Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus perhetyöntekijästä
05.03.2016 |
En tiedä oikein mitä tähän kirjoittaisi kun en halua tulla mitenkään tunnistetuks... Mutta siis oli tarkoitus että saataisiin perhetyöntekijältä apua tähän tilanteeseen, mm. esikoisen mustasukkaisuuden takia, on muutenkin haasteita tämän lapsen kanssa vaikkei siis mikään erikoislapsi sinällään ole ja siis itse olen vähän tilanteeseen uupunut.
Eli siis neuvolan kautta haettiin apua ja ekaks sain jutella, en nyt tiedä hänen nimitystään, mutta sitä kautta päädyttiin tähän että perhetyöntekijä tulee käymään. Hän on siis tosi mukava ihminen ja tuntu hyvältä jutella hänen kanssaan.
No kumminkin, niinkuin arvelin esikoinen oli hyvinkin vieraskorea ja näytti lähinnä parhaat puolensa ja ilmeisesti sitten tämä perhetyöntekijä ei voi auttaa kun ei oo näkemässä näitä tilanteita. Ilmeisesti oli yrittänyt luoda tilanteita missä näkis näitä mutta ei se lapsi nyt välttämättä toimi noin vain ku tilauksesta.
Sitten oisin halunnut puhua näistä vaikeista asioista mutta joka kerran tuli lähinnä vähättelevä tunne, esim. se kuuluu ikään, hän vaikuttaa ihan normaalilta..tai arvostelua siitä miten perheenä on tapana hoitaa asioita. Mutta siis se missä keitti yli liittyi tähän mustasukkaisuus tilanteeseen:
me ollaan siis koitettu tehdä parhaamme ja yritetty sitä sun tätä, annettu huomiota ja kerrottu miten ollaan nätisti pikkusisaruksen kanssa, mutta aina vaan esikoinen on kimpussa ja siitä ollaan sanottu yli vuoden miljoona kertaa tiukasti että niin ei tehdä mitä lie teki tai oli tekemässä. Ja jos ehti tehdä jotain otettiin esikoinen tilanteesta.
Mutta siis jossain vaiheessa aloin ottamaan tämän pienemmän syliin mukaan kun piti tehdä jotain, ja näin ei ilmeisesti ois saanut tehdä? Täh? Kai mun nyt on parempi pitää toinen turvassa ennen kuin edes tapahtuu? Ja ilmeisesti sekin oli väärin istua lattialla vahtimassa ettei käy mitään, häh? Mitä mun ois pitäny tehdä? Ja että hänelle tulee nyt paha mieli että esikoinen on se paha tässä? Että anteeksi mitä.
Just haen tukea ja apua tähän koska haluan esikoisen parasta. Tämä osu ja upposi niin arkaan paikkaan että on tuntunut että tukehdun ahdistukseeni tuosta hetkestä, joka kerta on tuntunut enemmän pahalle ku hyvälle nähdä tuo perhetyöntekijä ja nyt mulle kyllä riitti. En vain tiedä miten päästä ahdistuksestani, tunteesta että olen niin yksin nyt tämän tilanteen kanssa. Tekisi vain mieli soitella sille henkilölle kenen kanssa tuli ensimmäisenä juteltua...
Kommentit (48)
Ei kellään muulla kokemuksia tällaisesta, että tulee ennemmin ahdistus kuin helpottunut ja hyvä olo näistä käynneistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entäs jos ottaisit sen esikoisen siitä syliin?
Mitä jos kehuisit sitä esikoista heti kun on vähänkin hienosti pienemmän kanssa? Kehut toimii paljon paremmin, kuin kieltäminen. Ja antaisit vähän extra huomiota esikoiselle?
Mutta se sisaruskateushan on aika normaalia ja joku alle 5-vuotias (oletan että on vielä niin pieni?) ei osaa hillitä mustasukkaisuuskohtauksiaan. Ei se huomioiminen kauheasti ratkaise kun yksinkertaisesti se sisaruksen olemassaolo on niin ikävä asia. Voisiko se esikoinen päästä kerhoon tms, saisi muuta puuhaa?
Puhumalla kaikki ratkeaa. Ota asia esille, kun tulee kylään seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei tässä nyt oikeastaan ollu onglmana tämä mustasukkaisuus vaan ahdistus tätä perhetyöntekijä kohtaan, tunne ettei saa tukea tai apua vaan lähinnä arvostelua...ja pahan mielen. En minä todellakaan nyt tähän kaikkea tai koko tarinaa kirjoita tästä tilanteesta...
Esikoinen saa kyllä paljon rakkautta ja huomiota ja syliä.
