Työttömät, mitä teette päivisin?

Opiskelin uuden kielen alkeet ennen kuin sain tarpeeksi rahaa tunteihin. Kuntoilin kotona, lenkkeilin, opettelin tekemään uusia ruokia, suursiivosin koko kämpän (myin kirpparilla vanhoja tavaroita), luin... Mitä nyt sattui keksimään. Tylsäähän se oli suurimmaksi osaksi. 

Olin 1,5 vuotta työttömänä.

Ostin erorahoilla vuodeksi bussilipun, tiesin että ilman sitä tulen jäämään sisälle. Sen jälkeen ilmoitin kaikille tutuille olen nyt työtön ja jos jotain lisäkeikkaa on, otan vastaan.

Otin ilon irti myös työttömyydestä, ilmoittauduin työväen opiston kursseille, se oli ihan parasta ja työkkärin kursseillakin sain muutamalla käydä.

Ikävintä oli se, kun ihmiset yrittivät käyttää hyväksi. Lapset sairaana, tuletko hoitamaan. Kyllä, mutta mitä ajattelit maksaa ? Ei meillä ole varaa maksaa. No jaa, olisin sitten ilmaiseksi sairaan lapsen kanssa ja jäisin vaille espanjan tunnin. Kerroin hinnasto on kaikille sama, koko päivän vahtikeikasta veloitan 50 euroa, ota tai jätä. Kerran kesken hinnan tinkimisen tulikin sitten keikka toiselle, oli helppo sanoa nyt olen varattu, tuli maksava asiakas. Yksipuolinen ruinaaminen on rumaa.

Keväällä vuokrasin kasvipaikan, aloin jo talvella kasvattamaan siemenistä ja sitten istutin ne multaan keväällä. Paikka oli naapurin, hän alivuokrasi sen minulle vuodeksi ja tulipahan kunnon kesäkurpitsasato. Syksyllä kun paikka meni talviunille alkoi sienestys ja marjastus.

Pyrin siihen että viim klo 8 ylös, söin aamupuuron ja viimeistään klo 11 olin ulkona, matkalla jonnekin.

Koti oli aina siisti ja ruoka oli valmiina kun perhe tuli kotiin.

Ja myin paljon, hyvin hyvin paljon tarpeetonta nettikirppiksellä ja fb ryhmissä.

Mukavaa aikaa, kun itse pidin huolta että ohjelmaa oli. Tietokoneen ääreen, netin kiehtovaan maailmaan voi jämähtää hyvin helposti.

Ja hain töitä, jatkuvasti, ammattini on hyvin yleispätevä, tein vähintään 5 hakemusta viikossa.

Itken ja nukun

Mä olin syksyllä kovasta työnhausta huolimatta elämäni ekan kerran työtön ja rehellisesti sanottuna todella rikki. Yritin käydä koiran kanssa kunnon metsälenkin joka päivä. Muun ajan katsoin telkkua, surffailin jne. En tehnyt mitään. En saanut edes kotia siivouttua tavallista enemmän. Osan ajasta surkuttelin itseäni. Sitten pääsin töihin, onneksi.

Mies on nyt vuorostaan elämänsä ekan kerran työtön, ollut joulukuusta, ja hän on superaktiivinen. Meillä on koti puunattu, en ole käynyt kertaakaan ruokakaupassa, pyykit on kaapissa jne.

Salikortti maksaa halvimmillaan 9,90 €/kk, joten kyllä sinulla kaiken järjen mukaan on työttömänä varaa käydä salilla.

Ulkoilin paljon ja kävin kirjastossa, luin kirjoja. Kävin kylässä ja kutsuin myös välillä ystäviä kylään.  Menin naimisiinkin ja sain vauvan ja olin lähes 6 v kotona ja sitten menin töihin. 

Ei kunnossa pysymiseen salia tarvita

Harrastan ahkerasti sitä asiaa missä haluan olla tarpeeksi hyvä voidakseni työllistää itseni sillä. Niin ja töiden hakua. Laihdutan.

