Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väkisin "hoitoon"
13.03.2016 |
Miehen veli, jota en edes kunnolla tunne, on monta kertaa pyydellyt lastamme hänen ja vaimonsa luokse kylään/yökylään. Näihin pyyntöihin olemme vain vastanneet aina niitä näitä "sitten joskus"-tyyppisiä vastauksia. Nyt tyyli on muuttunut röyhkeämmäksi ja vaativammaksi, enkä todellakaan halua antaa lastamme heille hoitoon toiselle puolelle Suomea ja ihan huvin vuoksi. Nyt he tulivat kylään ja olivat suunnitelleet (keskenään!) ottavansa lapsemme heille kotiinsa hoitoon, kun heillä "sattui olemaan" vapaa viikonloppu. Annatteko lapsianne hoitoon huvin vuoksi tai jos joku oikein haluamalla haluaa? Minulla ei asian suhteen olisi muuta ongelmaa, kuin se että en todellakaan edes juurikaan tunne miehen veljeä saati hänen vaimoaan sekä se että "kinuaminen" tuntuu vastenmieliseltä. Kuinka ratkaista asia kohteliaasti siten, etten vaikuta hullulta omistushaluiselta mammalta ja että kukaan ei loukkaantuisi. Tämä.viime kertainen suunnitelma, että olisivat ottaneet lapsemme mukaansa viime vierailulta saatiin estettyä ihan että ohitettiin koko juttu, mutta tällaisia yrityksiä on alkanut olla tihenevässä määrin. Olen myös kertonut heille, että meillä ei ole hoidon tarvetta ja haluamme itse olla lapsemme kanssa, mutta tämä ei mene jakeluun... Mitä mieltä olette tällaisesta käytöksestä? Lapsi on 3.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisiko miehesi juoni, että saisitte vähän "omaa aikuisten aikaa"? pyydä miestäsi selvittämään asia.
Ärsyttävää. Meilläkin muutama sukulainen ja tuttava, jotka harrastaa tätä. En antaisi hoitoon. Eivät todennäköisesti halua mitään pahaa, mutten haluaisi antaa lastani käytännössä vieraalle ihmiselle. Eikä me muutenkaan hoidateta lasta muilla, jos ei ole ihan pakko. Pelätään, että käy niinkuin muutamalle tutulle, joiden lapset on koko ajan (lähes joka viikko) hoidossa, jotta vanhemmat pääsee leffaan tai baariin tai ravintolaan tai... Yksillä lapsi on jopa kaikki lomat hoidossa mummolassa ja vanhemmat kotona. Eli me säästetään lapsen hoitokertoja niihin kertoihin, kun todella tarvitaan apua (esim. muutto oli tällainen).
En siis missään olosuhteissa antaisi lastani hoitoon huvin vuoksi. Aina sanomme, että lapsen saa hoitoon sitten kun ME tarvitsemme hoitajaa.
Ei valitettavasti ole miehen juoni. Hoitoapua meillä on samalla paikkakunnalla asuvista sukulaisista. Miehen veljeä ollaan nähty noin maksimissaan 2 krt vuodessa, ennen kuin lapsi syntyi. Olen miettinyt, että heillä varmaan lapsikuumetta, mutta silti tuo kinuaminen on tuntunut oudolta kun muuten ei olla oltu tekemisissä. Itselle ei tulisi mieleen ruveta puhumaan kenellekään, että ollaan suunniteltu että teidän x tulee nyt meille viikonlopuksi ja sitten mennään sinne ja tänne jne. Otetaan teidän X nyt tästä meille pääsiäiseksi. Ihan puistattaa. Lapsi on vielä niin pienikin. Kiitos hyvistä vinkeistä kuten pulkkamäki. Tuollaiset parin tunnin tekemiset lapsen kanssa ilman meitä ovat mielestäni luonnollisia, kun he eivät todellakaan mitään tuttuja minulle ole.
Kiitos tuosta kommentista " annetaan lapsi hoitoon, sitten kun ME tarvitsemme hoitajaa". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuo kinuaminen ja väkisin hoitoon ottaminen on muuttanut jo kolmessa vuodessa muotoaan. Se ei ole enää kohteliasta kysymistä, vaan siihen on tullut röyhkeä sävy ja se että he todella jo ovat alkaneet järjestellä omia menojaa sen mukaan, että lapsemme tulisi heille hoitoon. Sitten kun emme ole antaneet on ollut kiusallista jännitettä. Ihmisten kuuluisi jotenkin tajuta, että elämme omaa elämäämme ja haluamme itse olla lapsemme kanssa. Ärsyttävää!