Ap
Ja ilmeisesti näistä ahdistuksen tunteista ei sais puhua, vai mikä tässä nyt meni väärin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan perhetyö on vapaaehtoista, jos et halua, että perhetyöntekijä tulee käymään niin voit sen suoraa sanoa. Neuvolan perhetyö on arjen asioissa auttamista ei niinkään jutteluapua kuten psykologit etc. En tiedä mitä palveluita kunnassanne on mutta esim vantaalla on perhekoutsit jotka voisivat osata auttaa- eli jos haluat apua esikoisen käytökseen niin kartoita palveluita :) tosi kurjaa, että sinulle jäi negatiivinen kuva neuvolan perhetyöntekijästä. Olikohan se eka henkilö jonka kanssa juttelit neuvolan psykologi? Kyllä häneen voi ottaa uudestaan yhteyttä :) jos tilanne kotona menee todella vaikeaksi niin perheneuvola on myös yksi vaihtoehto.
Ja siis me ei sovittu enää uusia tapaamisia, mietin että olisko se ihan väärin ottaa yhteyttä tähän jonka kanssa juttelin eka, kun hän tuntu vähän ymmärtäväisemmältä... Ahdistaa tämä tilanne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lisään vielä että enhä mä tietenkään mitään sellaista jutteluapua kaivannu niinkuin psykologilta tai vastaava vaan lähinnä siis kun koittaa vähän kertoilla tilannetta että missä tarvitaan tätä tukea ja missä ongelmat on niin sais edes ymmärrystä eikä arvostelua tai pahaa mieltä...
Ja mistä nämä alapeukut nyt mahtaa olla? Ei saa ahdistua? Puhua ahdistuksesta? Kirjoitin väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai voit ottaa yhteyttä siihen henkilöön jonka kanssa olet puhunut ensin. Hän saattaa myös olla pätevämpi selvittämään teidän asiaa kuin perhetyöntekijä.
Mikset voisi soittaa sille toiselle henkilölle? Perhetyöntekijöissä on eroja, toinen handlaa paremmin jotkut osa-alueet kuin toinen. Pt:n pitäisi kyllä tietää, että lapsella kestää useita käyntikertoja ennen kuin käytösongelmat tulevat näkyviin ja tullaan niin tutuiksi, ettei lapsi enää peittele niitä.
Teen vastaavaa työtä ja yritän korjata muutamien sisarusten välejä. Perheen ulkopuolisena ongelmien taustasyyt on helppo nähdä eri tavalla kuin lapsen omat vanhemmat, jotka usein arvelevat tekevänsä oikein mutta joitakin tärkeitä osia menee lapsen näkökulmasta pieleen. Monet vanhemmat kokevat toimivansa juuri noin kuin kuvailit mutta silti lapselta puuttuu ne todeliset rajat ja ohjaus. Lapselle kannattaa antaa ihan konkreettisia käytösneuvoja tilanteen jälkeen, esim. lapsen lyödessä pikkusisarusta voi kehottaa häntä tulemaan seuraavalla kerralla aikuisen luo jo siinä vaiheessa kun tilanne on alkamassa ja tekisi mieli satuttaa. Koko ajan pitää muistaa kehua sanallisesti hyvästä käytöksestä ja puhua lapselle miten hän rakastaa pikkusisarusta ja haluaa olla hänelle kiltti, miten pienempi tarvitsee isommalta hyvää esimerkkiä että hänkin oppisi käyttäytymään yhtä hienosti jne. Itse aikuisena pitää muistaa olla rauhallinen mutta tiukka, lapsen ei saa antaa pomottaa vaan aikuinen hallitsee tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä. Mihin tarvitset perhetyöntekijän?
Ja jos noin kiehuttaa, et tietenkään enää ole tekemisissä sen perhetyöntekijän kanssa.
Mustasukkaisuus sisarrusten kesken on normaalia tiettyyn pisteeseen asti. Tässä ei ilmeisesti ole kyse siitä. Ja perhetyöntekijä siis yritti tavallaan vierittää syyn sinun niskoillesi? Että sinä saat sen aikaan?
Mielestäni on ihan normaalia ottaa se pienempi syliin tai vahtia leikkejä jos isompi on väkivaltainen pienempää kohtaan. Siitä on myös oikeus suuttua, eikä todellakaan lässyttää isommalle "ei saa". Ja tietenkin isommankin kuuluu saada huomiota ja hellyyttä ym. Mut ei siitä, että kiusaa pienempää!
Mun on vaikeata täysin samaistua ongelmaan, sillä vaikka meillä on neljä lasta, eivät ole olleet sairalloisen mustasukkaisia toisiaan kohtaan.
Oma siskoni sen sijaan yritti toistuvasti tappaa minut vauvana. Se oli ongelma, joka ei todellakaan ollut vanhempieni vika. Silloin eniten apua tarvitsee se sairalloisen mustasukkainen isosisarrus.
Tsemppiä.
Sinusta ongelma on esikoinen, ja haluat neuvoja joilla saisit esikoisen kuriin ja nuhteeseen.
Esikoinen ei ole sitä pikkusisarusta tehnyt ja reagoi aivan normaalisti. Sinä olet itse miehesi kanssa aiheuttanut tilanteen, ja lapsen syyttäminen vaikeuksista on vastuunpakoilua.