Minä luin paljon kaikenlaista (oikein siis kunnon kirjoja, mielellään paksuja jotta aikaa kuluisi mahdollisimman paljon), siivosin. Aloin myös seuraamaan monia uusia tv-sarjoja ja katsoin monta elokuvaa. Myös sellaisia "yleissivistykseen kuuluvia", vaikkei niin paljon kiinnostanutkaan. Työttömyyteni ehdottomat plussat olivat supersiisti koti ja kohisten kasvava yleissivistys. Muuten olikin sitten aivan tolkuttoman tylsää. Onneksi sattui tuuri käymään ja äitini muutti uuteen omakotitaloon. Menin sinne maalaamaan seiniä valkoisiksi ja repimään tapetteja seinistä. Olinpa edes jotenkin hyödyksi. 

On kyllä tuttuja, jotka ovat olleet vuoden-kaksi työttöminä. Kun kävivät töissä, eivät ehtineet esim. siivota tai ulkoilla jne. Nyt kun ovat olleet noin pitkään vain kotona, luulisi että nauttivat tällaisista asioista kun on aikaa. Vaan ei. Koko ajan ovat istuneet sohvalla. Lapsi on kuin sika pellossa, asunto on hävityksen kauhistus ja sohvalta ei liikuta. En ymmärrä miten jaksavat tällaista vuodesta toiseen... Luulisi mökkihöperyyden iskevän vähemmästäkin.

Heräilen rauhassa, juon kahvia kelloa katsomatta ja samalla selailen nettiä tai katson telkkua. Sitten siivoan, pesen pyykkiä, leivon, ulkoilen ja käyn erilaisilla työväenopiston kieli- tai liikuntatunneilla(joistain saa työttömänä alennusta).

Käyn myös töissä silloin tällöin, joten en ehdi täysin tylsistyä.

Nousen ylös viimeistään puoli kahdeksan, lapsen aamutoimet. Sitten puolin kymmeneksin kerhoon tai harrastukseen, siellä n. kello 11 asti jonka jälkeen ulkoilu puistossa. Asumme paikassa jossa kerhot eivät ole vieressä ja olemme julkisten varassa joten matkoihin menee aikaa. Sitten kotiin jossa olemme n. kello 12-12.30-13.00 lounas lapselle ja sitten lapsi päikkäreille. Sillä välin teen kotitöitä, pyykkään jne katson työpaikkoja. Lapsen herättyä (nukkuu noin, 1,5 tuntia) välipala hänelle ja iltaruuan tekoa, pyykkejä. Mies tulee n. kello 17.30 sen jälkeen oma kielikurssi tai jumppa, kotona n. kello 20. Lapsi nukkumaan, omaa aikaa kello 21.30 jälkeen, lähetän hakemuksia tai teen kielikurssin läksyjä. 

Lapsi olisi laitettava hoitoon jotta ehtisin hakea kokopäiväisesti töitä, mutta ei ole varaa kun menee maksimitarhamaksu. Lisäksi haluan hoitaa häntä itse, etten tunne olevani täysin hyödytön.

Ikää 38 v, enkä usko saavani töitä Suomesta.

Kaljottelua ennimmäkseen. Pientä hämäräbisnestä siinä sivussa.

Onko aloittaja kuullut työttömyyskorvauksesta? Jos et ole kassan jäsen ja saat pienintä työmarkkinatukea, sekin on useamman satasen kuussa.

Et sinä kuntoiluun salia tarvitse, lenkkeile ja ulkoile. Opiskele jotain, ihan sama onko kansalaisopiston pitsinnypläystä vai avoimen ylisopiston kansainvälistä oikeutta. Maksaahan sekin vähän, mutta työttömät voivat saada alennusta.