No mikset sano vaikka, että lapsi tulee kouluikäisenä heille käymään, mikäli itse haluaa. Ei sitä ennen. Tai mitä nyt päätätkin miehesi kanssa. Kommunikoi selvästi, nyt olet antanut ymmärtää, että tulee joskus kohtapuoliin. Oma vika, kun et puhu totta vaan kiertelet ja kaartelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä itsekään tajua sanoa EI. Ja että se EI on hamaan tulevaisuuteen.
"Näihin pyyntöihin olemme vain vastanneet aina niitä näitä "sitten joskus"-tyyppisiä vastauksia"
Epäselvällä kommunikaatiolla olet aiheuttanut itse tilanteen jossa olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Lapsi ei ole mikään tavara, jota lainataan muutamaksi päiväksi. Kenen tarpeita tässä täytetään? Ei ainakaan lapsen.
Vanhempien pitää vaan kuunnella omia vaistojaan ja kuunnella omaa lastaan. Ei lähteä toteuttamaan jonkun muun toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Eikä me muutenkaan hoidateta lasta muilla, jos ei ole ihan pakko. Pelätään, että käy niinkuin muutamalle tutulle, joiden lapset on koko ajan (lähes joka viikko) hoidossa, jotta vanhemmat pääsee leffaan tai baariin tai ravintolaan tai... Yksillä lapsi on jopa kaikki lomat hoidossa mummolassa ja vanhemmat kotona. Eli me säästetään lapsen hoitokertoja niihin kertoihin, kun todella tarvitaan apua (esim. muutto oli tällainen.
Oho. Me käymme mieheni kanssa suunnilleen kerran viikossa kahdestaan "treffeillä", leffassa ja syömässä tms., lasten ollesa isovanhemmilla hoidossa.
Toki koemme olevamme onnekkaita, kun isovanhemmat ilolla tämän aikuisten ajan meille suovat. Mutta enpä tajunnut jonkun tällaista asiaa paheksuvan ja suorastaan tilannetta pelkäävän. Jännä.
Aplle ei nyt ollut sen kummempia terveisiä, kuin minustakin parhaalta kuulostaa, että voisitte ehkä pyytää aloittamaan noista pienistä auttamisista kuten pulkkailemaan viemisestä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No totta, että "sitten joskus" -tyyppiset vastaukset ovat olleet liian hataria. Kuitenkin ehkä enemmän sellaista kasvojen säilyttämistä tavoittelevia. Eli nyt siis kovat otteet? Kuinka sanoa se ei loukkaamatta heitä (voivat miettiä, miksi eivät saa lasta hoitoon ja jos sanon, että en halua - kuulostan niuholta, en tunne teitä - kuulostaa ettei heihin luoteta)... Itsepä olen juu sopan ehkä keittänyt, mutta eipä itselleni tulisi mieleen vaatia puolituttujen lapsia itselle!
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuo kinuaminen ja väkisin hoitoon ottaminen on muuttanut jo kolmessa vuodessa muotoaan. Se ei ole enää kohteliasta kysymistä, vaan siihen on tullut röyhkeä sävy ja se että he todella jo ovat alkaneet järjestellä omia menojaa sen mukaan, että lapsemme tulisi heille hoitoon. Sitten kun emme ole antaneet on ollut kiusallista jännitettä. Ihmisten kuuluisi jotenkin tajuta, että elämme omaa elämäämme ja haluamme itse olla lapsemme kanssa. Ärsyttävää!
Sano ettei lasta saa kylään, jos koko ajan kyselee. Niin me ollaan sanottu jos menee ihan överiksi koko touhu. Ja ollaan myös muistutettu, että lapsi ei ole mikään lelu. Käly kinusi jonkun aikaa hoitoon lastamme ja käskin tehdä oman jos haluaa pientä lasta noin kovasti hoitaa (kälyllä on jo yksi lapsi, niin tiedän ettei kärsi lapsettomuudesta). Loppui siihen se kysely (ollaan yhä edelleen hyviä kavereita).
Lapsettomalle en uskaltaisi sanoa "hanki oma", koska voi olla ettei ole yrittämisen puutteesta kiinni. Ehkä teidän tapauksessa auttaisi vauvakuumeesta naljailu. :D
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen taas eri linjoilla. Meidän lapsi ainakin pääsee sukulaisille yökylään jos joku haluaa hänen kanssa viettää aikaa. Lapsesta on hirmu hauskaa päästä muualle leikkimään. Hän siis nauttii siitä että pääsee kyläilemään. Ja on se meille vanhemmillekin kivaa että saa hoitaa parisuhdetta. Voimme käydä vaikka syömässä tms. Ilmeisesti tuo Ap:n miehen veli haluisi tutustua paremmin veljensä lapseen. Miksei se siis kävisi?
