Tuleva äiti miettii, olenko liian jyrkkä "äitiyden" periaatteissa?

Ihan ok. En kyllä ymmärrä miksi neuvoihin pitäisi suhtautua noin negatiivisesti. Itse olen aina mennyt sillä periaatteella, etten ala keksimään pyörää uudelleen. Jos jollakin on antaa hyviä vinkkejä ongelmatilanteisiin, olen ottanut niitä mielellään vastaan. Arvostelu on sitten ihan eri asia.

Ei minusta noissa mitään ihmeellisen jyrkkää ole. En itsekään ole koskaan edes ollut sosiaalisessa mediassa, kasvatusneuvot olen jättänyt omaan arvoonsa ja kasvattanut lähinnä vaistoilla, ja merkkivaatteita meillä ei ole ennen kouluikää harrastettu. Enkä pidä itseäni mitenkään jyrkkänä tai tiukkana.

Yleensähän sitä ollaan juuri etukäteen jyrkkiä, kun ei tiedetä, mitä se äitiys oikeasti on. Tuo on yksi tapa käsitellä sitä, että elämä muuttuu vanhemmuuden myötä tosi paljon. Sitten, kun on itse vanhempi, huomaa, että ei se asia nyt ihan näin olekaan. (Huom. erityisesti sitten, kun lapsi on ohittanut vauvaiän. Vauvaikähän on helppoa kuin mikä, ellei satu olemaan paljon huutava vauva.)

Eikö nuo ole ihan normaaleja juttuja :O siis noin kai monillakin homma menee..en sano,että kaikilla tai ees useimmilla, mutta ei tuossa listassa mun mielestä mitään erikoisia tai ihmeellisen ainutkertaisia juttuja ole....

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. En kyllä ymmärrä miksi neuvoihin pitäisi suhtautua noin negatiivisesti. Itse olen aina mennyt sillä periaatteella, etten ala keksimään pyörää uudelleen. Jos jollakin on antaa hyviä vinkkejä ongelmatilanteisiin, olen ottanut niitä mielellään vastaan. Arvostelu on sitten ihan eri asia.

Yksi ihminen, jonka tiedän tuputtavan neuvoja on oma anoppi. Tuputtaa jo nytkin ja meno vaan pahenee, mitä lähemmäs LA tulee. Kasvimaa pitäisi olla ja omasta maasta juurekset, joista itse tehdään soseet jne. Ajattelin sanoa, että jos hän on valmis tulemaan niitä soseita meille tekemään niin on hyvä vain. ap

Oliko tuossa ekassa periaatteessa jokin järki? Eli kun lapsella on lempiväri, sitten alat kiinnittää huomiota merkkiin?

Kunhan vain et ole itsellesi sitten liian ankara, jos et syystä tai toisesta pysty itsellesi asettamia vaatimuksia toteuttamaan. Pitää muistaa olla armollinen itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi syntyy, olen päättänyt noudattaa seuraavia periaatteita:

-En osta lapselle kalliita merkkivaatteita, vaunuja tai leluja niin kauan, kun lapsi ei ymmärrä, mihin vaatteisiin hänet puetaan. Sitten kun hänellä alkaa olla esim. lempiväri niin kiinnitän merkkiin ja väriin humiota vasta sitten.

- Imetän lastani tasan niin kauan kuin haluan ja kasvatusoppeja en ota vastaan keneltäkään, joka ei suostu aktiivisesti olemaan mukana lapsen kasvatuksessa. Eli jos joku neuvoo minua tai miestäni, miten kasvattaa lastani, hän saa luvan tulla meille säännöllisesti vahtimaan ja huolehtimaan lapsesta ja osallistumaan lapsen kasvatukseen. Jos siihen ei riitä mielenkiintoa, voi muutkin kasvatukseen liittyvät mielipiteet pitää itsellään.

- Lapseni identiteetti on hänen oma yksityisasia. En aio mainita hänestä sanaakaan sosiaalisessa mediassa tai ladata kuvia nettiin, vaikka sukulaiset vaatisivat. Raskaudestakaan en ole tehnyt päivityksiä. Lähimmäisille olen kertonut kasvotusten.

