Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin suhtautua työkavereihin jotka eivät näyttävästi pidä minusta?
07.03.2016 |
Olen melko ujo ainakin tietynlaisten ihmisten kanssa. Enkä vain osaa olla rennosti ja heittää härskiä läppää. Olen sosiaalisesti melko lahjaton vaikka joidenkin kanssa ei ole mitään ongelmaa. En tiedä, ehkä pelkään suuren auktoriteetin omaavia ihmisiä ja tavallaan pelkään sitä arvostelua niin helpompi olla taka-alalla. Kuitenkin olen kohtelias vaikka niin kova juttelemaan en olekaan.
Hoidan hommat niin hyvin kun pystyn ja yritän keskittyä täysillä siihen mitä teen. Mokia kuitenkin sattuu ja itsekin sen tiedostan, että välillä ne mokat ovat todella tyhmiä. Jos on paljon hommaa niin menen välillä sekaisin ja pieniä juttuja sattuu tai joskus unohtuu.
Olen vasta valmistunut ja ollut töissä muutaman kuukauden. Toiset taas vuosia jopa kymmeniä. Tunnen itseni ihan totaaliseksi idiootiksi usein kokeneiden rinnalla mutta yritän kyllä parhaani.
Olen huomannut kuitenkin, että minua kohtaan ollaan etäisiä ja kovaan ääneen piilovittuilevat keskenään ja varmaan luulevat etten edes huomaa sitä.
Yritän vain katsoa läpi sormien mutta jatkuvat paineet stressaa ja silmätikkuna oleminen, ymmärrän kyllä jos minua koetellaan rakentavasti mutta en niin, että varta vasten täytyy saada minut tuntemaan ääliöksi.
Olen varmaan jatkuva pilkankohde heidän yhteisillä tupakkatauoillaan mutta jokatapauksessa hymyilen ja olen nöyrä.
Helppo se on kuitenkin varmaan kokematonta ja nuorta pilkata. Tiedän varsin hyvin olevani yksi hiirulainen siellä ja ahdistus joka päivä vain voimistuu kun näen kuinka minuun suhtaudutaan. En mielestäni ole ansainnut kohtelua ja ajattelin alkuun heidän ymmärtävän, että olen tosiaan kokematon ja tarvitsen rauhassa aikaa oppia ja asettua niin asiat alkavat sujumaan luontevasti. Juu, olen oppinutkin ja työ sujuu melko rutiininomaisesti mutta en vielä osaa kuitenkaan läheskään kaikkea.
Välillä on päiviä ollut kun en ole ollut niin pirteä mutta sekin johtuu siitä koska itseänikin inhottaa omat mokailut ja ahdistun niistä mutta tsemppaan taas itseäni seuraavaan päivään ja yritän hymyillä. Kunnes lannistun taas tiuskimisesta ja syvästä huokailusta minua kohtaan.
Tuntuu, että he tahallaan ymmärtävät minut väärin. Etten muka olisi kiinnostunut tai että olen vain helvetillinen tyhjäpää.
Jos kysyn jotain asiaa niin sieltä saattaa tulla vihainen murahdus ja luettelo jopa minulle itsestäänselviä asioita.
Joo no ehkä vain olen antanut väärän kuvan itsestäni. Kyllä tahdon kehittyä mutta pelkään koko ajan mokia ja en uskalla kovasti kysellä enää. Enkä melkein edes jutella ettei vittuilla siitä mitä suustani saan sanottua tai seuraa syvä hiljaisuus.
Joskus saattaa olla parempia päiviä mutta suurin osa menee vaivaantuneesti.
Harmittaa olla tällaisessa tilanteessa. Kai nykyään täytyy vain olla todella ulospäinsuuntautunut, että pärjää.
Muutaman kanssa juttu luistaa kyllä hyvin ja ovat todella ihania sekä ikäisiäni mutta vanhemmat tuntuvan katsovan kieroon enkä keksi heidän kanssaan yhteistä juteltavaa.
Siedän kyllä tilannetta jos ei tuosta pahene ja ajallaan toivottavasti loppuu. Jostain syystä syytän kuitenkin vain itseäni. Ehkä pitäisi olla parempi ja karsimaattisempi mutta en tiedä kuinka.
Kokemuksia tai neuvoja?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko naisvaltainen ala, kenties hoitoala? Valitettavasti tällainen meininki on monessa työyhteisössä arkipäivää. Elämäänsäkyllästyneet kääkät eivät viitsi noudattaa normaaleja käytöstapoja. Nuorena ja uutena olet luultavasti vain helppo kohde purkaa turhautumista. Uskon että olet ihan hyvä työssäsi ja luultavasti siinä ei ole edes takana mitään henkilökohtaista. Onko sinulla jotain keskusteluja pomon kanssa tms, jossa saisit totuudenmukaista palautetta suoriutumisestasi ja voisit vähän purkaa näitä fiiliksiäsi työyhteisöstä? Entä pystytkö puhumaan niiden mukavien työkavereiden kanssa tästä? Heillä saattaa olla vastaavanlaisia kokemuksia.