Kaveripiirissä on ollut ties mitä tyynyllä tukahduttamisia sun muita - koska semmoisia ne pienet lapset tekevät kun eivät kykene tajuamaan tekojensa seurauksia. On liian pitkälle vedettyä sanoa että lapsi olisi paha tai edes hankala, kun vaikuttaa lähinnä siltä että mitään ennakkotyötä sisaruksen saapumiselle ei ole tehty, ja olet lähinnä pettynyt siitä että lapsestasi pikkukakkonen ei ole niin hyvä idea kuin sinusta.
Paras keino lienee saada lapset liittoutumaan aikuisia vastaan: pikkuvauvan kanssa ei ehkä onnistu, mutta jo vähän isompana on perhedynamiikan kannalta reilumpaa että jos aikuiset vetävät yhtä köyttä niin niin tekevät lapsetkin.
Ja se neuvolapsykologi on ymmärtäväinen koska eipä ne juuri muuta tee kuin myötäile. Minäkin olin ekassa raskaudessani neuvolapsykologin puheiden perusteella "töistä rasittunut". Myöhemmin tuli selvitettyä toisaalla että raivarini eivät olleet normaaleja, ja että niihin on saatavissa hoitoa.
Voi tietysti olla että ei-erityislapsesi on kuitenkin erityisen hankala, ja että joku jippo hänen käsittelemisekseen on. Mutta paljon enemmän auttaisi jos miettisit mitä sinä itse voit tehdä eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Oma siskoni sen sijaan yritti toistuvasti tappaa minut vauvana. Se oli ongelma, joka ei todellakaan ollut vanhempieni vika. Silloin eniten apua tarvitsee se sairalloisen mustasukkainen isosisarrus.
Onko teillä mielisairauksia suvussa? Mikä on siskosi ja sinun ikäero? Miten vanhempasi valmistelivat isosiskoa sinun tuloosi? Millaiset välit teillä on nyt?
Sisaruksilla on eri perhe. On ihan mahdollista että vanhempasi tekivät siskosi kanssa karkeita virheitä joita osasivat sitten sinun kanssasi välttää.
Lapsi on kasvatuksensa ja ympäristönsä tuote: jos lapsi tekee hirveitä asioita, etsisin syytä ennemmin ympäristöstä kuin lapsesta itsestään - ellei syy ole selvästi perinnöllinen mielisairaus tms.
Ota ihmeessä yhteyttä siihen ekaan henkilöön.
Meillä toimii esikoisen kanssa hyvin se, että kehun häntä koko ajan siitä kuinka hienosti hän osaa "hoitaa" vauvaa. Näihin kehuihin upotan koko ajan ohjeita esim: Voi kuinka hienosti osaat silittää varovasti päätä! Kyllä olet hieno isoveli kun muistat että vauvan päässä on reikä, että pitää olla varovainen! Voi kuinka hienosti osaat antaa pikkuveljelle tuttipullon. Kyllä sinä olet hyvä isoveli hoitamaan pikkuveljeä.
Jos sinulle jäi ahdistunut olo, niin perhetyöntekijä hommaansa osannut hoitaa oikein. Olen ymmärtänyt, että perhetyöntekijöillä voi olla aika erilaisia työtehtäviä eri kunnissa. Meillä Helsingissä kävi perhetyöntekijä vähän samanlaisen tilanteen vuoksi. Olin varsin uupunut, koska kuopus valvotti ja mies oli aloittanut yrityksen ja teki koko ajan töitä.
Konkreettista apua sain, kun perhetyötekijä hoiti (yleensä päiväunilla olevaa) kuopusta ja sain rauhassa keskittyä vaativaan esikoiseen. Tyttö on ihana, iloinen, fiksu ja sosiaalinen, mutta äidin pitäisi silloin ja edelleen keskittyä häneen täysillä. Olla läsnä, jutella, keksiä ohjelmaa, laittaa hyvää ruokaa ja jos en niin tee, homma ei toimi. Tämä on ollut molemmille kovaa opettelua.
Ap:n teksti on melkoisen sekavaa ja jankkaavaa, eikä siitä oikein selviä jutun punainen lanka. Sen takia varmaan tulee alapeukkua. Siis miksi teillä käy nyt käy se perhetyöntekijä, senkö takia että ette pärjää vanhemman lapsen mustasukkaisuuden kanssa? Ehkäpä tuo perhetyöntekijä lähinnä on viitannut siihen että tuollaiset vaiheet kuuluvat usein normaaliin kasvamiseen ja kehittymiseen, eikä se ole mitään arvostelua, vaan fakta. Turha siitä on myöskään ahdistua.
Meillä kävi aikoinaan perhetyöntekijä kun kuopus vauva-aikanaan valvotti meitä muutaman kuukauden putkeen lähes nonstop huudollaan. Lopulta olin niin väsynyt että tuskin jaksoin enää edes seistä pystyssä. Myöhemmin huutamisen syyksi selvisi paha maitoallergia. Mutta eipä tullut tuolloin mieleenkään alkaa arvostelemaan perhetyöntekijää, vaan olin vain ja ainoastaan kiitollinen saamastani avusta.
Ja siis tämä pienempi on nyt iältään 1-2 väliltä että vauvaikäinen silloin.
Ap