Lue keskustelun säännöt.
Olenko huono ihminen, jos isoäitini soittaessa vastaan ja tervehdin ja sitten laitan puhelimen pöydälle katkaisematta puhelua?
21.03.2016 |
Isoäitini puhua pälpättää aina niin hiton kauan enkä jaksa kuunnella sitä.. Puhuu ties mistä runoilloista mitkä ei kiinnosta mua yhtään.. Yleensä kun puolen tunnin kuluttua nostaa puhelimen takaisin korvalle niin puhe vain jatkuu eikä hän ole edes huomannut etten ole kuunnellut mitään mitä hän on sanonut.
N24
Kommentit (29)
Nanny teki aina noin. Tosin se on tv-hahmo. En usko että kukaan oikeassa elämässä ei rupeaisi kyselemään että onko linjan päässä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli ensimmäisenä mieleen että tietysti olet, mutta sitten muistin toisen isoäitini puhelut. Häntä ei hetkeäkään kiinnostanut mitä minulle tai perheelleni kuuluu, puhui pari tuntia yhteen henkeen tuntemattomista hänen mielestään hienoista ihmisistä. Sellaista tuntemattomien ihmisten koulutuksilla ja töillä kehumista ettei sitä pystynyt kuuntelemaan. Eikä tosiaankaan tule ikävä kun ei enää soittele noita naapurien tekemisillä-puheluitaan. Ja on muutenkin ikävä ihminen, sivistys puuttuu täysin vaikka itse niin luulee olevansa jotain parempaa yläluokkaa.
Et ole. Tuo ei ole oikeaa vuorovaikutusta. Se, että sosiaalisesti taitamaton ihminen on isoäitisi ei tee tuosta toiminnasta yhtään sen hyväksyttävämpää.
Minun oma isoäitini toimi noin ja tuli noiden puheluiden jälkeen vaan aina paha mieli. Hyvä jos väliin ennätti sanoa omia asioitaan, kun toista ei kiinnostanut lainkaan.
Et. Minä teen äitini puheluille noin. Sen kännisen mölinän kuulee kyllä vaikkei luuri olis lähelläkään korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kaijuttimelle pöydälle ja touhaile omiasi. Voit välillä ynähtää myöntymiseksi. Mun äitillä on vastaava tapa alkaa paasata jotain tuttujensa asioita, jotka olen kuullut sata kertaa. Mitä jonkun hänen harrastekerhon Ritvan tytär tekee työkseen ja kuinka monta lastenlasta Kirstillä olikaan, joille kaikille kutoo hienoja sukkia, joista vanhin Jesse-James onkin musiikkiluokalla. Sillä on kuulemma todella mukava ja osaava opettaja jne. Huoh. Onneksi äitin kanssa puhelun pystyy lopettamaan vaikka sanomalla, ettei ehdi nyt puhua pidempään ja ei ota siitä hernettä nenäänsä.
g
Olet törkeä. En kyllä itse tekisi noin mummolle tai muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä päivä jolloin ikävöit isoäitisi puheluita ja höpsöjä juttuja ja kadut nykyistä käytöstäsi. Mulla on vieläkin viisi vuotta sitten kuolleen mummuni puhelinnumeto puhelimen muistissa ja joka kerta kun nään sen toivon, että hän olisi vielä siihen vastaamassa.
Tätä samaa olin juuri tulossa kirjoittamaan.
Kyllä minäkin näin teen aika useinkin ihan ilman omantunnon tuskia.
Oma äitini soittelee minulle toisinaan humalassa, jolloin tietenkään koko jutussa ei ole mitään tolkkua. Alkoi pohtimaan miehensä vanhempien mahdollista kuolemaa, kun itse pohdin lapselleni uutta sänkyä. Laitoin puhelimen kaiuttimelle niin, että jos oli jotain mihin piti reagoida, niin äiti kuuli kun urahdin. (äiti suuttuu jos tajuaa etten ole kiinnostunut hänen asioistaan juuri tällä hetkellä)
Toinen on mieheni mummo, joka on valinnut minut uskotukseen. Pitkät pätkät jorisee ihmisistä, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan (olen kysynyt mieheltä, tämän siskolta ja vanhemmilta) Annan sitten jorista sairaskertomukset ja uusimmat juorut.
Äitini ja tämä mummo saattavat soittaa molemmat monen tunnin puhelun samana päivänä, niin en yksinkertaisesti ehdi tehdä mitään muuta sinä päivänä, jos aktiivisesti keskustelen heidän kanssaan niin kauan kuin haluaisivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin käy varmasti monesti kavereillesinkin, jotka kuuntelevat sinun juttujasi. Ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Olet törkeä. En kyllä itse tekisi noin mummolle tai muillekaan.