Kyllä se kävisikin, jos olisimme vaikka viettäneet aikaa hänen kanssaan aikana ennen lasta. Tällöin olisimme tutustuneet. Mieheni ei ole koko suhteen aikana ollut veljensä kanssa läheisissä tekemisissä samalla tavalla kuin minä sisarusteni kanssa. Sehän se tässä mättääkin. Lapseni saa kyläillä, mutta miehen veljen kanssa tämä yhtälö mättää siinä että hän on aina ollut meille etäinen. Eri asia, jos tuntisin hänet ja vaimonsa "syvällisemmin" kuten tunnen sukulaiseni ja ystäväni - jopa työkaverini. Siksi kyselin vinkkejä tähän tilanteeseen.
Eikö 3-vuotias ole muutenkin vielä aika pieni olemaan yksin kylässä, varsinkaan vieraammilla aikuisilla (jotka vielä asuvat kauempana)?
Vierailija kirjoitti:
Olen taas eri linjoilla. Meidän lapsi ainakin pääsee sukulaisille yökylään jos joku haluaa hänen kanssa viettää aikaa. Lapsesta on hirmu hauskaa päästä muualle leikkimään. Hän siis nauttii siitä että pääsee kyläilemään. Ja on se meille vanhemmillekin kivaa että saa hoitaa parisuhdetta. Voimme käydä vaikka syömässä tms. Ilmeisesti tuo Ap:n miehen veli haluisi tutustua paremmin veljensä lapseen. Miksei se siis kävisi?
Kai miehen veli voi ap:n luokse tulla leikkimään lapsen kanssa? Ja vaikka vahtia sen aikaa, että ap miehineen käy kaupassa. Siinä menee jo tunti ja voi olla, etteivät veli+vaimonsa jaksakaan sen kauempaa. Kolmevuotiaat kai keskimäärin ovat aika väsyttäviä, varsinkin tottumattomille...
4
Pitävät lastanne leluna. Mitä lapsikaan siitä tykkäisi, että pitää olla vieraiden ihmisten kanssa monta yötä.
Eli yritän olla napakka ja sanoa, että kolme vuotias on vielä liian pieni tulemaan luoksenne yksin kylään (käsittämätöntä etteivät itse tajua). Meillä voitte leikkiä pari tuntia keskenänne.
No esitä että voisivat käydä teilläpäin kyläillessään lapsen kanssa esim pulkkamäessä tai te voisitte käydä vaikka kaksin ravintolassa jos he haluaisivat hoitaa lasta teidän kotona sillävälin ?
Itse en kyllä antaisi 3 v kauas kylään. Entä jos ikävöi kovin. Meillä on haettu joskus muksua mummolasta yökylästä keskellä yötä. Oliskohan poika ollu jotain 5 v. Oli tullut yhtäkkiä kurkunpään tulehdus tai mikä tuo kova haukkuva yskä onkaan. Oli ollut kotonakin joskus aiemmin. Tai siihen aikaan siis flunssat alkoi yleensä aina yöllä tuolla kovalla yskällä. Ja itse olen hoitanut veljieni lapsia paljon äitini kanssa kun olivat mummolassa yökylässä tai minun luonani kylässä. Ja jälkikäteen on kyllä harmittanut muutamat kerrat kun lapsi on joko ikävöinyt kovin tai sairastanut äkkiä ja kaivannut todella paljon vanhempiaan mutta silloin ei ollut kännyköitä joilla soitella vanhemmille joten sitten vaan piti lohdutella ja hoitaa ikävöiviä lapsia. Eli tuo etäisyys on yksi iso peikko jos minulta kysyisit.
Minä varmaankin tarjoasin noita lapsen kotona tapahtuvia hoitokeikkoja alkuun. Tai vain kiittäisin ajatuksesta auttaa meitä ja sanoisin että pidetään mielessä ja kysellään sitten kun tarvetta ja lapsi pikkasen isompi.
Toisaalta itseäni kyllä on vähän harmittanut kun omat lapseni eivät ole päässeet yökylään muuta kuin pari kertaa mummoloihin. Kivahan se olisi jos olisi muitakin joita kiinnostaisi viettää aikaa lasteni kanssa... Ennenkaikkea lapsilla olisi mahdollisuus kokea erilaisia asioita.