No juuh, kyllä se siitä tasoittuu, kun olet lapsen saanut ja huomaat, että on parasta mennä enemmän fiiliksen ja tilanteen mukaan ja vähemmän valmiin suunnitelman kanssa väkisin runnoen. Lapselle ei ole haittaa siitä, että sinä tai mies työnnätte ergonomisia vaunuja, kun ei niin pieni mitään muistakaan koko vaunuajasta. Voi käydä niinkin, ettei lapsi suostu vaunuissa makaamaan, mutta senkin asian näet vasta, kun on se punaisena karjuva kullannuppu sylissä.

Ihan hyvä näitäkin juttuja on etukäteen miettiä ja suunnitella. Ihan hyviä asioita kaikki nuo minusta ovat.

Ihan järkeviä periaatteita. Kasvatukseen liittyvää arvostelua ei tarvitse kuunnella ja jos joku asia mietityttää, kysymällä saa ohjeita. Ei niitä kenenkään tarvitse tulla väkisin tuputtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tuossa ekassa periaatteessa jokin järki? Eli kun lapsella on lempiväri, sitten alat kiinnittää huomiota merkkiin?

Oli vähän huonosti selitetty. Siis en osta lapselle merkkivaatteita vain siksi, että minun oma sosiaalinen status muiden vanhempien silmissä olisi "hyväksyttävä". Ei ole järkeä ostaa kallista merkkiä vain sen takia, että joku toinen ajattelee sen olevan tosi hyvä, jos saa halvemmalla yhtä laadukasta.

Lapsi itse ei välitä, onko rattaat Emmaljungat vai jotkut markettirattaat. Sitten kun lapsi alkaa tiedostaa itsensä paremmin ja kiinnittää itse huomiota omiin tavaroihin esittämällä toiveita vaatteista tmv, silloin kiinnitän siihen enemmän huomiota. Siihen asti en välitä.

Ei ne merkit muita kiinnosta. Vaunuissa kyllä kannattaa satsata laatuun. Vaunuissa on ihan hirveän suuria käytettävyyseroja. Toisia on mukava lykkiä, liikkuvat näppärästi ja kääntyvät kevyesti, ja toiset on kuin yrittäisi työntää jotain taisteluvaunua suossa. Eikä sekään ole kiva jos ne hajoaa ensimmäisen vuoden aikana. Käytettynä tosin löytää laatuvaunuja, niihin ei oikeasti tarvi laittaa tonnia.

Nuo on ihan fiksuja periaatteita. Opin nuo asiat itse kantapään kautta esikoisen vauva- ja pikkulapsiaikana. Toisen kanssa ollaan menty noilla alusta saakka. Toisaalta tuo kasvatusneuvoasia: niistä, jotka tuputtavat kasvatusneuvoja mutta eivät aktiivisesti itse osallistu lapsen hoitoon ei ole oikeastaan mitään harmia. Isompi ongelma ovat ne, jotka ehkä auttavat lapsen hoidossa ja sen perusteella pyrkivät tuputtamaan omia näkemyksiään tai toimivat jopa suoraan vanhempien toiveita vastaan. Eli varsinainen haaste on löytää tukiverkkoon ihmisiä, jotka auttavat mielellään lapsen hoidossa ja kasvatuksessa ja samalla kunnioittavat vanhempien keskeisiä kasvatusperiaatteita.

Hyvä hyvä! Näillä periaatteilla olen itsekin mennyt, tosin neuvoja olen pyrkinyt kuuntelemaan, jos sieltä tulisikin käyttökelpoista. Neuvoa saa, mutta lopun kaiken teemme kyllä ihan niin kuin itse näemme sopivaksi. :)

Kaikkein eniten on itse asiassa tullut vääntöä tuosta ettei lapsen kuvia laiteta nettiin. Ilmeisesti se että pääsee söpöstelemään ja/tai keräämään statuspisteitä lapsen kivoilla kuvilla on joistakin sukulaisistamme tärkeämpää kuin lapsen yksityisyys... Tässä asiassa tunnumme kyllä olevan vähemmistössä, niin paljon lasten kuvia somessa näkee, joten täytyy vaan yrittää ymmärtää.

