Lue keskustelun säännöt.
Jos sun lähipiiristä joku haukkuu sua jatkuvasti huonoksi äidiksi,
12.03.2016 |
niin eikö tämä ole itseään toteuttava ennuste?
Eli, jos joku siinä jatkuvasti vierellä sanoo: "Susta ei ole äidiksi. Anna lapsesi adoptioon, kun susta ei ole tuohon. Lapses ei tule menestymään koulussa, kun sä olet niin huono äiti." jne.
Niin eikö siinä käykin niin, että lopulta tuo äiti masentuu ja todella on se huono äiti?
Ihmisillä on tunteet ja etenkin pienen lapsen äitiys on rankkaa aikaa ja siihen kun ympätään vielä vaikka yksinäisyys, niin romahdus on selvä.
Eli kannattaako tuon äidin a) hankkiutua eroon tuosta kiusaajasta vai
b) sairastua masennukseen ja kiusaaja pääsee sanomaan, että "mitäs mä sanoin, ei susta ollut äidiksi"
Vaikka vika olisi vain tuossa narsistissa.
Tämä kertomus on täysin hypoteettinen, mutta haluan herättää ajatuksia ja keskustelua, mikä on kenenkin omavastuu asioiden kulkuun.
Kommentit (16)
Vaikka tuon tiedostaisi aina valinta ei ole helppo. Ystävistä, kaukaisista sukulaisista tai puolisoista pääsee eroon. Lähisukulaisen jättäminen voi olla vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on lapsen etu ja sä tiedät, että sä et pysty kuunnella täysin perätöntä "huolta", niin välit poikki, naps vain oli kuka hyvänsä.
Aivan kaikkea ei ole pakko jaksaa ja sietää!
Äitiys on rankkaa muutenkin.
Se on vesipäisyyden huipentuma, ettei tuossa tilanteessa tue, vaan haukkuu ja lyttää.
Siivoa pois tuollainen ihminen. Ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä myrkylliseen ihmiseen.
Äidin näkemys omasta äitiydestään, lapsuuden kiintymyssuhteet ja sensitiivisyys lasta kohtaan heijastuu siihen miten hän lapsensa kanssa toimiin. Tämä toiminta taas vaikuttaa lapsen käytökseen tulevaisuudessa. Esimerkiksi jos äiti on vauva-aikana masentunut, tämä voi vaikuttaa lapsen myöhäisempään kehitykseen negatiivisesti jos äiti ei saa riittävästi tukea vanhemmuuteensa. Eli vähättelevä ystävä on haitaksi sekä äidin mielenterveydelle, että lapsen kehitykselle ja tällainen ihminen kannattaisi katkaista elämästä kokonaan pois. Oli lasta tai ei, tällainen ihminen kannattaisi yrittää karistaa pois omasta elämästä!
Vierailija kirjoitti:
Siivoa pois tuollainen ihminen. Ei ole mitään velvollisuutta pitää yhteyttä myrkylliseen ihmiseen.
Siivosinkin. :)
Voisi olla meilläkin jotain muuta kuin iloinen, nauravainen ja eläväinen tyttö, jos olisin jäänyt kuuntelemaan sisareni vastenmielisiä, keksittyjä juttuja.
nro. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti aloittaja kiteytit ajatukseni. Pidän itseäni huonona. Olen sitä niin kauan saanut kuunnella sukulaisilta ja entisiltä kavereiltani, milloin kukakin purkanut omia ahdistuksiaan tai tarvettaan olla parempi mikä ei paljoa vaadi potkia jo pudonnutta. Anteeksipyyntöä en koskaan ole saanut. Riittävän kauan kun on kuullut haukkumisia jotka jatkuu edelleen viestien tai netin kautta eikä auta vaikka poistanut ihmiset elämästä niin kyllä se muokkaa väkisin tunnemaailmaa.
Äänettömänä huudan sisäisesti kun kyyneleet hiipii silmänurkkiin. Ulkona ahdistaa vaunulenkeillä ja itkettää. en haluaisi nousta ylös, lapset valvottaa mutta minä valvon. Bussissa itken matkat mennentullen.
Meillä ei ole kavereita eikä kaveriperheitä. Kukaan ei kutsu kylään eikä ole lastenhoitoapua. Mua mulkoillaan ja tuntuu kuin minussa lukisi leima 'olen helvetin huono äiti'.
