38 kevään ikisinkulle juuri tämä kevät tuntuu erittäin pahalle ...
Ilmeisesti kevät on pistänyt hormonit pahasti liikkeelle. Panettaa, pornon katselu netistä tuntuu suorastaan sadistiselta itsekidutukselta. Minulla ei ole koskaan ollut parisuhdetta ja tänä keväänä parien nettitreffien mennessä päin helvettiä halut ja kosketuksen kaipuu tuntuvat ylitsepääsemättömän murhaavilta tietäessäni, vaikka mies olenkin, että paras aika lasten tekemiselle on auttamattomasti menossa ohi. Jotenkin ymmärrän nyt paremmin mitä naiset joutuvat kärsimään pahimpien hormonipöllyjen aikaan biologisen kellon tikittäessä. Miten te naiset oikein kestätte tämän kaiken?
Kommentit (26)
Ei koskaan parisuhdetta 😮😮😮
Ei juma!
Jaa.a. pisin aika sinkkuna 1 kk.
Jotenkin outoa että sun ikäisellä ole koskaan ollut parisuhdetta. Kai sä sentään olet sekstannut?
Miksi et kelpaa naisille? Siis minkä arvelet syyksi?
Itse olen ollut pisimmän ajan ilman parisuhdetta 6 kk ja ei ollut vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa.a. pisin aika sinkkuna 1 kk.
Jotenkin outoa että sun ikäisellä ole koskaan ollut parisuhdetta. Kai sä sentään olet sekstannut?
Siitä on aikaa noin lähes 20 vuotta kun olen naisen kanssa seksiä harrastanut.
Olen vähän nuorempi, mutta pahaltahan tämä tuntuu. Ei ihme, että keväisin sattuu eniten itsemurhia
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kelpaa naisille? Siis minkä arvelet syyksi?
Itse olen ollut pisimmän ajan ilman parisuhdetta 6 kk ja ei ollut vaikeaa.
Kyllä minä syyt tiedän tasan tarkkaan. Ne ovat kuitenkin sellaisia, joille en voi mitään.
Ihan perseestähän tämä on. En tiedä kannattaako enää edes yrittää tavata miehiä kun seuraa vaan pettymyksiä ja katkeruutta jotka on vuosi vuodelta vaikeampi kestää.
Jos ap:ta yhtään lohduttaa niin voisin ihan hyvin perustaa perheen ikisinkun 38-45v miehen kanssa jos vaan kemiat natsaisi, tuskin olen ainoa näin ajatteleva nainen.
-ikisinkku 29v
No jos ei oo ikinä ollut parisuhdetta ja seksiä viimeksi 20 vuotta sit niin ihmisessä on pakosti jotain mitä naiset karttaa.
Ei millään pahalla mut aika outoo
38 kevättä sinkkuna... Tuossa kohtaa voidaan kyllä jo puhua ihan hyvällä syyllä ikisinkusta. Millainen oli sinkkuna se 1978 kevät, kun ensimmäistä kertaa olit kevään sinkkuna?
Eihän tätä kestäkään. Aika usein itkettää, etenkin silloin kun on ihastunut ja taas saanut pakit. Elämä vaan menee ohi eikä kukaan halua jakaa sitä kanssani. N33, ei ikinä parisuhdetta.
Niinpä!
Vuosi erosta ja viimeksi olin miehen kanssa.. Viime vuonna, taisi lehdetkin olla vielä puissa.
Yhden yön juttuja en edes harkitse. Pornoa menee ja pattereita kuluu.
Itselläkin menee "parhaat vuodet' joten olen jo ihan sinut asian kanssa ettei lapsia minulle koskaan tule.
Eikä sinäänsä. Kyllä elämä täytyy muistakin kun parisuhteesta ja lapsista.
Olen miettinyt paljonkin tätä asiaa, mikä siinä on että toiset löytää niin mahdottoman helposti kumppanin ja toiset joutuvat kärvistelemään sinkkuna jopa vuosikaudet? Tätä en siis sano arvostellakseni ketään, kunhan vain ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt paljonkin tätä asiaa, mikä siinä on että toiset löytää niin mahdottoman helposti kumppanin ja toiset joutuvat kärvistelemään sinkkuna jopa vuosikaudet? Tätä en siis sano arvostellakseni ketään, kunhan vain ihmettelen.
Itsekin ihmettelen. Olin jossain vaiheessa valmis muuttumaan miten tahansa, että olisin päässyt suhteeseen, mutta vaikea muuttua kun yksikään mies edes kysyessäni ei osannut kertoa miksen minä koskaan herätä kenessäkään tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt paljonkin tätä asiaa, mikä siinä on että toiset löytää niin mahdottoman helposti kumppanin ja toiset joutuvat kärvistelemään sinkkuna jopa vuosikaudet? Tätä en siis sano arvostellakseni ketään, kunhan vain ihmettelen.
Samaa mietin. En ole ruma enkä tyhmä - eivätkä nämä ominaisuudet edes estä löytämästä kumppania. Kavereita löydän mistä vain, mutta ne kiinnostavatkin miehet friend zonaavat minut. Onpa kerran muuten suututtukin kun ilmaisin kiinnostukseni treffeihin, että miten voin kuvitella että nainen voi pyytää miestä ulos. Aha...
Sitten olosi vielä pahenee, kun näet että kärpäset, linnut, kissat ja muut eläimet alkavat paritella. Tuntee itsensä niitäkin huonommaksi.
Jaa-a, pahaltahan tämä tuntuu, etenkin kun olen parisuhteessa ja mies kokee seksin lähinnä velvollisuudeksi parin viikon välein. Kai tässä pitäisi erota, mutta ahdistaa mitä sitten ja miten selviän, mies on kuitenkin ihana ja tärkeä ihminen mun elämässä.
N21
Olen vähän samanlainen tapaus. Mulla suurin syy naisettomuuteen on se, etten tee juurikaan aloitteita naisille. Ehkä kerran vuodessa uskaltaudun ja pari viimeisintä kertaa osoittautuivat varatuiksi. Koulukiusaustaustan vuoksi vielä kolmekymppisenäkin ensimmäinen ajatus on, että muut ihmiset ajattelee minusta negatiivista. Tämä on niin vaistomainen reaktio, että siitä on vaikea päästä yli, vaikka muuten olen suht. sosiaalinen enkä mitenkään sairaalloisen ujo, mutta vieraisiin ihmisiin tutustuminen on hankalaa ainakin silloin kun tuntuu että pitää laittaa itsensä peliin tai avata jotain herkempiä puolia itsestään. Aika moni nainen on näyttänyt ns. vihreää valoa, mutta ensimmäinen ajatus on aina, että ei se ole oikeasti kiinnostunut tai on vain ystävällinen muuten vaan ja jää aloitteet tekemättä. Suoria aloitteita naisilta en ole saanut kuin baarissa joltain yli kymmenen vuotta vanhemmalta pubiruusulta tai joltain ympäripäissään olevalta typykältä joka tuskin pysynyt tolpillaan.
En mitenkään. :/
Aivan järkyttävää kuraa.
N21