Lue keskustelun säännöt.
Kaveri vouhkaa miten lapsensa matikankokeen 6+ on melkein 7
21.03.2016 |
Tokaluokkalaisilla oli matikankoe ja hänen lapsensa sai 6+. Kaveri soitti mulle heti ja vouhotti että "kato melkein 7! Vau se sai melkein seiskan, siis ihan upeeta, ajattele seiska! Kyllä mä nyt annan sen pelata tabletilla miten kauan vaan kun se tolleen onnistui! Siis uskoksä melkein seiska???" Sanoin että kiva, hyvä että on meni ihan hyvin, onnea! Kaveri kysyi että paljon mun lapsi sai ja sanoin "kympin". Kaveri sanoi :Aijaa no mut ajattele siis melkein seiska vähän mä oon ylpee!!!"
Sanoin että joo kiva.
Eikö ole vähän liiottelua vouhottaa tuollaisesta?
Kommentit (16)
Jos edelliset on vitosia niin onhan se hienoa. Tai jos matikka on kovin vaikeaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä asia on niin, että ottaen huomioon nykyiset arvosteluasteikot noissa kokeissa (oletan että kyse on alakouluikäisestä), niin tuo 6+ on kaikkea muuta kuin mikään ylpeydenaihe. Kutonen on alakoulun kokeesta tosiasiassa aivan umpisurkea numero eikä seiskakaan ole mikään kehuttava tulos.
Noihin kokeisiin saisi laittaa koko luokan keskiarvot ja arvosanojen mediaanin näkyviin, niin asettaisi näille lastensa kutosista ylpeileville äideille asian johonkin perspektiiviin.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen olla iloinen
Lapsen? Toi vouhottaja oli mamma
Miten ala-astelainen voi saada huonompia numeroita kuin kaseja? Matikka alakoulussa on niin simppeliä että jokainen lapsi ymmärtää. Kehitystason mukaan varmaan, huono-osaisilla koulu ei suju. Ala-asteellani oli kolme mukautetun matikan oppilasta ja nykyään kaikki ovat työttömiä päihdeongelmaisia, ja vielä sikiävät huonoja geenejään eteenpäin! Eikö itsekkyydellä ole rajaa, tuhotaan lapsen elämä ennen kuin se alkaakaan.
Voi jösses. Mitä väliä numerolla, oli se sitten "hyvä" tai "huono". Pääasia että lukee kokeisiin ja yrittää parhaansa. Jos kokeen jälkeen voi sanoa, että tein kaikkeni, silloin voi olla täysin tyytyväinen ja juhlia, olipa numero 5 tai 10++.
Eikä aina edes tarvitse antaa 110% kaikkeansa, kunhan lapsi oppii opiskelemaan. Tärkeää on myös oppia hyväksymään, ettei kaikkeen pysty eikä tarvitse pystyä. Jotkut asiat voi ottaa rennommin, ja panostaa enemmän toisiin.
Toivottavasti kyseinen lapsi saa arvostusta muustakin kuin koulunumerosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten joku voi saada peruskoulussa matikasta jotain muuta kuin kiitettävää. Eihän siinä tarvi osata edes mitään. Jotain yhteenlaskuja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole lapsella kummoisetkaan matemaattiset geenit.
Muistan kun kutosella sain todistukseen ranskasta seiskan ja mua hävetti niin paljon enkä uskaltanut ees kertoa äitille :D miten joku voi iloita tommosesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4 lasta. Kolme vanhinta veteli kymppejä matikasta (ja oikeastaan kaikista muistakin), mutta nuorimmallapa diagnosoitiinkin oppimisen vaikeus.
Ja kyllä, jos hän saa kokeesta 7 tai edes sen 6+, niin meillä on bileet!
Niin se siperia opettaa...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten joku voi saada peruskoulussa matikasta jotain muuta kuin kiitettävää. Eihän siinä tarvi osata edes mitään. Jotain yhteenlaskuja tms.
No onhan ne aikuisille helppoja. Nyt onkin kyseessä pienet lapset. Vai meinaatko että jo 7-vuotiaiden pitäisi opiskella lukiomatikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella, että minä olisin yhtä iloinen jos kolmasluokkalainen saisi tuollaisen numeron matikasta. Joo, on kyllä erityiskoulussa ja joutuu näkemään todella paljon vaivaa koulunkäynnin eteen kuin esim. normaalissa koulussa oleva siskonsa.
Onko teidän lasten matematiikan viimeisenä tehtävänä aina joku vaikeampi päättelytehtävä mikä kattaa noin 6 pistettä?
Omien lasten koulussa tokalla luokalla ei ole mitään numeroita vielä käytössä. Pisteet vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän ap:n tarkoituksena ollut niinkään kertoa tästä vouhotuksesta, vaan kehua että hänen lapsensa sai kympin. Naamioi sen vaan tuollaiseksi. Ja mistä ap tiedät, kuinka vaikeaa matikka tälle toiselle lapselle on, jo ala-asteelta asti joillakin ei vaan se matikka suju. Jos kuvittelee itsensä täydelliseksi, niin sitten ei tietenkään ymmärrä jos kaikki eivät samanlailla opi. Mä tunne paljon sellaisia, joilla koulunkäynti ei sujunut eikä kiinnostanut peruskoulussa, mutta ammattikoulussa mieluinen ala löytyi, ja ovat nyt ihan töissä käyviä ihmisiä. Ja tunnen myös sellaisia, joille koulunkäynti oli helppoa, kävivät lukionkin ja sittenpä sitä ollaankin työttömänä ja kotiäitinä tai -isänä.
Itse olin aika taukki matematiikassa ja lapseni on taas toista ääripäätä.
Anna lapsen olla iloinen