Olen masentunut, surullinen ja yksinäinen. Yrittänyt hakea apua, ei oteta vakavasti. Ja tällä tatkoitan kirjaimellisesti perheneuvolaa ja muita. Isompi lapseni on todella levoton ja vaativa, pieni jää varjoon ja sopeutuu rauhallisuudessaan. Tätä tämä sitten on. Säälin lapsiani joilla on näin surkea ihmisenkuvotus äitinä, ansaitsisivat parempaa. ;(
Äitinä olo on hyvin vaativaa ja vastuullista. Ei ole kukaan koskaan haukkunut. Aika hyvin oon suoriutunut kasvatustyöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliselle: Sä olet selvästi masentunut.
Sä ET ole huono äiti!
Välit poikki tuollaisiin ristilukkeihin vain!
Sä olet hyvä äiti ja kun pääset eroon latistajista, alkaa elämä hymyillä pikkuhiljaa, mutta alkaa kuitenkin! :)
Sitten saatat saada uuden kaverin, sitten toisen jne..
Kaikki järjestyy! Sun täytyy nyt vain olla vahva! <3
no tota, mun ystävä ei ole sitä suoraan sanonut, mutta kyllä aika selväksi on tullut.. =D
Ollaan tyyliltämme äiteinä hyvin erinlaisia, se on sitten ihan eri asia, kumpi tyyli on parempi tai huonompi.
Mutta jatkuvasti hän katsoo touhuani todella, todella silmät kurtussa, ja melkein näen hänen ajatuksensa. Mutta toisaalta, eipä taida olla asiaa mistä hän ei keksisi sanottavaa. Ja joka kertaa kun hän on vierailulla, hän tavallaan "kaappaa" lapsen holhontaansa... =D Ihan kun hän yrittäisi näyttää, että NÄIN!
Eli siis, minä kuulun niihin rentoihin mutseihin, ja kannustan lasta tekemään asioita itse. Heitän tässä esimerkin: eli tiedän että tyttö osaa pukea sisävaatteet jo itse päälle, niin istun vieressä ja kannustan tytsiä pukemaan housut, housut paidat ja sukkikset itse, ohjaan vähän että ne sukkikset meneevät oikeinpäin jne. kehun ja rauhassa opastan.
Tytsimme osaa hyvin syödä itse, ja hyvin syökin, hän menee omatoimisesti potalle jne jne. Otan hänet ruoanlaittoon ja leipomiseen mukaan.. Omasta mielestäni hän ihan hyvin omatoiminen kaksi vuotiaaksi, ja monta kertaa jos autankin jossain asiassa, tyttö tiuskaisee näpäkästi että "EI!!" ja nostaa torjuvasti käden eteen =D =D (musta se on hauska ele).
Kun taas ystävätär on aikamoisen hysteerinen kaikesta, hänellä on siis samanikäinen tyttö. Hän taas ei anna tytön tehdä mitään, vaan kohtelee häntä kuin hän olisi vielä se pieni sylivauva. Tämä tyttö ei saa edes rauhassa leikkiä, kun hänen äitinsä leikkii nukella ja näyttää mallia kuinka nukeilla tulee leikkiä ja tyttö istuu vieressä hölmö ilme naamallaan, eli leikkiminenkin menee äidin ehdoilla. Ja kun hän on tyttönsä kanssa meillä kylässä, tytöt eivät saa leikkiä rauhassa tytön huoneessa, vaan hän istuu keskellä lattiaa ja häiritsee tyttöjen keskinäisiä leikkejä, ja hän on koko ajan kovassa äänessä selittämässä.. yleensä siinä vaiheessa en enää jaksa ja painun keittiöön ja keittelen kahvia ja katan pöytää. Eikä puhettakaan että hän antaisi tyttönsä edes yrittää syödä itse.. No, jokainen tietty tekee miten haluaa.