Jos olet vasta perehdytysvaiheessa, sulla on oikeus saada tarvitsemasi ohjaus ja perehdytys. Oletko keskustellut asiasta esimiehesi tai perehdyttäjäsi kanssa?
en jaksanu lukea koko stooriasi. Älä suhtaudu mitenkään. Teet vain työsi . Ja kysyt, jos on työhön liittyvää. Vastaat jos kysytään. Thats it. Life is a bitch.
Niin tuttua :/ tänne kelpaisi neuvot myös..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet just niin hyvä kuinka sut on perehdetetty. Syytä sitä kuka on sua opettanut tehtävään. Täydellisiä ei ole olemassakaan. Vain idiootti, wannabe täydellisyys käyttäytyy noin aloittelevaa työntekijää kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vasta perehdytysvaiheessa, sulla on oikeus saada tarvitsemasi ohjaus ja perehdytys. Oletko keskustellut asiasta esimiehesi tai perehdyttäjäsi kanssa?
Ei ole tullut keskusteltua koska en viitsi ja kommenttiakin tulee varmasti " ihan ok menee, älä stressaa" vaikka kehonkieli ja ilmeet kertovat välillä muuta. Neuvovat myös, pakkohan heidän on. Mokien sattuessa pyydän anteeksi ja välillä kerron, että ymmärsin väärin tai anteeksi en kuullut oikein. Siitäkin on tullut vittuilua, että " se on hyvä aina selittää ettei kuullut tai ymmärtänyt" ja tuollaisissa tilanteissa menen sanattomaksi ja tunnen itseni idiootiksi kun tuntuu, ettei minua uskota. Tai jos jos yritän olla ystävällinen ja tarjota omaa apuani niin saatetaan töksäyttää, että mielummin hoitaa itse koska menee nopeammin tai ei jaksa selittää/neuvoa minua. Ja taas on tyhmä olo :D
Sitten mietin, että olen vain hiljaa. Hoidan omat hommat enkä edes yritä muuta. Välillä kyllä sitten tulee ihan ok palautetta, että tää on ihan hyvä. Annetaan minun myös toimia itsenäisesti ja toisinaan työntekoa seurataan sivusta mulkoillen ja yksi saattaa naurahtaa pilkkaavasti ja katsovat toisiaan ilmeellä "kato miten tuo taas sählää."
Aika ankeaa. Sekä erittäin ristiriitaista. Ovat sen verran kohteliaita kun täytyy koska on pakko tai siltä minusta tuntuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näyttävästi :D
Joo, ne pukeutuu teatraalisiin asuihin, astuvat sisään kuin kuninkaat ja alkavat näyttävästi olla pitämättä :D
Suomen kieli on taitolaji. Aloittajaparka toki tarkoitti näkyvästi.
Mutta asiaan:
Vaikutat rasittavalta asioiden vatvojalta, joka näkee kaikki asiat negatiivisena. Siltä nyt tuntuu, jos tuon konkreettisepaa ei ole esittää meille.
Sulla vaikuttaa olevan huono itsetunto :( Ei sun tarvitsekaan tehdä kaikkea 100% täydellisesti. Jos joku käyttäytyy sua kohtaan huonosti niin se on hänen syynsä ja hän on nolo. Sun ei tarvitse puhua ellet pysty, mutta olisi hyvä jos pystyisit jotta voisit luoda ihmissuhteita ja olla sosiaalinen. Ei sun mitään härskiyksiäkään tarvitse puhua!
Ihmisistä tulee myöskin kärttyisempiä jos on kiire ja stressaa tai on nälkä.
Ja tuohan on hyvä, jos he kerran tekevät jutut puolestasi! :D Vähemmän hommaa sinulle. No ei vaiskaan. Sun kannattaa vaan olla kuulolla ja varmistaa että muistat mitä sulle on kerrottu. Sitten kun olet varma että mitä tiedät niin voit sanoa ettei sulle ole kerrottu tätä vielä. Tai että olet tehnyt tämän asian vasta kaksi kertaa etkä millään voi vielä muistaa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei heti osaa kaikkea. Opit kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ovat kyllä mukavia välillä. Siis tarjoavat apua ja kysyvät kuinka työt sujuu. Myös välillä on jopa pidempiä keskusteluja. Valtaosa ajasta on kuitenkin väkinäistä ja jotenkin tunnen itseni turhaksi. Ja varmasti pitävät myös melko turhana koska ovat itse paljon nopeampia ja parempia. Kommentitkin saattavat olla todella kärkkäitä. Hyvin ristiriitainen ilmapiiri kuitenkin enkä tiedä miten päin olisin. Olisinko hiljaa vai en. Pitäisikö vittuilla takaisin. En tiedä. :D toivon vain ylikaiken että pystyisin rentoutumaan ja tämä loppuisi. Tällä hetkellä kun en kuitenkaan tunne kuuluvani työyhteisööni.
Ap