Menetin läheisen, en saanut yhtään osanottoa :'(
Läheiseni kuoli viikko sitten. Odotin edes tekstaria lähimmiltä ystäviltäni. Mitään ei ole tullut. Tuntuu surun keskellä hirveän raskaalta tajuta, ettei olekaan oikeita ystäviä minulla...
Kommentit (32)
Ei tämä varmaan paljon lohduta, mutta osanottoni Ap.
Tietävätkö ystäväsi, että sinulta on läheinen kuollut?
itsekkin menen aika vaikeaksi noissa tilanteissa ja tuntuu ettei tahdo muistuttaa asiasta mitenkään. tietää et pitäis ottaa osaa suruun ja vaikka kuunnella jos tahtoo vapauttaa surua sydämeltä. mutta se vain on niin vaikeaa.
mutta minä nyt silti vaikeasta tilanteesta huolimatta sanon sulle osan otot ja paljon jaksamista sulle <3
Otan osaa. Ihmiset menevät ihan kipsiin, kun kuulevat jonkun läheisen kuolleen. He pelkäävät häiritsevänsä tai sanovansa jotain tyhmää. Olet varmasti monen ihmisn mielessä.
Mä olen pahoillani puolestasi. Tietävätkö ystäväsi läheisesi poismenosta?
Osanottoni.
mua on aina harmittanut, kun en osannut sanoa mitään, kun kaverin äiti kuoli. en vaan osannut sanoa yhtään mitään, vaikka se yksinkertainen "otan osaa" olisi varmasti ollut edes parempi kuin ei mitään.
Kiitos kauniista vastauksistanne. Olette varmaankin oikeassa. Pitää yrittää kaivautua ylös itsesäälistä.
-ap
Lämmin osanotto ja voimia.
Kyyneleet kirpoavat silmiini.
Halaukset ;)
Otan osaa läheisesi poismenon sekä ystäviesi ajattelemattomuuden johdosta. Mulla kävi osan ystävien kanssa melkein samoin. Osanotto viesteissä tuli mutta heti sen jälkeen keskittyivät omiin ongelmiinsa eikä asiaan enää ole palattu. Kieltämättä tuli hieman hölmö olo. Tosin en kauheasti ole ollut heidän kanssaan enää tekemisissäkään. Onneksi on pari oikein hyvää ystävää jotka jaksoivat tukea ja kuunnella. Iso kiitos heille.
Itselläni taas kaveri jätti. Sanoi, kun olin pari päivää myöhemmin väsynyt ja humalassa, että "sinä taidat ollakkin niitä miehiä." Yhtään en tajunnut, mistä hän suuttui ja minkä takia. Ei vastannut enään puheluun. Tietyllä tavalla kuollut läheinen tuntuikin olevan se väylä "ystävyyteen", joka sitten kuoli hänen mukanaan.
Läheinen oli tässä tapauksessa oma äitini. Turhapa tätä kumminkaan kauhistella ja itseään kaunistella, sillä totuus tästä maailmasta on raadollisempi, kuin sen ylistysvirret antavatkaan oikeutuksenaan ymmärtää. Täten en ole kyseisen kaverin vallinnoista kovinkaan järkyttynyt.
Tiedän vain, että osaan jatkossa entistä enemmän vaatia rehellisyyttä ja jätän täten kiinnostuksetta tutustua kenenkään kauniiseen ulkokuoreen tai teennäiseen persoonaan. Jopa huonolaatuinen nettikeskustelussakin sosiaalisuuden tarve tyydyttyy paremmin.
Kyllä se on ihan silkkaa laiskuutta, jos ei edes tekstiviestiä viitsi tuollaisessa tilanteessa laittaa. En itsekään saanut kuin yhden viestin ja adressin vaikka ihmiset kuolemantapauksesta tiesivätkin.
Otan osaa, AP. Tsemppiä ja jaksamista suruusi.
Vierailija kirjoitti:
mua on aina harmittanut, kun en osannut sanoa mitään, kun kaverin äiti kuoli. en vaan osannut sanoa yhtään mitään, vaikka se yksinkertainen "otan osaa" olisi varmasti ollut edes parempi kuin ei mitään.
Minä käytän joskus "otan osaa"-sanontaa, vaikka se tuntuu vieraalta omaan suuhuni. Joskus halaan ja sanon vaikka "koita jaksaa" tai "voimia sulle". Voi myös kysyä miten toinen on jaksellut tms. Tärkeintä on se, että jotenkin noteeraa tilanteen. Sitten siitä tulee vaikea asia kummallekin, jos yritetään olla niin kuin ei olisikaan. Minuakin jotenkin ujostuttaa sanoa mitään, kun on noin isosta asiasta kyse, mutta aina se tilanne on mennyt hyvin, kun olen vain sanonut jotakin.
Otan osaa suruusi. Olen pahoillani menetyksestäsi.
Jotkut ajattelevat että se kliseinen "otan osaa" ei auta tai merkkaan mitään mutta kyllä se vaan on tärkeä. Ei siinä tilanteessa oikein muutakaan pysty sanomaan, itse en ainakaan tiedä mikä muu voisi lohduttaa.
Ihmiset usein ei oikein osaa suhtautua noissa tilanteissa. Osanotto on vaikea laji. Sen ilmaiseminen saattaa olla hankalaa ja joskus ei tajua, että olsi hyvä ottaa osaa. Ihan vaan se sana jo lämmittää. Mutta sitä ei ymmärrä...luulen niin, ellei ole sattunut kohtaamaan sitä tunnetta.