Eli siis nämä ovat vähän esimerkkejä siitä miten eri tavalla toimimme. Eli minä annan tytön tehdä ja touhuta ja kaveri taas ei anna mahdollisuutta, eikä hetkenkään rauhaa, ja joka pienestä asiasta tehdään suuri spektaakkeli ja show. Ja mitä lääkärissä käymiseen tulee noin lyhyesti.. Ihan sekin on lääkärissä käynnin paikka, jos lapsi on yön nukkunut huonosti... jotain vikaa pitää siis olla. Pari kertaa on rattaatkin jääneet meidän pihaan, kun on tullut kiire lähtö lääkäriin, kun tytöltään on oksennus tullut. (eli siis niin kiireellä hän on lähtenyt, ettei ole kerinny nostamaan rattaita autoon)
No, onhan se tietenkin hyvä että huolta pitää, mutta ei ihme että kaveri valittaa koko ajan kuinka loppuun palanut on.
Musta meillä molemmilla olis kuitenkin joissain asioissa oppimista toisiltamme. Niin minulla häneltä, ja taas hänellä minulta...
Mulle tietty henk.koht ei kuulu, kuinka hän lapsensa kasvattaa, mutta noihin paheksuviin katseisiin ja pieniin vihjauksiin olen niin älyttömän kyllästynyt. Meidän mukelo tykkää tosi paljon tästä kaverin lapsesta, joten sen takia puren hammasta kovaa. Täällä missä me asumme, ei hirveästi ole samanikäistä seuraa... Ja tuo kaveri on niin herkkänahkainen, että pienikin poikkipuolinen sana saisi hänet hyppimään seinille, joten parempi olla hiljaa ja kuunnella vaan.. Meidän tyttö tulee kyllä saamaan niitä kavereita, kun puolen vuoden päästä tarhaan menee, että sitä päivää odotellessa!!
terkuin se liian rento ja huoleton mutsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no tota, mun ystävä ei ole sitä suoraan sanonut, mutta kyllä aika selväksi on tullut.. =D
Ollaan tyyliltämme äiteinä hyvin erinlaisia, se on sitten ihan eri asia, kumpi tyyli on parempi tai huonompi.
Mutta jatkuvasti hän katsoo touhuani todella, todella silmät kurtussa, ja melkein näen hänen ajatuksensa. Mutta toisaalta, eipä taida olla asiaa mistä hän ei keksisi sanottavaa. Ja joka kertaa kun hän on vierailulla, hän tavallaan "kaappaa" lapsen holhontaansa... =D Ihan kun hän yrittäisi näyttää, että NÄIN!
Eli siis, minä kuulun niihin rentoihin mutseihin, ja kannustan lasta tekemään asioita itse. Heitän tässä esimerkin: eli tiedän että tyttö osaa pukea sisävaatteet jo itse päälle, niin istun vieressä ja kannustan tytsiä pukemaan housut, housut paidat ja sukkikset itse, ohjaan vähän että ne sukkikset meneevät oikeinpäin jne. kehun ja rauhassa opastan.
Tytsimme osaa hyvin syödä itse, ja hyvin syökin, hän menee omatoimisesti potalle jne jne. Otan hänet ruoanlaittoon ja leipomiseen mukaan.. Omasta mielestäni hän ihan hyvin omatoiminen kaksi vuotiaaksi, ja monta kertaa jos autankin jossain asiassa, tyttö tiuskaisee näpäkästi että "EI!!" ja nostaa torjuvasti käden eteen =D =D (musta se on hauska ele).
Kun taas ystävätär on aikamoisen hysteerinen kaikesta, hänellä on siis samanikäinen tyttö. Hän taas ei anna tytön tehdä mitään, vaan kohtelee häntä kuin hän olisi vielä se pieni sylivauva. Tämä tyttö ei saa edes rauhassa leikkiä, kun hänen äitinsä leikkii nukella ja näyttää mallia kuinka nukeilla tulee leikkiä ja tyttö istuu vieressä hölmö ilme naamallaan, eli leikkiminenkin menee äidin ehdoilla. Ja kun hän on tyttönsä kanssa meillä kylässä, tytöt eivät saa leikkiä rauhassa tytön huoneessa, vaan hän istuu keskellä lattiaa ja häiritsee tyttöjen keskinäisiä leikkejä, ja hän on koko ajan kovassa äänessä selittämässä.. yleensä siinä vaiheessa en enää jaksa ja painun keittiöön ja keittelen kahvia ja katan pöytää. Eikä puhettakaan että hän antaisi tyttönsä edes yrittää syödä itse.. No, jokainen tietty tekee miten haluaa.
