Mies tunnusti, että on toivonut jokaisen tapaamansa naisen kuolemaa
...ja jo tapaamishetkestä lähtien. Tiukan paikan tullen (jos siis itselläni on vaikeaa ja huolta), mies alkaa mulle jutella, että "anna vaan mennä - ei sun enää kannata yrittää" ja melkein yrittää usuttaa mua itsemurhaan, kun olen kuulemma muutenkin nikn surkea ja nolo tapaus. Hän käyttää kaikkia uskoutumiani heikkouksia minua vastaan, jos olen surullinen tai huolissani jostain. Tänään hän sitten kertoi, että on salaa mielessään toivonut kuolemaani tapaamishetkestämme alkaen ja sama on toistunut aiemminkin. Ja minä idiootti menin moisen kanssa vielä naimisiinkin. Mies jutteli pian tapaamisemme jälkeen sellaisia, että "nythän voimme hankkia yhteisen haudan" ja että "eihän tässä kolmekymppisenä enää mitään muuta odottelua ole kuin hauta". Muutenkin hän on erittäin synkkä pohjimmiltaan ja miettii oikeastaan ainoastaan rahaa. Lisäksi hän on erittäin väkivaltaisesta ja tunteita panttaavasta kodista ja itsekin väkivaltainen (yleensä vielä ensimmäisenä lyö päähän tai yrittää tähdätä päähän heittelemillään esineillä). Melkein mikä tahansa poikkipuolinen sana voi saada hänet väkivaltaiseksi ja syyllinen kaikkeen on aina se toinen henkilö kuin hän (yleensä siis minä, joka esim. ääneen ihmettelen jotain epäkohtaa, kuten hänen väkivaltaisuuttaan). Mikä voisi selittää moisen ajattelumallin ja käytöksen? Mies on muuten menestynyt, hänellä on useampi akateeminen tutkinto ja hyvä ura sekä varallisuutta.
Kommentit (30)
Miksi olet vielä hänen kanssaan? Lähde pois heti! Ei kai teillä ole lapsia?
Lähde, heti. Oman henkesi ja terveytesi takia.
Haluatko vielä jatkaa miehen kanssa?
Aika jännä toi itsemurhaamiseen kannustaminen... Mitkähän kiksit hänetkin siihen saa lähtemään.
Miten ihmeessä pystyt olla tuollaisen ihmisen kanssa? Vaikka sait tietää kuoleman toivomisesta vasta nyt niin hänen ilkeä käytöksensä on kyllä aivan uskomatonta en itse kestäisi sellaista hetkeäkään. Eikukaan tervejärkinen ihminen toivo toisen kuolemaa varsinkaan aviopuolisonsa ja koita saada häntä tuntemaan itsensä huonoksi tai saatikaan tappamaan itsensä. Ymmärtääkö miehesi käytöksessään olevan jotain vialla? Onko hän saanut apua koskaan synkkiin ajatuksiinsa?
Miehellä on jokin persoonallisuuden häiriö aivan selvästi. Ei välttämättä tarkoita että on toivonut kuolemaasi alusta lähtien, vaan yrittää loukata sinua mahdollisimman pahasti. Oli niin tai näin, niin ei mikään persoonallisuushäiriö tms oikeuta kohtelemaan ketään noin julmasti.
Hän ei kunnioita sinua, eikä arvosta, joten mitä sinä tuolta suhteelta saat? Et sinä pysty häntä parantamaan, vaikka rakastaisit kuinka. Koska hänellä on persoonallisuushäiriö tms vakava mielenterveysongelma, niin et voi odttaa mitään pikaista muutosta. Persoonallisuushäiriöinen pystyy kyllä "parantumaan", mutta se ei millään taikaiskulla tapahdu ja paranemisen pitää lähteä omasta tahdosta.
Ehkä mies on ajatellut tulevansa onnelliseksi kun hänellä on vaimo, sitä ja tätä ja nyt purkaakin pahaa oloa sinuun kun ei olekaan onnelliseksi tullut?
