitäpaitsi on omaa syytäsi, ettette ole läheisiä. Mikset ole käynyt useammin katsomassa häntä.

Vanhuksilla on usein todella pitkäveteistä ja vaikka olisikin dementiaa, ymmärtävät kyllä sen hetken, että joku läheinen on käymässä.

Hylkäsit isomummosi ja nyt suret jotain koiraa.

Se voisi olla jopa helpompaa mennä sinne hautajaisiin kuin olla menemättä. Minusta on ollut tosi surullista, kun pari etäisempää tätiä on kuollut niin, että en ole päässyt hautajaisiin. Hautajaisilla on merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin parikymppinen kun ensimmäinen koirani lopetettiin, koira oli sairastellut pidemmän aikaa ja kaikkia mahdollisia hoitoja kokeiltiin tuloksettomina. Mummoni (jonka kanssa en ollut mitenkään läheinen, näimme max 1-2 kertaa/vuosi) kuoli myös noihin aikoihin ja hänen hautajaisensa olivat viikon päästä koiran lopetuksesta. En mennyt. Olin jo ihan hajalla koiran kuolemasta ja sen sairasteluun liittyneestä stressistä ja huolesta, en kyennyt menemään siihen päälle mummon hautajaisiin. 

Tee ap niin kuin sinusta parhaalta tuntuu. Mikään pakko tai edes "moraalinen velvollisuus" sinulla ei ole mennä isomummisi hautajaisiin. 

Mikä ongelma on mennä vähemän läheisen hautajaisiin surressaan enemmän läeistä? En ymmärrä. Pelkäättekö että teidän luullaan surevan mummoanne, jota ette oikeasti sure?

Mikä ongelma sinulla on luetunymmärryksessä?

Minun mielestäni ihmiset tekevät nykyään asioita liikaa sen mukaan miltä itsestä tuntuu. On joitakin asioita, joita pitäisi tehdä myös velvollisuudesta. Hautajaisiin meno on mielestäni yksi sellainen asia. Sukulaisten hautajaisin pitäisi mennä, vaikka se ei todellakaan tunnu aina miellyttävältä.

Ap:n isomummo on kuollut ja ap on romuna jonkun koiransa takia. Mahtaa olla vinksahtanut arvomaailma. Ei tee.sitten edes mieli olla.niiden toisten tukena, jotka oikeasti surevat sitä isomummoa.

Mä niin en tajua tätä suomalaista perinnettä itkeä silmiä päästä hautajaisissa ja surra kuolemaa. Eikö parempi idea olisi iloita että tunsi vainajan ja muistella tämän elämää?

Ei pidä ajatella itsekkäistä lähtökohdista. Jos hautajaiset järjestetään, sinne on soveliasta mennä. Vähät siitä, joa just saytuu koira olemaan kuollut.

Kai se nyt on luonnollista surra, kun joutuu rakkaastaan eroon. Suree sitä, että ei enäö voi olla yhteydessä.