Eli siis nämä ovat vähän esimerkkejä siitä miten eri tavalla toimimme. Eli minä annan tytön tehdä ja touhuta ja kaveri taas ei anna mahdollisuutta, eikä hetkenkään rauhaa, ja joka pienestä asiasta tehdään suuri spektaakkeli ja show. Ja mitä lääkärissä käymiseen tulee noin lyhyesti.. Ihan sekin on lääkärissä käynnin paikka, jos lapsi on yön nukkunut huonosti... jotain vikaa pitää siis olla. Pari kertaa on rattaatkin jääneet meidän pihaan, kun on tullut kiire lähtö lääkäriin, kun tytöltään on oksennus tullut. (eli siis niin kiireellä hän on lähtenyt, ettei ole kerinny nostamaan rattaita autoon)
No, onhan se tietenkin hyvä että huolta pitää, mutta ei ihme että kaveri valittaa koko ajan kuinka loppuun palanut on.
Musta meillä molemmilla olis kuitenkin joissain asioissa oppimista toisiltamme. Niin minulla häneltä, ja taas hänellä minulta...
Mulle tietty henk.koht ei kuulu, kuinka hän lapsensa kasvattaa, mutta noihin paheksuviin katseisiin ja pieniin vihjauksiin olen niin älyttömän kyllästynyt. Meidän mukelo tykkää tosi paljon tästä kaverin lapsesta, joten sen takia puren hammasta kovaa. Täällä missä me asumme, ei hirveästi ole samanikäistä seuraa... Ja tuo kaveri on niin herkkänahkainen, että pienikin poikkipuolinen sana saisi hänet hyppimään seinille, joten parempi olla hiljaa ja kuunnella vaan.. Meidän tyttö tulee kyllä saamaan niitä kavereita, kun puolen vuoden päästä tarhaan menee, että sitä päivää odotellessa!!
terkuin se liian rento ja huoleton mutsi
En mä tiedä, onko kumpikaan tyyli toistaan parempi.
Mä olen äitinä jotai tuolta väliltä. ;)
Vähän hössö, mutta meidän laps on syönyt jo ajat sitten itse, eikä ole vielä kahta vuottakaan.
Minkä ikäiset lapset teillä on? :)
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olo on hyvin
vaativaa ja vastuullista. Ei ole kukaan koskaan haukkunut. Aika hyvin oon suoriutunut kasvatustyöstä.
Sulle on sattunut hyvät "kortit". ;)
Hienoa, että olet onnistunut! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A.P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no tota, mun ystävä ei ole sitä suoraan sanonut, mutta kyllä aika selväksi on tullut.. =D
Ollaan tyyliltämme äiteinä hyvin erinlaisia, se on sitten ihan eri asia, kumpi tyyli on parempi tai huonompi.
Mutta jatkuvasti hän katsoo touhuani todella, todella silmät kurtussa, ja melkein näen hänen ajatuksensa. Mutta toisaalta, eipä taida olla asiaa mistä hän ei keksisi sanottavaa. Ja joka kertaa kun hän on vierailulla, hän tavallaan "kaappaa" lapsen holhontaansa... =D Ihan kun hän yrittäisi näyttää, että NÄIN!
Eli siis, minä kuulun niihin rentoihin mutseihin, ja kannustan lasta tekemään asioita itse. Heitän tässä esimerkin: eli tiedän että tyttö osaa pukea sisävaatteet jo itse päälle, niin istun vieressä ja kannustan tytsiä pukemaan housut, housut paidat ja sukkikset itse, ohjaan vähän että ne sukkikset meneevät oikeinpäin jne. kehun ja rauhassa opastan.
Tytsimme osaa hyvin syödä itse, ja hyvin syökin, hän menee omatoimisesti potalle jne jne. Otan hänet ruoanlaittoon ja leipomiseen mukaan.. Omasta mielestäni hän ihan hyvin omatoiminen kaksi vuotiaaksi, ja monta kertaa jos autankin jossain asiassa, tyttö tiuskaisee näpäkästi että "EI!!" ja nostaa torjuvasti käden eteen =D =D (musta se on hauska ele).