Mitä sillä väliäkään sinun kannaltasi... Kunhan pohdin. Sinuna jättäisin tuollaisen miehen, sillä en haluaisi kenenkään kohtelevan minua noin, enkä ottaa suurta riskiä tulla tapetuksi.
Tuollainen ihminen pitää jättää, eikä uskoa mitään tämän selittelyj'/uhkailuja vaikka olisi kuinka tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa just luin.
Niinpä niin. Totuus on paljon tarua ihmeellisempää. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde, heti. Oman henkesi ja terveytesi takia.
Hän on jotenkin niin yllättävä ja pelottava, että olen vain toivonut, että hän olisi sittenkin normaali ja palaisi sellaiseksi kuin silloin, kun tapasimme. Motiiviksi sille, että toivoo kuolemaani, hän sanoi rahan, sillä hän pelkää, että mahdollisessa erossa veisin hänen varallisuuttaan. Tosin nyt hän sanoi, että jostain tuntemattomasta syystä on ajatellut näin kaikkien tapaamiensa naisten kohdalla. Olen itse veikannut patoutunutta naisvihaa, sillä hän on itse hyvinkin rahaa ja menestymistä korostava, kun taas hänen äitinsä on täysin kouluttamaton, elämänasenteeltaan erittäin synkkä sekä pitkäaikaistyötön, joka on elänyt kaikki vuodet hänen hyvätuloisen isänsä siivellä. Hänen lapsuutensa perheh*lvetissä hänen äitiään oli myös pahoinpidelty jatkuvasti, joten hänen äitinsä oli se "häviäjä" ja nolo tyyppi. Ilmeisesti miehelleni on jäänyt siitä jonkinlainen naisviha päälle.
Olet naimisissa sosiopaatin kanssa. Tai psykopaatin. Millään asteikolla tuollainen käytös ei ole normaalia tai hyväksyttävää, eikä noin raju poikkeama todella parane toivomalla. Mies on siis traumatisoitunut, väkivaltainen naisvihaaja, joka viehtyy kuolemasta ja toivoo puolisonsa kuolemaa? KUINKA KOVAA PITÄÄ HÄLYTYSKELLOJEN SOIDA?
eroa...vaarallista touhua...ei hyvältä kuulosta....mielenterveys kadoksissa miehellä. ..ihme fantasia.....lähde pois...outohyypiö...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde, heti. Oman henkesi ja terveytesi takia.
Hän on jotenkin niin yllättävä ja pelottava, että olen vain toivonut, että hän olisi sittenkin normaali ja palaisi sellaiseksi kuin silloin, kun tapasimme. Motiiviksi sille, että toivoo kuolemaani, hän sanoi rahan, sillä hän pelkää, että mahdollisessa erossa veisin hänen varallisuuttaan. Tosin nyt hän sanoi, että jostain tuntemattomasta syystä on ajatellut näin kaikkien tapaamiensa naisten kohdalla. Olen itse veikannut patoutunutta naisvihaa, sillä hän on itse hyvinkin rahaa ja menestymistä korostava, kun taas hänen äitinsä on täysin kouluttamaton, elämänasenteeltaan erittäin synkkä sekä pitkäaikaistyötön, joka on elänyt kaikki vuodet hänen hyvätuloisen isänsä siivellä. Hänen lapsuutensa perheh*lvetissä hänen äitiään oli myös pahoinpidelty jatkuvasti, joten hänen äitinsä oli se "häviäjä" ja nolo tyyppi. Ilmeisesti miehelleni on jäänyt siitä jonkinlainen naisviha päälle.