Minusta vanhakaan ihminen ei ole oikeutettu käyttämään ketään tuollalailla hyväkseen. En ainakaan itse suostuisi siihen. Mutta noinhan soittaja luulee saavansa apua, joten missä haitta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä päivä jolloin ikävöit isoäitisi puheluita ja höpsöjä juttuja ja kadut nykyistä käytöstäsi. Mulla on vieläkin viisi vuotta sitten kuolleen mummuni puhelinnumeto puhelimen muistissa ja joka kerta kun nään sen toivon, että hän olisi vielä siihen vastaamassa.
Itse olin samanlainen. Mummoni kuolemasta on nyt 10 vuotta mutta vielä ei ole niitä puheluita tullut ikävä.
Kerron jos tilanne muuttuu!
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä päivä jolloin ikävöit isoäitisi puheluita ja höpsöjä juttuja ja kadut nykyistä käytöstäsi. Mulla on vieläkin viisi vuotta sitten kuolleen mummuni puhelinnumeto puhelimen muistissa ja joka kerta kun nään sen toivon, että hän olisi vielä siihen vastaamassa.
Mä kyllä toivoisin, ettei kukaan tuudittautuisi tähän. Kyllä suoraselkäisintä on toimia jo sukulaisen eläessä niin, ettei silloin vituta. Silloin muistoon isovanhemmasta ei liity se, että se aina vangitsi minut puhelimeen tunniksi, pariksi antamatta minulle mitään. Tietty, jos se on tapa miten haluat elää, niin kuuntele sitä sitten ja haikaile senkin perään vielä sukulaisen kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olet paha. En tee noin muille kuin puhelinmyyjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vielä päivä jolloin ikävöit isoäitisi puheluita ja höpsöjä juttuja ja kadut nykyistä käytöstäsi. Mulla on vieläkin viisi vuotta sitten kuolleen mummuni puhelinnumeto puhelimen muistissa ja joka kerta kun nään sen toivon, että hän olisi vielä siihen vastaamassa.
Itse olin samanlainen. Mummoni kuolemasta on nyt 10 vuotta mutta vielä ei ole niitä puheluita tullut ikävä.
Kerron jos tilanne muuttuu!
Saamari, olin saada sydärin kun ehdin jo ajatella että 10 vuotta sitten kuollut mummo soittelee edelleen...
Miks edes "vaivaudut " vastaamaan ? Kävisit useammin hänen luona niin ymmärtäisit yksinäisen ihmisen oloa
Miks edes "vaivaudut " vastaamaan ? Kävisit useammin hänen luona niin ymmärtäisit yksinäisen ihmisen oloa
Jep, teen noin kun lapseni soittavat. Aina sitä jaarittelua, että voiko mennä kaverille pelaamaan ja ties mitä muita ikävystyttäviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Laita kaijuttimelle pöydälle ja touhaile omiasi. Voit välillä ynähtää myöntymiseksi. Mun äitillä on vastaava tapa alkaa paasata jotain tuttujensa asioita, jotka olen kuullut sata kertaa. Mitä jonkun hänen harrastekerhon Ritvan tytär tekee työkseen ja kuinka monta lastenlasta Kirstillä olikaan, joille kaikille kutoo hienoja sukkia, joista vanhin Jesse-James onkin musiikkiluokalla. Sillä on kuulemma todella mukava ja osaava opettaja jne. Huoh. Onneksi äitin kanssa puhelun pystyy lopettamaan vaikka sanomalla, ettei ehdi nyt puhua pidempään ja ei ota siitä hernettä nenäänsä.
g
Niin no jaa. Mun äiti 77 v tekee juuri tätä. Kun soitan äidille pari kertaa viikossa, keitän ison Taika-mukin kahvia ja kuuntelen äidin kuulumiset. Myönnän ettei kiinnosta pätkääkään minulle tuntemattomien ihmisten asiat. MUTTA kyseessä on äitini, joka on minulle tärkeä. Muistan aikoja 15-8 vuotta sitten, jolloin äitini ei milloinkaan kyseenalaistanut lastenhoitopyyntöjäni. Olin eronnut, ja kaikki kokous ja koulutusreissuni hoituivat vain ja ainoastaan äitini ansiosta. Äitini muistaa lahjoin edelleen jo aikuisten tyttärieni merkkipäivät ja maksoi toisen tytön vuokrat viime kesältä. Miksikö? Siksi, että hän rakastaa kaikkia lapsiaan ja lapsenlapsiaan enemmän kuin mitään muuta.
Kaikki me vanhenemme! Ympyrät pienenevät, muiden sairaskertomuksista tulee viihdettä.
Kannattaa muistaa, että meistä tulee joku päivä yhtä rasittavia!
Tulee vielä päivä jolloin ikävöit isoäitisi puheluita ja höpsöjä juttuja ja kadut nykyistä käytöstäsi. Mulla on vieläkin viisi vuotta sitten kuolleen mummuni puhelinnumeto puhelimen muistissa ja joka kerta kun nään sen toivon, että hän olisi vielä siihen vastaamassa.