Kun taas ystävätär on aikamoisen hysteerinen kaikesta, hänellä on siis samanikäinen tyttö. Hän taas ei anna tytön tehdä mitään, vaan kohtelee häntä kuin hän olisi vielä se pieni sylivauva. Tämä tyttö ei saa edes rauhassa leikkiä, kun hänen äitinsä leikkii nukella ja näyttää mallia kuinka nukeilla tulee leikkiä ja tyttö istuu vieressä hölmö ilme naamallaan, eli leikkiminenkin menee äidin ehdoilla. Ja kun hän on tyttönsä kanssa meillä kylässä, tytöt eivät saa leikkiä rauhassa tytön huoneessa, vaan hän istuu keskellä lattiaa ja häiritsee tyttöjen keskinäisiä leikkejä, ja hän on koko ajan kovassa äänessä selittämässä.. yleensä siinä vaiheessa en enää jaksa ja painun keittiöön ja keittelen kahvia ja katan pöytää. Eikä puhettakaan että hän antaisi tyttönsä edes yrittää syödä itse.. No, jokainen tietty tekee miten haluaa.
Eli siis nämä ovat vähän esimerkkejä siitä miten eri tavalla toimimme. Eli minä annan tytön tehdä ja touhuta ja kaveri taas ei anna mahdollisuutta, eikä hetkenkään rauhaa, ja joka pienestä asiasta tehdään suuri spektaakkeli ja show. Ja mitä lääkärissä käymiseen tulee noin lyhyesti.. Ihan sekin on lääkärissä käynnin paikka, jos lapsi on yön nukkunut huonosti... jotain vikaa pitää siis olla. Pari kertaa on rattaatkin jääneet meidän pihaan, kun on tullut kiire lähtö lääkäriin, kun tytöltään on oksennus tullut. (eli siis niin kiireellä hän on lähtenyt, ettei ole kerinny nostamaan rattaita autoon)
No, onhan se tietenkin hyvä että huolta pitää, mutta ei ihme että kaveri valittaa koko ajan kuinka loppuun palanut on.
Musta meillä molemmilla olis kuitenkin joissain asioissa oppimista toisiltamme. Niin minulla häneltä, ja taas hänellä minulta...
Mulle tietty henk.koht ei kuulu, kuinka hän lapsensa kasvattaa, mutta noihin paheksuviin katseisiin ja pieniin vihjauksiin olen niin älyttömän kyllästynyt. Meidän mukelo tykkää tosi paljon tästä kaverin lapsesta, joten sen takia puren hammasta kovaa. Täällä missä me asumme, ei hirveästi ole samanikäistä seuraa... Ja tuo kaveri on niin herkkänahkainen, että pienikin poikkipuolinen sana saisi hänet hyppimään seinille, joten parempi olla hiljaa ja kuunnella vaan.. Meidän tyttö tulee kyllä saamaan niitä kavereita, kun puolen vuoden päästä tarhaan menee, että sitä päivää odotellessa!!
terkuin se liian rento ja huoleton mutsi
En mä tiedä, onko kumpikaan tyyli toistaan parempi.
Mä olen äitinä jotai tuolta väliltä. ;)
Vähän hössö, mutta meidän laps on syönyt jo ajat sitten itse, eikä ole vielä kahta vuottakaan.
Minkä ikäiset lapset teillä on? :)
Moikka, meillä molemmilla ton pari vuotiaat tytöt. Hänen tyttönsä on pari kuukautta vanhempi.
No, niin mä myönsinkin tuossa, ettei kumpikaan tyyli välttämättä ole se paras. Itse kyllä tiedän, että joissain asioissa voisin olla tiukempi, kun taas kaveri vois löysätä sitä pipoa vähän. =D =D
Ei tässä meidän "sopassa" ärsytä mikään muu, kuin noi katseet ja vihjailu. Hän on muutenkin tyyliltään ihminen, joka tekee asiat tietyllä tavalla, ja kaikki muut tavat on väärin... Voin sanoa, että hänen miehensä se vasta kovilla onkin.. =D =D ..mutta itseppähän on akkansa valinnut
Vierailija kirjoitti:
A.P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no tota, mun ystävä ei ole sitä suoraan sanonut, mutta kyllä aika selväksi on tullut.. =D
Ollaan tyyliltämme äiteinä hyvin erinlaisia, se on sitten ihan eri asia, kumpi tyyli on parempi tai huonompi.
