Panin välit poikki kaveriin kun ei jättänyt miestään. Olenko kohtuuton?

Hän saattaa olla niin alistettu miehensä taholta ja täysin ilman itsetuntoa. Mitä jos vielä menisit ja juttelisit kahden kesken ystäväsi kanssa ja veisit hänet esim tekemään asuntopaperit omaa kotia varten, auttaisit ihan konkreettisesti tätä ystävääsi käytännön asioiden hoitamisessa jne. Hän näkisi että todella olet hänen vierellään.



Itsellä näitä nk. ystäviä riitti jotka jaksoivat kyllä jankuttaa miten he auttavat jne jne mutta tosi tilanteessa ei apua herunut.

ottaisi vaan kiitollisena vastaan koska haluaa pysyä suhteessa ja ottaa turpaansa.



Ei kukaan jaksa olla olkapäänä vuodesta toiseen jos naisella ei ole sen vertaa selkärankaa että eroaisi niin pitäkööt hyvänään.



Tuolla systeemillä nainen antaa luvan hakkaamiseen - siis hiljaisen hyväksynnän.



Näin eilen pariskunnan kaupassa ja heillä oli lapsi mukanaan ja näki että se muija pelkäsi. Mies työnsi kärryä ja nainen nosti siihen mitä mies lupasi - nainen ehdotti jotain mutta mies päätti että tota otetaan ja oli kokoajan agressiivisen ja pelottavan oloinen. Ajattelin että mitäköhän heillä oikein tapahtuu ja se lapsikin oli arka ja varuillaan.



Voi kun hakatut lähtisi ja veisi lapsensakin turvaan. Tiedän perheen jossa isä väkivaltainen tyranni ja nyt teini-ikäisenä tytär on yrittänyt monesti itsaria.

Ei sellaista vaan jaksa.



Mun mielestä olisit kyllä voinut sanoa myös, että ystäväsi voi hyvin otta ayhteyttä sitten kun oikeasti tekee asialle jotain, mutta et jaksa enää asemaasi ikuisena olkapäänä, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu.



Kuten joku jo sanoi, voi olla että teit ystävällesi suuren palveluksenkin.

Olen itse ollut ystäväsi asemassa...Kaikki ystäväni " katosivat" ex-mieheni takia...Kun itse vihdoinkin tajusin lähteä pois, soitin ensimmäisenä " vapaana päivänäni" ystävälleni ja siitä lähtien ystävyytemme oli vain vahvempi ja olen hänelle paljosta kiitollinen.

Äitini keksi aina mitä mahdottomampia tekosyitä pysyä isäni kanssa yhdessä, vaikka häntä eroon yritin vuosia kannustaa. Hän ei uskaltanut, kyennyt, osannut... Hän oli henkisesti täysin ruhjottu, nujerrettu ja tuhotu. Ei ollut yhtään ystävää tukemassa. Vasta lasten aikuistuttua hän tajusi, ettei häne elämänsä olekaan pakko olla aina sitä. Hän oli väkivallasta niin masentunut, ettei muuhun kyennyt.



Miten ystäväsi lapset joutuvat tästä tilanteesta kärsimään? Oletko ajatellut heitä? Myös sinulla on vastuu niistä lapsista, koska tilanteen tiedät. Voit tehdä vaikka nimettömänä ilmoituksen sossuun. Ystäväsi voi sitten valita pieksevän miehen ja lasten välillä (pidä huoli, että sossussa ymmärretään tilanteen olevan lapsille mahdoton). Ystäväsi tarvitsee tukeasi, mutta eroon hänen on otettava ensimmäinen askel itse. Yritä etsiä hänelle tietoa väkivallasta ja sen vaikutuksesta, sekä apua siitä eroon pääsemiseksi.

siis SINÄKÖ se uhri tässä olet? että on varaa kääntää selkänsä marttyyrinä???

Minulla on myös kaveri jolla on paska mies. Tekee lähes päivittäin mitä ihmeellisempiä temppuja joita ei voisi odottaa keneltäkään aikuiselta. Ystävä valittaa jatkuvasti mutta ei tee asialle yhtään mitään.

Välillä väsyn itsekkin jatkuvaan huoleen ystävästä. Välillä tekisi mieli laittaa välit poikki jos vaikka panisi ajattelemaan. Mutta en voi koska pelkään että sitten jää ihan yksin.

oikein teit.

ja sitten kun oikeasti tulee se päivä, että sitä ystävää tosissaa tarvitsisi niin sitten semmoista ei ole......