Lue keskustelun säännöt.
Luulin ennen, että "ystävä katosi äitiyteen" -tyyppiset jutut olivat liioittelua. En luule enää...
04.03.2016 |
Hyvä ystäväni on postannut lapsensa syntymästä (yli vuoden) alkaen kirjoituksia, joissa hän hehkuttaa äitiyttä ja äidinrakkauttaan ja sitä, miten ei tiennyt rakkaudesta mitään ennen lastaan. Suurin osa muistakin puheista on lapseen liittyvää, jos kysyy kuulumisia niin kertoo lapsensa kuulumisia, emme voi nähdä ilman lasta... Argh! Tietysti ymmärrän, että lapsi on tärkeä, mutta silti. Tämä nyt on vain tällainen avautuminen.
Luulin aikaisemmin, että on liitoittelua puhua äitiyteen kadonneista ihmisistä, en luule enää. Onkohan miten todennäköistä, että saan hyvän ystäväni vielä takaisin äitimaailmasta?
Kommentit (98)
En nyt haluaisi viisastella mutta kun se lapsi vaan vie nin paljon aikaa ettei muulle oikein ole tilaa. Itsekin kuvittelin olevani tällainen ei- puistomamma joka jaksaa nähdä ystäviään ja pysyä entisellään mutta ei se ole mahdollista. Ainoat jotka tähän ovat kaveripiirissäni pystyneet ovat niitä jotka kehtaavat jättää lapsensa noin joka viikonloppu isovanhemmille hoitoon ja pahimmillaan lähteä itkuhälyttimen kanssa baariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt haluaisi viisastella mutta kun se lapsi vaan vie nin paljon aikaa ettei muulle oikein ole tilaa. Itsekin kuvittelin olevani tällainen ei- puistomamma joka jaksaa nähdä ystäviään ja pysyä entisellään mutta ei se ole mahdollista. Ainoat jotka tähän ovat kaveripiirissäni pystyneet ovat niitä jotka kehtaavat jättää lapsensa noin joka viikonloppu isovanhemmille hoitoon ja pahimmillaan lähteä itkuhälyttimen kanssa baariin.
Kyllä sitä aikaa kummasti löytyy muullekin kuin lapselle. Lapsella esimerkiksi on isä, joka pystyy huolehtimaan hänestä silloin kun haluan lähteä johonkin kavereiden kanssa. Ja totta kai meillä on ollut kavereita istumassa iltaa niinkin, että lapsi on ollut kotona. Ja ennen kaikkea osaan puhua muustakin kuin lapsestani, osaan erottaa omat kuulumiseni lapsen kuulumisista, vaikka ne suureksi osaksi liittyvätkin toisiinsa. Vauvavuosi tosin meni aikamoisessa sumussa, sen jälkeen on helpottanut.
Mitä väliä jos lapsi on mukana kun tapaatte?
Mulla on myös näitä ollut. Mutta suurinosa äideistä kuitenki edelleen jatkanut omia harrastuksia ym. Pystytään puhumaan muustakin kuin lapsesta. ei todellakaan tarkoita etteikö lasta pysty itse hoitamaan ja edelleen säilyttämään vanhat mielenkiinnon kohteet :D tekee ihan hyvää (koti)äidin mielenterveydelle kun on muutakin puuhaa ja juttua kuin lapsi.
No, en jaksa uskoa ettei voi tulla käymään kylässä vaikka se lapsi on olemassa. Kahvittelee päiväuniaikaan jne. Tietenkin baari keikat jää vähemmälle mutta ei se ole jokaisen ihmisen arkea muutenkaan. N. Kerran kuussa olisi kuitenkin äipänkin hyvä käydä tuulettumassa vähän "tyttöjen illassa", olipa kyse sitten saunaillasta, ravintolaillasta, leffaillasta tai ryyppyreissusta. Tietenkin kun lapsi on vielä ihan pieni ei varmaan halua lähtä, mutta jos on toimiva puoliso niin yksi ilta ei luulisi painavan... Pitää pystyä tasapainottelemaan eikä antaa äitiyden imaista koko identiteettiään. Siksi epäilen lasten hankintaa kun ihmiset puhuu siitä "edellisestä elämästä" niin katkerasti. Riippuu sekin varmaan elämän tyylistä ja omista ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillee se elämä vaan menee. Parikymppisenä kaverit on tärkeimpii, kolmekymppisenä (tms) oma perhe. Sori.