Mutta jatkuvasti hän katsoo touhuani todella, todella silmät kurtussa, ja melkein näen hänen ajatuksensa. Mutta toisaalta, eipä taida olla asiaa mistä hän ei keksisi sanottavaa. Ja joka kertaa kun hän on vierailulla, hän tavallaan "kaappaa" lapsen holhontaansa... =D Ihan kun hän yrittäisi näyttää, että NÄIN!
Eli siis, minä kuulun niihin rentoihin mutseihin, ja kannustan lasta tekemään asioita itse. Heitän tässä esimerkin: eli tiedän että tyttö osaa pukea sisävaatteet jo itse päälle, niin istun vieressä ja kannustan tytsiä pukemaan housut, housut paidat ja sukkikset itse, ohjaan vähän että ne sukkikset meneevät oikeinpäin jne. kehun ja rauhassa opastan.
Tytsimme osaa hyvin syödä itse, ja hyvin syökin, hän menee omatoimisesti potalle jne jne. Otan hänet ruoanlaittoon ja leipomiseen mukaan.. Omasta mielestäni hän ihan hyvin omatoiminen kaksi vuotiaaksi, ja monta kertaa jos autankin jossain asiassa, tyttö tiuskaisee näpäkästi että "EI!!" ja nostaa torjuvasti käden eteen =D =D (musta se on hauska ele).
Kun taas ystävätär on aikamoisen hysteerinen kaikesta, hänellä on siis samanikäinen tyttö. Hän taas ei anna tytön tehdä mitään, vaan kohtelee häntä kuin hän olisi vielä se pieni sylivauva. Tämä tyttö ei saa edes rauhassa leikkiä, kun hänen äitinsä leikkii nukella ja näyttää mallia kuinka nukeilla tulee leikkiä ja tyttö istuu vieressä hölmö ilme naamallaan, eli leikkiminenkin menee äidin ehdoilla. Ja kun hän on tyttönsä kanssa meillä kylässä, tytöt eivät saa leikkiä rauhassa tytön huoneessa, vaan hän istuu keskellä lattiaa ja häiritsee tyttöjen keskinäisiä leikkejä, ja hän on koko ajan kovassa äänessä selittämässä.. yleensä siinä vaiheessa en enää jaksa ja painun keittiöön ja keittelen kahvia ja katan pöytää. Eikä puhettakaan että hän antaisi tyttönsä edes yrittää syödä itse.. No, jokainen tietty tekee miten haluaa.
Eli siis nämä ovat vähän esimerkkejä siitä miten eri tavalla toimimme. Eli minä annan tytön tehdä ja touhuta ja kaveri taas ei anna mahdollisuutta, eikä hetkenkään rauhaa, ja joka pienestä asiasta tehdään suuri spektaakkeli ja show. Ja mitä lääkärissä käymiseen tulee noin lyhyesti.. Ihan sekin on lääkärissä käynnin paikka, jos lapsi on yön nukkunut huonosti... jotain vikaa pitää siis olla. Pari kertaa on rattaatkin jääneet meidän pihaan, kun on tullut kiire lähtö lääkäriin, kun tytöltään on oksennus tullut. (eli siis niin kiireellä hän on lähtenyt, ettei ole kerinny nostamaan rattaita autoon)
No, onhan se tietenkin hyvä että huolta pitää, mutta ei ihme että kaveri valittaa koko ajan kuinka loppuun palanut on.
Musta meillä molemmilla olis kuitenkin joissain asioissa oppimista toisiltamme. Niin minulla häneltä, ja taas hänellä minulta...
Mulle tietty henk.koht ei kuulu, kuinka hän lapsensa kasvattaa, mutta noihin paheksuviin katseisiin ja pieniin vihjauksiin olen niin älyttömän kyllästynyt. Meidän mukelo tykkää tosi paljon tästä kaverin lapsesta, joten sen takia puren hammasta kovaa. Täällä missä me asumme, ei hirveästi ole samanikäistä seuraa... Ja tuo kaveri on niin herkkänahkainen, että pienikin poikkipuolinen sana saisi hänet hyppimään seinille, joten parempi olla hiljaa ja kuunnella vaan.. Meidän tyttö tulee kyllä saamaan niitä kavereita, kun puolen vuoden päästä tarhaan menee, että sitä päivää odotellessa!!
terkuin se liian rento ja huoleton mutsi
En mä tiedä, onko kumpikaan tyyli toistaan parempi.