Hyviä periaatteita, mutta ensimmäisen kohdan onnistumista epäilen :D Vauvavuotena ja myöhemminkin sitä uppoutuu niin siihen lasten maailmaan, että vaatteet, lelut ja muut turhanpäiväiset asiat saavat hyvinkin suuren merkityksen ja huomaat pian miettiväsi tuntikaupalla keväällä ja syksyllä, minkä merkkisen ja värisen haalarin ostat ja mitkä asusteet siihen sopivat :D Eikä siinä ole mitään väärää, koska keskittymiskyky ei ainakaan vauvavuotena riitä kovin älyllisiin asioihin ja tällaiset asiat tuovat itselle iloa ja puuhaa.

Muuten en ota kantaa mutta leluttomuus ei ole hyvä asia. Lelut ja kirjat kehittävät vauvaa. Purulelu on myös hyvä olla kun hampaita tulee. Mutta ehkä huomaat tämän itsekin kun et jaksakaan viihdyttää lasta omalla naamalla kaiken aikaa. Kun vauva on pirteä, on mielestäni julmaa antaa vauvan katsella sitterissä seiniä tai telkkaria pitempiä aikoja. Tosin en ole varma tarkoititko ettet osta kalliita merkkileluja vai leluja ollenkaan, mutta sanoin silti.

Itse myös ajattelin, että en osta mitään merkkiä merkin vuoksi. Kuitenkin alennusmyynneistä olen joitakin esim. Molon vaatteita ostanut, ja ne ovat kyllä laadultaan paljon parempia kuin halvemmat merkit. Eli osin olen pyörtänyt omia ajatuksiani, mutta en minkään brändin takia, vaan laadukkaiden kankaiden takia.

Ihan OK. Valmista itseäsi kuitenkin siihen, että joskus voi olla ihan kiva jutella jonkun kokeneemman kanssa kun itsellä epävarma olo. Esim. pitääkö mennä herättämään jos vauva nukkuu yli neljä tuntia päivällä, nyt tuli ihmeellistä punaista röhelöä kasvoihin ja kova kuume, mikähän on tai miten ihmeessä voisin saada tuon vaippaihottuman pysymään poissa... Tuollaisia hasuuja juttuja ihan älykkäät ja lukeneet äidit ihmettelivät minun tuttavapiirissä ensimmäisen lapsen aikaan. Minusta itsestä oli kiva kun suvun naiset kyseli vointia, niin äidin kuin vauva ja kertoi omista kokemuksistaan. Ja neuvoja sataa, mutta kun olet tasapainoinen äiti kuuntelet ja nyökyttelet ja teet kuitenkin sillä oman perheen parhaalla tavalla.

Ainahan niitä periaatteilla esikoistaan odottavilla äideillä on.... aika moni niistä sitten lipsuu, kun huomaa, ettei järkkymätön tiukkuus raskausaikana päätetyissä periaatteissa ole sittenkää käytännöllistä tai edes järkevää. Kun siitä lapsiperhearjesta ei oikeasti ole kokemusta omalla kohdalla.

En minä ainakaan osta mitään merkkiä statuksen vuoksi. Vaan ominaisuuksien vuoksi. Jotkut merkit ovat laadukkaita ja on hankalampi löytää yhtä hyviä halpoja vaatteita. Varsinkin jos nyt ulkoiluvaatteista puhutaan ja niiden kestävyydestä, vesipilariarvosta jne. 

Miksi ne merkkivaatteet ovat sitten ok kun lapsi kasvaa? Isompi lapsi tarvii statuksen pönkitystä? Jos kerran merkkivaatteet merkitsevät sinulle lähinnä statusta.