Eikö auppari oikeasti tarvitse yhtään kokemusta lapsista?

Ei au pair tarvitse kokemusta.. Itsekin olin Saksassa 2011 au pairina. Asenteella pärjää pitkälle. Meillä ainakin työhön sisältyivät kotityöt ja lastenhoitaminen, harrastuksiin vieminen yms. eli tavallaan eletään "kotiäitinä", kun oikeat vanhemmat ovat töissä.

En ole sarjaa katsonut, mutta lienevät oikeasti au paireina, eli verorahoja tuskin menee tyttöjen palkkoihin. Au pairiksi voi lähteä myös järjestöjen kautta samalla tavalla, kuin vaihto-oppilaaksi, eli ovat varmaan jonkun järjestön kautta hakeneet vapaaehtoisia realitysarjaan. Ja kun au pairit yleensä ovat melko nuoria tyttöjä, niin varmasti ovat saaneet ihan tarpeeksi puolijulkkiksiksi haluavia henkilöitä mukaan.

 Sitä en kyllä ymmärrä miksi joku, joka ei pidä lapsista hakisi au pairiksi. Kai nyt idioottikin tietää mitä työ pitää sisällään....

Ei tarvitse. Ei se ole mitään ydinfysiikkaa..

Mulla ei ollut kokemusta kuin omien pikkusisarusten hoitamisesta enkä pidä lapsistakaan, mutta pääsin aupairiksi ja edelleen olen läheisissä tekemisissä host-perheeni kanssa. Tosin olin perheessä, jossa lapset olivat jo sen verran isoja, ettei minun tarvinnut leikkiä heidän kanssaan, vaan lähinnä olin valvomassa, että porukka lähti kouluun ajoissa. Nuorimmaisen saatoin kouluun ja hain sieltä. Joskus pelailin heidän kanssaan lautapelejä ja katsoin elokuvia. Muuten työnkuvaani kuului ruuanlaitto. Syy, miksi perhe ylipäätään tarvitsi aupairia, oli se, että äiti oli kolmivuorotyötä tekevä yksinhuoltaja ja halusi, etteivät lapset joutuisi viettämään niin paljon aikaa vain keskenään.

Minä menin au pairiksi Britanniaan välitysfirman kautta, ja ainakin sinne piti olla kaikenlaista sälää hakupapereiden joukossa, mm. Valokuvia itsestä lapsien seurassa, suosituskirje joltakin jonka lapsia olet hoitanut, englanninkielinen lääkärintodistus terveydentilasta, käsinkirjoitettu kirje, jossa kertoo itsestään ja siitä, miksi haluaa au pariksi. Itse hoidin 7 ja 9 vuotiaita ja ihan ok meni tuo aika

Vierailija kirjoitti:

Minä menin au pairiksi Britanniaan välitysfirman kautta, ja ainakin sinne piti olla kaikenlaista sälää hakupapereiden joukossa, mm. Valokuvia itsestä lapsien seurassa, suosituskirje joltakin jonka lapsia olet hoitanut, englanninkielinen lääkärintodistus terveydentilasta, käsinkirjoitettu kirje, jossa kertoo itsestään ja siitä, miksi haluaa au pariksi. Itse hoidin 7 ja 9 vuotiaita ja ihan ok meni tuo aika

Oho :O

Itse menin sinne Saksaan omatoimisesti, työhaastattelu hoidettiin skypen välityksellä eikä tarvinnut mitään todistuksia, kuvia tms. Eikä ystävänikään tarvinnut, joka meni britteihin. Meni myös omatoimimatkailu-periaatteella. Kuulostaa kauhean vaivalloiselta mennä firman kautta... 

Siinähän itsellänikin tuo meni, mutta hoidettavana oli 5 alle kouluikäistä lasta, joita ei juuri oltu tapakasvatettu. Kaduin myöhemmin, etten ollut mennyt välitysfirman kautta...

#1

Juuri tuon sarjan takia en uskalla ottaa au pairia, vaikka ehkä jossain vaiheessa tarvitsisimmekin. Nyt lapset ovat vielä liian pieniä - en uskaltaisi jättää 2- ja 3-vuotaita au pairin kanssa! Ehkä sitten 5, ja 6-vuotiaina? Silloin on varmaan suurin tarvekin. Mutta millä ihmeellä sitä voi varmistua, että saisi oikeasti pätevän ja lapsirakkaan hoitajan? Siivota eikä kokata ei tarvitsisi, vain olla loistava lasten kanssa. 

Olihan se aika vaivalloista hommata välitysfirmalle nuo kaikki paperit, mutta olin nuori ja ajattelin että firman kautta menemällä on turvallisempaa.. firmalla oli se, että he etsivät uuden perheen jos on ongelmia, ja olivat tehneet jonkinlaisen tsekkauksen perheeseen myös.. Eli että talo on ok, on kunnon huone au parille ja että vanhemmilla on oikea käsitys au parin työstä, eli että ei ole töissä minään kotiorjana ..

Vierailija kirjoitti:

Olihan se aika vaivalloista hommata välitysfirmalle nuo kaikki paperit, mutta olin nuori ja ajattelin että firman kautta menemällä on turvallisempaa.. firmalla oli se, että he etsivät uuden perheen jos on ongelmia, ja olivat tehneet jonkinlaisen tsekkauksen perheeseen myös.. Eli että talo on ok, on kunnon huone au parille ja että vanhemmilla on oikea käsitys au parin työstä, eli että ei ole töissä minään kotiorjana ..

Itse en mennyt firman kautta, kun ajattelin ettei mikään voi mennä pieleen. Lopputuloksena olin juurikin orjatyövoimaa, jonka palkka maksettiin, jos maksettiin, pukeutumista säädeltiin jne.jne. Au pairiksi haluavat, menkää AINA firman kautta. Jos hätä iskee, niin ainakin joku auttaa!!! 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon sarjan takia en uskalla ottaa au pairia, vaikka ehkä jossain vaiheessa tarvitsisimmekin. Nyt lapset ovat vielä liian pieniä - en uskaltaisi jättää 2- ja 3-vuotaita au pairin kanssa! Ehkä sitten 5, ja 6-vuotiaina? Silloin on varmaan suurin tarvekin. Mutta millä ihmeellä sitä voi varmistua, että saisi oikeasti pätevän ja lapsirakkaan hoitajan? Siivota eikä kokata ei tarvitsisi, vain olla loistava lasten kanssa. 

Valtaosa tuntemistani au paireista (Suomesta ja ulkomailta olevista) on todella hyviä lasten kanssa. Ota esim. lasten kanssa työskentelyyn koulutettu henkilö ja haastattele ensin skypen välityksellä. Ja ymmärtääkseni firmat ovat myös perheiden turvana, eli jos au pair on aivan surkea, niin saa pyytää vaihtoa toiseen. 

Näin ainakin kävi veljelleni, joka lähti au pairiksi, mutta lopulta kieltäytyi työn tekemisestä?? ja ihmetteli vielä, että perhe potki pois?? :D Perhe siis ilmoitti firmaan, että ko. au pair ei sovi perheeseemme, koska... ja sai uuden aupairin... Eli firman kautta on perheellekin turvallisempaa, uskoakseni :)

Ota vain au pair. Hyvän ihmisen osuessa kohdalle arki helpottaa tolkuttomasti :)

Minä menin myös omatoimisesti Saksaan lääkäriperheeseen aupairiksi. Aikaisempaa kokemusta lapsista piti olla ja suomalaista aupairia nimenomaan hakivat...palkka oli surkea mutta työolot tosi hyvät samaten vapaa-aikaa paljon...