Mä olen äitinä jotai tuolta väliltä. ;)
Vähän hössö, mutta meidän laps on syönyt jo ajat sitten itse, eikä ole vielä kahta vuottakaan.
Minkä ikäiset lapset teillä on? :)Moikka, meillä molemmilla ton pari vuotiaat tytöt. Hänen tyttönsä on pari kuukautta vanhempi.
No, niin mä myönsinkin tuossa, ettei kumpikaan tyyli välttämättä ole se paras. Itse kyllä tiedän, että joissain asioissa voisin olla tiukempi, kun taas kaveri vois löysätä sitä pipoa vähän. =D =D
Ei tässä meidän "sopassa" ärsytä mikään muu, kuin noi katseet ja vihjailu. Hän on muutenkin tyyliltään ihminen, joka tekee asiat tietyllä tavalla, ja kaikki muut tavat on väärin... Voin sanoa, että hänen miehensä se vasta kovilla onkin.. =D =D ..mutta itseppähän on akkansa valinnut
Mä ymmärrän sua oikein hyvin. Tuo on ärsyttävää.
No, vakka kantensa valitsee.
Ehkä miehen äiti on samanmoinen ja mieshän tunnetusti valitsee äitinsä kaltaisen naisen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
A.P kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no tota, mun ystävä ei ole sitä suoraan sanonut, mutta kyllä aika selväksi on tullut.. =D
Ollaan tyyliltämme äiteinä hyvin erinlaisia, se on sitten ihan eri asia, kumpi tyyli on parempi tai huonompi.
Mutta jatkuvasti hän katsoo touhuani todella, todella silmät kurtussa, ja melkein näen hänen ajatuksensa. Mutta toisaalta, eipä taida olla asiaa mistä hän ei keksisi sanottavaa. Ja joka kertaa kun hän on vierailulla, hän tavallaan "kaappaa" lapsen holhontaansa... =D Ihan kun hän yrittäisi näyttää, että NÄIN!
Eli siis, minä kuulun niihin rentoihin mutseihin, ja kannustan lasta tekemään asioita itse. Heitän tässä esimerkin: eli tiedän että tyttö osaa pukea sisävaatteet jo itse päälle, niin istun vieressä ja kannustan tytsiä pukemaan housut, housut paidat ja sukkikset itse, ohjaan vähän että ne sukkikset meneevät oikeinpäin jne. kehun ja rauhassa opastan.
Tytsimme osaa hyvin syödä itse, ja hyvin syökin, hän menee omatoimisesti potalle jne jne. Otan hänet ruoanlaittoon ja leipomiseen mukaan.. Omasta mielestäni hän ihan hyvin omatoiminen kaksi vuotiaaksi, ja monta kertaa jos autankin jossain asiassa, tyttö tiuskaisee näpäkästi että "EI!!" ja nostaa torjuvasti käden eteen =D =D (musta se on hauska ele).
Kun taas ystävätär on aikamoisen hysteerinen kaikesta, hänellä on siis samanikäinen tyttö. Hän taas ei anna tytön tehdä mitään, vaan kohtelee häntä kuin hän olisi vielä se pieni sylivauva. Tämä tyttö ei saa edes rauhassa leikkiä, kun hänen äitinsä leikkii nukella ja näyttää mallia kuinka nukeilla tulee leikkiä ja tyttö istuu vieressä hölmö ilme naamallaan, eli leikkiminenkin menee äidin ehdoilla. Ja kun hän on tyttönsä kanssa meillä kylässä, tytöt eivät saa leikkiä rauhassa tytön huoneessa, vaan hän istuu keskellä lattiaa ja häiritsee tyttöjen keskinäisiä leikkejä, ja hän on koko ajan kovassa äänessä selittämässä.. yleensä siinä vaiheessa en enää jaksa ja painun keittiöön ja keittelen kahvia ja katan pöytää. Eikä puhettakaan että hän antaisi tyttönsä edes yrittää syödä itse.. No, jokainen tietty tekee miten haluaa.
