Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen onnellinen, mutta millä hinnalla?
13.03.2016 |
Elämä se osaa yllättää. Erosin marraskuussa pitkästä suhteesta. Olin onneton suhteessa, joka pitkien vuosien jälkeen loppui.
Tiesin, että ero on ainoa oikea vaihtoehto. Olin vuoden verran tehnyt eroa päässäni - joten tunteet olivat miestä kohtaan jo kuolleet ja olin päässyt hänestä "irti".
No, sitten törmäsin erääseen mieheen ja vaikka hän koki "jalat alta" tunteen kohdallani, itse en niin heti tuntenut. Vaan joka kerta kun näen tykkään enemmän..hänellä on lapsia ja olenkin jo toiseen tutustunut. Omia lapsia en ole vielä hänelle esitellyt.
Toisaalta ihana tunne, mutta sit taas "väärään aikaan" käveli tämä ihminen elämääni....
Mitäs tässä pitäs tehdä? Nauttia onnesta päivä kerrallaan?
Kommentit (10)
No mitä muutakaan? Mistä hinnasta sä nyt puhut, ei oikein auennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuinka vanha olet?
Yli 40 mut alle 45
Ap
Vierailija kirjoitti:
No mitä muutakaan? Mistä hinnasta sä nyt puhut, ei oikein auennut.
Lapsia mietin....kun tuon eron joutuivat kokemaan..ja mä onneni kukkuloilla...he ei..ap
Ulosanti ei nyt ollut ihan paras mahdollinen, kun aloituksessa et maininnut sanallakaan, että lapset mietityttää.
Mä olen eronnut reilut 2 vuotta sitten ja uuden miehen "löysin" heti. Olin ja olen onneni kukkuloilla. Ei kai se lapsilta ole pois?
Lapset tapasi uuden miehen, kun olimme seurustelleet yli vuoden. Mitään kiirettä kun ei ole, eikä uusperhettä tarkoitus perustaa. Tapaan miestä kun lapset on isällään ja joskus välillä sitten mies käy meillä kylässä, kun lapset on mulla. Ehkä kerran-pari kuukaudessa.
Ero voi olla lapsille traumaattinen. Yksi exäni ei ollut vielä aikuisiälläkään päässyt yli vanhempiensa erosta ja kärsi sen takia mielenterveydellisistä ongelmista. Kannattaa ainakin lasten kanssa käydä ero läpi, että ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero voi olla lapsille traumaattinen. Yksi exäni ei ollut vielä aikuisiälläkään päässyt yli vanhempiensa erosta ja kärsi sen takia mielenterveydellisistä ongelmista. Kannattaa ainakin lasten kanssa käydä ero läpi, että ymmärtävät.
Jotenkin ajattelen, että enemmän traumaattisempaa jos olisi loppunut joku vuosisadan rakkaustarina. Mutta lapset eivät koskaan ole nähneet omia vanhempia onnellisena - ei oo varmaan kertaalaan halattu lasten nähden.
Nyt elämässä on ihminen, joka tekee mut onnelliseksi ja jonka kanssa on hyvä olla.
Sellainen mies jonka uskaltaa lapsillekin esitellä ja joka ottaa mun lapset avosylin vastaan - sitten kun se aika on.ap
Mitä tarkoitat että lapsesi ei ole onnensa kukkuloilla? Oliko isänkin mielestä ero hyvä idea ja erositteko sovussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat että lapsesi ei ole onnensa kukkuloilla? Oliko isänkin mielestä ero hyvä idea ja erositteko sovussa?
Siis tottakai ne suree sitä että isä muutti pois. On ihan asialliset välit nyt. Ap
Yritän varmaan sitä tuossa sanoa, että kun on ollut huono suhde jossa on ollut onneton ja sitten kun se elämä heittää ihan toisenlaisen maailman eteen.
Ikäänkuin en salli tätä itselleni. Vielä 6kk sitten mietin, että mitä rakkaus on ja koskaan en ole sellaista kokenut. Ja sitten kaikki yhtäkkiä muuttuu. Ap
Alue: Aihe vapaa
kuinka vanha olet?