Hyvää analyysiä, vaikuttaa pitkälti sille, että noin on. Mies ei tuosta itsestään palaudu mihinkään vaan ennemminkin A) jatkaa vain paljasteluaan koska hänellä on varmasti paha olla tai B) saa apua ja alkaa toipua, jolloin hän ei todellakaan "palaa vanhaan" vaan hän muuttuu ja menee kokonaan eteenpäin. Eri ihmisenä. Hän saattaisi silloin jopa haluta valita kumppaninsakin eri pohjalta, tiedän, koska olen ise vähän vastaavassa prosessissa. Mies ei ehkä ole koskaan saanut unelmiensa kumppania, koska on tiennyt, etteivät nämä biehättyisi hänen synkästä puolestaan.
Mutta JOS vaihtoehto B edes toteutuisi ja JOS sä rakastat häntä niin hän SAATTAISI jäädä sinunkin kanssasi olemaan muututtuaan, koska sä olisit varmaa rakkautta haavoittuneelle, jos hän kokisi, ettei muutos kuitenkaan tehnyt hänestä riittävän vahvaa niille unelmanaisille tai hän rakastuisi sinuun uudelleen koska jaksoit häntä läpi hänen hyvin vaikeitten aikojen.
Jotenkin näin.
Myös esim. seksi (silloin kun sitä vielä oli) oli jotenkin täysin kylmää ja mekaanista, hän jopa katsoi kellosta aikaa ja hymyillen kehuskeli sitä, kuinka "kestävä" hän oli. Mutta se oli täysin mekaanista. Minä olin alussa todella ihastunut häneen (sillä hän vaikutti lähinnä todella kiltiltä ja fiksulta sekä oli komeakin), joten katsoin kaikkia vihjeitäkin noihin outouksiin sormien läpi. Ennen minua miehellä (tuolloin 33 v.) ei ollut tosin kuulemma koskaan ollut seurustelusuhteita, ainoastaan tapailuja useita kymmeniä, jotka olivat jääneet miutamasta päivästä maksimissaan pariin kuukauteen.
Miten olet jättäytynyt uhriksi tuolle. Oliko sinulla huono isäsuhde?
Mies ei suvaitse sitä että sinulla menee huonosti, sillä se on uhka hänelle. Hän kokee epäonnistuneensa, mutta ei voi sallia sellaista.
Vika on siis sinussa. Olet hänelle esine, joka ei tule koskaan toteuttamaan tarkoitustaan. Viallinen esine joutaakin roskiin. Aina kun mies tuntee olonsa uhatuksi, hän kostaa sen sinulle. Vaikka sinä tuntisit olosi hyväksi, niin mies ei välttämättä tunne omaa oloaan ja se on sinun vikasi.
Oikeasti se on niin että sinä et ole syypää miehen pahaan oloon, etkä pysty sitä parantamaan.
Sama tietenkin toisinkin päin.
Vaikka sinusta tuntuu kurjalta miehesi käytös (mikä on todella ymmärrettävää) niin et voi muuta kuin jäädä kärsimään tai lopettaa vahingollinen suhde. Mies ei sitä osaa tehdä, vaan odottaa sinun ratkaisevan asian. Sinä itseasiassa teet samoin. Odotat että mies parantaa tapansa.. Niin tuskin tulee tapahtumaan, ja sinä olet antanut hänen ymmärtää olevasi itsestään selvyys, jota saa kohdella noin.
On ihan normaalia että riitoja tulee ja että joskus tulee loukattuakin, mutta tuo ei ole enää normaalia.
Miehen mahdollisuudet tajuta missä mättää vähenevät entisestään kun muut mahdollistavat hänen käytöksensä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä pystyt olla tuollaisen ihmisen kanssa? Vaikka sait tietää kuoleman toivomisesta vasta nyt niin hänen ilkeä käytöksensä on kyllä aivan uskomatonta en itse kestäisi sellaista hetkeäkään. Eikukaan tervejärkinen ihminen toivo toisen kuolemaa varsinkaan aviopuolisonsa ja koita saada häntä tuntemaan itsensä huonoksi tai saatikaan tappamaan itsensä. Ymmärtääkö miehesi käytöksessään olevan jotain vialla? Onko hän saanut apua koskaan synkkiin ajatuksiinsa?