Kirjasto on ilmainen, ja sieltä voi lainata leffoja ja vaikka mitä. Kesällä saat ulkoilusta hyötyliikunnan lisäksi myös ruokaa, kun opettelet joka viikko yhden uuden yrtin tai sienen, marjoja varmaan tunnetkin.

Eikö sellainen ihminen ole joko "salaa" masentunut tai todella ulkoapäin ohjautuva joka ei saa tehtyä mitään ellei ole joku joka käskee eli työpaikka? Jos taas on jotain selvittämättömiä traumoja tms niin ne usein yrittää tulla pintaan kun rutiinit yhtäkkiä loppuu, siksi saattaa tulla lamaannus. Tarkoitan vain että olen minäkin esim vain "itkenyt ja nukkunut" mutta se on masennusta eikä työttömyyttä.

Hoidin kotitöitä (ruoka oli valmiina kun mies tuli töistä --> viikon ruokien suunnittelulla säästää myös rahaa. Taisin myös opetella työttömyyden aikana tekemään leipää yms.), siivosin joitain suursiivoukseen kuuluvia juttuja, tein sellaisia hommia, mitkä olivat olleet pitkään "tääkin pitäis hoitaa" -asteella. Kilpailutin talon remppaan liittyviä juttuja/vertailin hintoja = tuli säästettyä paljon. Joitain turhia tavaroita myin pois. Lenkkeilin. Lainasin kirjastosta kirjoja ja samalla käynnillä luin lehtisalissa kiinnostavia lehtiä. Soittelin pitkiä puheluita kotiäitiystävieni kanssa päiväsaikaan.

Välillä oli päiviä, ettei saanut kauhean paljoa aikaiseksi eli surffailin netissä vähän liikaa. Selailin työpaikkoja joka päivä ja hain tietysti töitäkin tai mietin mitä voisi opiskella. Työttömänä teki mieli eristäytyä, kun ei jaksanut kertoa joka kerta tavatessa, että ei vieläkään ole töitä löytynyt. Kuitenkin kyllä se ihmisten ilmoille meno oli piristävää, joten älä mökkihöperöidy!

Vaikken itse mennyt työväenopiston tai vastaavan kursseille, niin suosittelen kyllä ehdottomasti niitä. Usein työttömänä saa myös jotain alennuksia kurssien hinnoista. Jos kuulut ammattiliittoon, voi sitäkin kautta saada jotain alennuksia opiskelusta (myös avoimessa yliopistossa). Ammattiliiton kautta voi olla myös ilmaisia koulutuksia tai muita yhteyspäiviä, joissa saa ainakin mielenkiintoista tietoa ja parhaimmillaan voi verkostoitua ja saada töitä.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä tuttuja, jotka ovat olleet vuoden-kaksi työttöminä. Kun kävivät töissä, eivät ehtineet esim. siivota tai ulkoilla jne. Nyt kun ovat olleet noin pitkään vain kotona, luulisi että nauttivat tällaisista asioista kun on aikaa. Vaan ei. Koko ajan ovat istuneet sohvalla. Lapsi on kuin sika pellossa, asunto on hävityksen kauhistus ja sohvalta ei liikuta. En ymmärrä miten jaksavat tällaista vuodesta toiseen... Luulisi mökkihöperyyden iskevän vähemmästäkin.

Eräänlaista mökkihöperyyttä se kai onkin, kun ei ole mitään säännöllistä järjestystä elämässä . Ei ole enää mitään, joka on tehtävä tänään tai viimeistään huomenna, kun ylihuomenna ei enää ehdi, kun työtön ehtii tehdä kaiken ylihuomenna tai jonakin muuna päivänä.

Tärkeää olisikin pitää jonkinlainen rytmi niin päivissä kuin viikossa. Muuten et edes tiedä, mitä viikonpäivää eletään, jos joku kysyy. Vaikka joka maanantai tarkistat rahatilanteen ja laitat laskut maksuun, tiistaina pyykkipäivä, jne.