Vierailija kirjoitti:
No, en jaksa uskoa ettei voi tulla käymään kylässä vaikka se lapsi on olemassa. Kahvittelee päiväuniaikaan jne. Tietenkin baari keikat jää vähemmälle mutta ei se ole jokaisen ihmisen arkea muutenkaan. N. Kerran kuussa olisi kuitenkin äipänkin hyvä käydä tuulettumassa vähän "tyttöjen illassa", olipa kyse sitten saunaillasta, ravintolaillasta, leffaillasta tai ryyppyreissusta. Tietenkin kun lapsi on vielä ihan pieni ei varmaan halua lähtä, mutta jos on toimiva puoliso niin yksi ilta ei luulisi painavan... Pitää pystyä tasapainottelemaan eikä antaa äitiyden imaista koko identiteettiään. Siksi epäilen lasten hankintaa kun ihmiset puhuu siitä "edellisestä elämästä" niin katkerasti. Riippuu sekin varmaan elämän tyylistä ja omista ratkaisuista.
Itse oli tyytyväinen että sai sisältöä elämään. Ei baarit jaksa kiinnostaa. Ja kerran kuussa? Ehkä ennemminkin kerran vuodessa :) Ja mieluummin mieheni kanssa teen sitten irtiottoja. En ole kuullut että äidit puhuisivat katkerasti edellisestä elämästään. Ehkä mielipiteitä on monia. Mutta itse oon tyytyväinen :) Kahvittelen silloin tällöin tyttöjen kanssa. Mutta vauva-aikana sen aikana nukuin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin kävi mullekin. Järjestään kaikki lapsia saaneet jäivät kokonaan. Jotenkin raastavaa etteivät yhtään, edes kerran halua lapsiaan näyttää. Eivät pyydä kahville tai tule käymään. Tapaavat vain äitikavereita. Viimeksi nähty joskus 2000-luvun puolella.
Kyllä on mahdollista ja jopa suotavaa että vanhemmat jatkavat myös vanhaa elämäänsä lasten synnyttyä. Enkä tarkoita tällä sellaista että jos on joka vkl käynyt baarissa niin näin tekisi jatkossakin. Joku viisas on joskus sanonut että lapsen tulisi tulla osaksi vanhempien elämää. Ei niin että lapsi mullistaa koko elämän ja jatkaa pyörimistä tämän ympärillä. Tottakai lapsen saanti on iso ja hieno juttu ja varmasti muuttaa elämää, mutta kyllä vanhemman oma minuus pitää silti säilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tavallisesti aikuisen naisen isoin elämänmuutos, jota ei voi kunnolla ymmärtää etukäteen.
Olisiko sinun mahdollista yrittää elää mukana ja jakaa sitä? Jotenkin. Vaikka huomioimalla vauvaa. Niin ne muutkin läheiset tuppaavat tekemään: tädit, mummit jne. Kun tullaan kylään vauvaperheeseen, vauva on keskipisteenä. Se on ikiaikainen perinne.
Olisiko mahdollista, että nämä "kaveritädit" koettaisivat omaksua enemmän sellaista vauvaperheen tukijan roolia? Kun se vain on niin, että pienen lapsen äitiä ei oikeasti jaksa hirveästi kiinnostaa jutut viimeaikaisista baarisäädöistä. Paitsi myötätunnosta. Mutta voimavaroja niissä tukemiseen ei ole.
