Sopiiko löytöeläin lapselle lemmikiksi?

Käytöshäiriöt on yleisiä löytöeläimillä ja ne voi ilmetä vasta myöhemmin esim. olosuhteiden muutoksen myötä.

Kun taustoista ei tiedä niin koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ties vaikka eläin saisi joskus sellaisen hepulin että hyökkäisi lapsen kimppuun.

En uskaltaisi ottaa riskiä.

Minkä ikäinen lapsi? 5- ja 15-vuotias ovat henkisesti melkoisen kaukana toisistaan. Mikä eläin? Jos hoitajat ovat sitä mieltä, että sopii lapsiperheeseen, niin en sulkisi vaihtoehtoa heti pois, mutta itse löytöeläinten kanssa työskennelleenä en pääsääntöisesti suosittele. Jos siis pitäisi joku yleispätevä vastaus antaa niin ei, mutta perhekohtaiset olosuhteet vaikuttavat niin paljon, että joillekin löytöeläin kuitenkin sopii.

Sopii tai ei sovi. Aika moni pentunakaan otettu eläin ei sovi lapsen lemmikiksi. Toisaalta, moni löytöeläinkin on vielä pentu. Ammatitaitoiset ja vastuulliset löytöeläintalon työntekijät arvioivat asian niin päin, että onko teidän kotinne sopiva paikka heidän luovuttamilleen eläimille. :)

Tässä on ongelmana, että olette ottamassa eläintä lapselle kaveriksi ei se, että ottaisitte löytöeläimen. Tukekaa lastanne löytämään ennemmin ihmiskavereita. Eläimiä otetaan aivan turhaa lapsille ja perheisiin, joissa sitä ei kukaan lopulta osaa/halua hoitaa.

Jos löytöeläin on ollut esim. kotihoidossa lapsiperheessä tai tiedetään, että se on aikaisemmin ollut ilman ongelmia lapsiperheessä.

Löytikseltä ei meidän perheeseen lemmikkiä tule ihan jo senkään takia, koska siitä onko se isä-tytär jälkeläinen tai muu insesti-ihme jo ties monennessako polvessa ei ole mitään takeita. Sain itse lapsena navettakissanpennun, joka oli tullessaan täysin terveen ja normaalin oloinen mutta rupesi pian sairastelemaan ja kuoli puoli vuotta myöhemmin. Yksikään koko 7-päisestä pentueesta ei elänyt 1-vuotiaaksi asti. Sellaista se sukurutsa teettää. :(

Eläin on aina riski ja löytöeläin on erityisen iso riski.

Antaa mennä vaan! Meillä on rescue-koira joka on aivan ihana tapaus ja tulee lastenkin kanssa loistavasti toimeen.

Ei kai löytöeläinkodit mitään sairaita tai käytöshäiriöisiä luovuttaisi lapsiperheille?

Meillä kotona kadulta löydetty ja hoidot on maksaneet tonneja

Ja ottakaa vaikka aikuinen niin yllätyssairauksien määrä pienenee!

Vierailija kirjoitti:

Ei kai löytöeläinkodit mitään sairaita tai käytöshäiriöisiä luovuttaisi lapsiperheille?

Meillä kotona kadulta löydetty ja hoidot on maksaneet tonneja

Yleensä löytöeläimiä ei testata sairauksien varalta. Kovia kokeneiden eläinten käytöshäiriöt voi ilmetä vain tietyntyyppisissä tilanteissa ja/tai niiden jälkeen. Esim. yhdellä kaverillani on aikuisena kotia vaihtanut kissa, joka on muuten ihan ok mutta aina tammikuussa sen kanssa täytyy olla varovainen, koska uudenvuoden paukuttelu tekee siitä pelokkaan ja se saattaa puolustautua kynsillään jos sille ei anna tarpeeksi tilaa. Muutaman viikon kuluessa kissa rauhoittuu aina ennalleen eikä siitä huomaa että jotain on vialla.

Minkä ikäinen lapsi ja mikä eläinlaji?

Vierailija kirjoitti:

Ja ottakaa vaikka aikuinen niin yllätyssairauksien määrä pienenee!

Olen eri mieltä. Mitä kauemmin eläin on elänyt, sitä enemmän se on ehtinyt kokea huonoja asioita -> sitä enemmän sen mukana tulleita sairauksia ja muita ongelmia sillä on.

Ei kannata hankkia koskaan mitään löytöeläintä, sen mukana tulee 99% todennäköisyydellä niinpaljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Eläin siis hankittaisiin lapselle "kaveriksi", mutta päävastuu eläimen hoidosta olisi tietysti vanhemmilla. Onko mitään syytä miksei lemmikiksi kannata valita löytöeläintä, jos se vaikuttaa tulevan lasten kanssa toimeen?

Riippuu ihan eläimestä.

Jos löytäeläin on esim. karhu, en suosittele lapsiperheeseen.

Jos taas löytöeläin on esim. etana tai perhosen toukka, asiaa voi harkita.

Meillä on löytöeläinkodista kissa, vanhempi maatiais rouvakissa. Kiltti, sosiaalinen ja rauhallinen.

Yleensä löytöeläinkodilta kerrotaan havainnot kissasta, tyyliin sopii lapsiperheeseen tai sopii perheeseen jossa jo isompia lapsia. Meillä lapsi oli 9 v, kun kissa tuli meille.

Kissa oli ollut selvästi hyvin hoidettuna jossain perheessä ennen kuin joutui löytikselle. Luottaa ihmiseen ja antaa nätisti leikata kynsiä.

Vierailija kirjoitti:

Löytikseltä ei meidän perheeseen lemmikkiä tule ihan jo senkään takia, koska siitä onko se isä-tytär jälkeläinen tai muu insesti-ihme jo ties monennessako polvessa ei ole mitään takeita. Sain itse lapsena navettakissanpennun, joka oli tullessaan täysin terveen ja normaalin oloinen mutta rupesi pian sairastelemaan ja kuoli puoli vuotta myöhemmin. Yksikään koko 7-päisestä pentueesta ei elänyt 1-vuotiaaksi asti. Sellaista se sukurutsa teettää. :(

Kertoiko eläinlääkäri mihin pentu kuoli, vai jäikö lääkärikäynnit tekemättä.

Löytöeläinten kanssa kannattaa varautua vaikeuksiin. Meille otettiin 2 vuotta sitten löytökissa joka on aika arka. Oma väki saa ottaa sen jo syliin, mutta vieraita pelkää edelleen ja kynsien leikkuu ei vieläkään onnistu muuten kuin eläinlääkärillä rauhoituksessa. Kallista lystiä on.