Eli siis nämä ovat vähän esimerkkejä siitä miten eri tavalla toimimme. Eli minä annan tytön tehdä ja touhuta ja kaveri taas ei anna mahdollisuutta, eikä hetkenkään rauhaa, ja joka pienestä asiasta tehdään suuri spektaakkeli ja show. Ja mitä lääkärissä käymiseen tulee noin lyhyesti.. Ihan sekin on lääkärissä käynnin paikka, jos lapsi on yön nukkunut huonosti... jotain vikaa pitää siis olla. Pari kertaa on rattaatkin jääneet meidän pihaan, kun on tullut kiire lähtö lääkäriin, kun tytöltään on oksennus tullut. (eli siis niin kiireellä hän on lähtenyt, ettei ole kerinny nostamaan rattaita autoon)
No, onhan se tietenkin hyvä että huolta pitää, mutta ei ihme että kaveri valittaa koko ajan kuinka loppuun palanut on.
Musta meillä molemmilla olis kuitenkin joissain asioissa oppimista toisiltamme. Niin minulla häneltä, ja taas hänellä minulta...
Mulle tietty henk.koht ei kuulu, kuinka hän lapsensa kasvattaa, mutta noihin paheksuviin katseisiin ja pieniin vihjauksiin olen niin älyttömän kyllästynyt. Meidän mukelo tykkää tosi paljon tästä kaverin lapsesta, joten sen takia puren hammasta kovaa. Täällä missä me asumme, ei hirveästi ole samanikäistä seuraa... Ja tuo kaveri on niin herkkänahkainen, että pienikin poikkipuolinen sana saisi hänet hyppimään seinille, joten parempi olla hiljaa ja kuunnella vaan.. Meidän tyttö tulee kyllä saamaan niitä kavereita, kun puolen vuoden päästä tarhaan menee, että sitä päivää odotellessa!!
terkuin se liian rento ja huoleton mutsi
En mä tiedä, onko kumpikaan tyyli toistaan parempi.
Mä olen äitinä jotai tuolta väliltä. ;)
Vähän hössö, mutta meidän laps on syönyt jo ajat sitten itse, eikä ole vielä kahta vuottakaan.
Minkä ikäiset lapset teillä on? :)Moikka, meillä molemmilla ton pari vuotiaat tytöt. Hänen tyttönsä on pari kuukautta vanhempi.
No, niin mä myönsinkin tuossa, ettei kumpikaan tyyli välttämättä ole se paras. Itse kyllä tiedän, että joissain asioissa voisin olla tiukempi, kun taas kaveri vois löysätä sitä pipoa vähän. =D =D
Ei tässä meidän "sopassa" ärsytä mikään muu, kuin noi katseet ja vihjailu. Hän on muutenkin tyyliltään ihminen, joka tekee asiat tietyllä tavalla, ja kaikki muut tavat on väärin... Voin sanoa, että hänen miehensä se vasta kovilla onkin.. =D =D ..mutta itseppähän on akkansa valinnut
Mä ymmärrän sua oikein hyvin. Tuo on ärsyttävää.
No, vakka kantensa valitsee.
Ehkä miehen äiti on samanmoinen ja mieshän tunnetusti valitsee äitinsä kaltaisen naisen..
Tämä siis A.P:lta. :)
Mua ärsyttää myös tällaiset ihmiset:
"tekee asiat tietyllä tavalla, ja kaikki muut tavat on väärin... "
Miten se toinen tapa muka olisi väärin, jos lopputulos on sama? :)
Mutta kyllähän tuo stressittömämpi tyyli on lapsen lannalta parempi.
Musta joka asiassa pitäisi löytää se kuuluisa "kultainen keskitie".
Siihen itsekin pyrin koko-ajan. :) Välillä onnistuen huonommin, välillä paremmin. ;)
Myrkyllisistä ihmisistä tulee pysyä loitolla. Ovat oikeasti haitallisia.
http://yle.fi/uutiset/valitse_seurasi_tarkoin__myrkyllisen_ihmisen_lahi…
Nyt siis ei ole kysymys huoleen perustuvasta neuvojen antamisesta vaan nimenomaan haukkumisesta ja mitätöinnistä.