No, ap:n kaverilla on yli vuosi jo lapsen syntymästä, mutta ei hänestä enää saa oikein täysveristä viilettäjää. Lapsi on kuitenkin koko ajan jollain tasolla mielessä. Niistä, jotka unohtavat ne pienet lapset ja pyörivät täysillä jossain bodypumpissa, tanssimassa, jatkoilla, on syytäkin huolestua. (Tai siis lapsista.) Jos se tulee ykköseksi, "kuten ennen". Tai mikä se intohimo nyt sitten onkaan ollut: vaikka järjestötyö. Eli se on ihan hyväkin, ettei samalla tavalla aiemmista asioista innostujaa äidiksi tulleesta yleensä saa.
En kaipaa baariseuraa, mutta välillä ihan rauhallista keskusteluhetkeä muustakin kuin lapsesta ja ilman, että lapsi keskeyttää ja vaatii jatkuvasti huomiota. Lapsenkin kanssa on välillä kiva nähdä, mutta ei aina ja pelkästään. Pitäisikö sitten ajatella, että tämä ei tästä enää parane, kun itse en lapsia halua eli lasten saaminenkaan ei tule tilannetta muuttamaan tulevaisuudessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nämä äitiyteen hurahtaneet ovat jotenkin persoonattomia ihmisiä muutenkin. Siis jotenkin sellaisia ulkoaohjautuvia jo ennen sitä lasta.
Jotenkin sellaiset ihmiset, joilla elämässä omia mielenkiinnokohteita, omia ajatuksia ja arvoja ovat äitiydestä huolimatta kiinnostuneita myös muusta elämästä. Tällainen ihminen lähtee mielellään vaikka kahville aikuisseurassa ja on iloinen siitä että kuulee myös muita juttuja kuin lapsijuttuja.
Kun taas persoonaton ihminen on ottanut sen "äitiroolin" ja pystyy olemaan kiinnostunut vauvansa lisäksi vain reimatekeistä ja vaippamerkeistä.
Sinulla ei vielä edes ole paha tilanne. Monet eivät hae aikaa ystävyydelle edes niin, että tavattaisiin lapsen ollessa mukana. Ystävyys oikeastaan loppuu kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kaipaa baariseuraa, mutta välillä ihan rauhallista keskusteluhetkeä muustakin kuin lapsesta ja ilman, että lapsi keskeyttää ja vaatii jatkuvasti huomiota. Lapsenkin kanssa on välillä kiva nähdä, mutta ei aina ja pelkästään. Pitäisikö sitten ajatella, että tämä ei tästä enää parane, kun itse en lapsia halua eli lasten saaminenkaan ei tule tilannetta muuttamaan tulevaisuudessa.
Ap
Eli haluut taistella vauvan kanssa huomiosta? Kiva.
Vierailija kirjoitti:
Se on tavallisesti aikuisen naisen isoin elämänmuutos, jota ei voi kunnolla ymmärtää etukäteen.
Olisiko sinun mahdollista yrittää elää mukana ja jakaa sitä? Jotenkin. Vaikka huomioimalla vauvaa. Niin ne muutkin läheiset tuppaavat tekemään: tädit, mummit jne. Kun tullaan kylään vauvaperheeseen, vauva on keskipisteenä. Se on ikiaikainen perinne.
Olisiko mahdollista, että nämä "kaveritädit" koettaisivat omaksua enemmän sellaista vauvaperheen tukijan roolia? Kun se vain on niin, että pienen lapsen äitiä ei oikeasti jaksa hirveästi kiinnostaa jutut viimeaikaisista baarisäädöistä. Paitsi myötätunnosta. Mutta voimavaroja niissä tukemiseen ei ole.
No, ap:n kaverilla on yli vuosi jo lapsen syntymästä, mutta ei hänestä enää saa oikein täysveristä viilettäjää. Lapsi on kuitenkin koko ajan jollain tasolla mielessä. Niistä, jotka unohtavat ne pienet lapset ja pyörivät täysillä jossain bodypumpissa, tanssimassa, jatkoilla, on syytäkin huolestua. (Tai siis lapsista.) Jos se tulee ykköseksi, "kuten ennen". Tai mikä se intohimo nyt sitten onkaan ollut: vaikka järjestötyö. Eli se on ihan hyväkin, ettei samalla tavalla aiemmista asioista innostujaa äidiksi tulleesta yleensä saa.