Ei ole koskaan saanut apua. Ja siis omasta mielestään hän on täysin terve, vain muissa (mm. minussa) on vikaa. Olen joskus ehdottanut asiallisesti ja hienovaraisesti terapiaa hänen vihanhallintaongelmiinsa, sillä lyömisen ja potkimisen lisäksi hän on myös hajottanut ja rikkonut runsaasti kodin irtaimistoakin (monen tuhannen euron taulu-tv:n sekä oven pieliä ja wc:n peilikaapin yms.). Mieheni on jotenkin täysin tunteeton tavallaan ja heidän perheessä liian avointa, iloista ja tunteitaan ilmaisevaa pidetään outona. Kerran, kun minulle tuli kyyneleet silmiin hänen kapsuudenkodissaan, niin hänen äitinsä tuli sanomaan, että heillä ei itketä ja että se on turhaa, kun maailmassa on niin paljon kaikkea pahempaakin. Ei siis mitään empatiaa; minä vain olin outo, heikko ja nolo heille, kun ilmaisin tunteitani. Eipä heillä nauraakaan saa, sillä sekin on turhanpäiväistä ilakointia miehen äidin mukaan, joka tulee vihaisena toppuuttelemaan, jos jomlain on hauskaa. Pienelle parivuotiaalle sukulaislapsellekin totesivat, että onko se jotenkin outo, kun kikatteli ja nauroi liikaa. Toisalta itkeminenkin on ns. kielletty. Kyseessä on todella ahdistava perhe kaiken kaikkiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei suvaitse sitä että sinulla menee huonosti, sillä se on uhka hänelle. Hän kokee epäonnistuneensa, mutta ei voi sallia sellaista.
Vika on siis sinussa. Olet hänelle esine, joka ei tule koskaan toteuttamaan tarkoitustaan. Viallinen esine joutaakin roskiin. Aina kun mies tuntee olonsa uhatuksi, hän kostaa sen sinulle. Vaikka sinä tuntisit olosi hyväksi, niin mies ei välttämättä tunne omaa oloaan ja se on sinun vikasi.
Oikeasti se on niin että sinä et ole syypää miehen pahaan oloon, etkä pysty sitä parantamaan.
Sama tietenkin toisinkin päin.
Vaikka sinusta tuntuu kurjalta miehesi käytös (mikä on todella ymmärrettävää) niin et voi muuta kuin jäädä kärsimään tai lopettaa vahingollinen suhde. Mies ei sitä osaa tehdä, vaan odottaa sinun ratkaisevan asian. Sinä itseasiassa teet samoin. Odotat että mies parantaa tapansa.. Niin tuskin tulee tapahtumaan, ja sinä olet antanut hänen ymmärtää olevasi itsestään selvyys, jota saa kohdella noin.
On ihan normaalia että riitoja tulee ja että joskus tulee loukattuakin, mutta tuo ei ole enää normaalia.
Miehen mahdollisuudet tajuta missä mättää vähenevät entisestään kun muut mahdollistavat hänen käytöksensä.
Tämä on kyllä totta. Toisaalta mies on myös erittäin kateellinen myös hyvistä asioista ja yrittää mitätöidä niitä parhaansa mukaan. Olen myös miettinyt sitä, että tilanne on mennyt osittain minun vuokseni näinkin pahaksi, sillä olen liikaa ymmärtänyt hänen oikkujaan. Kun hän käy lapsuudenkodissaan, niin ne hänen vanhempansakin varovat suututtamasta häntä ja sietävät mieheltäni kamalaa käytöstä. Ts. he eivät ilmeisesti uskalla sanoa suoraan, sillä pelkäävät mieheni reaktiota.
Aloittaja. Ei hyvä luoja.
Soita kriisipäivystykseen tai ensi-ja turvakotiin nyt ja heti!
Sairasta