Kirjoittaisitko isistäkin samalla tavalla...?
Minkätakia tässä nähdään vain kaksi ääripäätä? Joko täysin lapseen keskittynyt äiti (kuten ap kuvaili) tai äiti joka "hylkää" lapsensa jotta pääsee baariin? ;)
Ymmärrän ap:n aloituksen. Itsekin tunnen yhden äidin joka ei osaa enää puhua muusta kuin lapsista eikä kysele esim minun kuulumisiani ollenkaan.
Mutta suurimman osan kanssa ystävyys on jatkunut ennallaan. Tottakai lapsi on mukana elämässä nyt ja kotona kun kyläilen tai mukana kun kyläilevät. Mutta lapsella on myös isä joka voi hoitaa että välillä päästään shoppailemaan, lenkille, kahville ym myös ilman lasta. Puhutaan samoista jutuista kuin ennenkin! :D Enkä tarkoita omia baarisäätöjäni kun en sellaisia harrasta.
Miksi oletus on että ei-lapseen-liittyvät jutut ovat baari/viina/biletys -osastoa? Täh ;)
Ymmärrän toisaalta sen että lapsi synnyttyään vie niin paljon aikaa, että varmasti suurin osa tapahtumista ja ajatuksista liittyy lapseen.
On silti itsekästä luulla, että ystävät ja tuttavat haluaisivat kuulla pelkästään lapseen liittyviä juttuja tai nähdä aina niin että tapaamisissa huomio pyörii vain lapsen ympärillä.
Kyllä äideillä on oikeus omiin ajatuksiin, ystäviin ja harrastuksiin. Jos lapsella on isä tai joku muu aikuinen huolehtimassa, niin miksi äidin pitäisi olla joka sekunti kiinni vauvassa?
Tekisi muuten isäsuhteelle hyvää jos äidillä olisi omiakin menoja ja isä saisi olla vauvan kanssa keskenään.
Toisille se vauva vaan on niin ihana ja ihmeellinen juttu että siitä haluaa nauttia täysillä. Kuulun näihin äitiyteen täysillä hurahtaneisiin. Sitä ennen olin huoleton, vähän vastuutonkin innokas bilettäjä mutta äidiksi tuleminen muutti tämän kaiken kertaheitolla. Hitaasti sitten palailin takaisin päin entiseen itseeni mutta ei minusta enää koskaan tullut samanlaista huoletonta viipottajaa.
Ei se ole mikään ihan tietoinen valinta vaan väittäisin, että hormoneilla on varmasti suuri osuus ja sillehän ei oikein voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toisille se vauva vaan on niin ihana ja ihmeellinen juttu että siitä haluaa nauttia täysillä. Kuulun näihin äitiyteen täysillä hurahtaneisiin. Sitä ennen olin huoleton, vähän vastuutonkin innokas bilettäjä mutta äidiksi tuleminen muutti tämän kaiken kertaheitolla. Hitaasti sitten palailin takaisin päin entiseen itseeni mutta ei minusta enää koskaan tullut samanlaista huoletonta viipottajaa.
Ei se ole mikään ihan tietoinen valinta vaan väittäisin, että hormoneilla on varmasti suuri osuus ja sillehän ei oikein voi mitään.
Kaikki lapsettomat eivät ole mitään bilettäjiä, että ihan turhaan pyhistelet siinä. Ja mitä siitä jos joku bilettää?
Ei se estä äitiydestä nauttimista jos joskus vaikka puhuisi muustakin kuin vauvaan liittyviskä asioista tai jaksaisi kiinnostua ystävienkin kuulumisista. Olisiko se niin vaikeaa?
Tee sääki lapsi ni ei tarvi miettii :) Somee tai postailuu en ymmärrä. Mut en myöskää sunlaisia. Mitä haluisit? Lapsi hoitoon ja baariin?