Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa...yksinäisyys ja pätkätyöt
04.03.2016 |
Siinä ne oikeastaan olikin. olen yksinäinen ja en saa ystäviä työnkään puolesta, kun on vai keikkatyötä ja pisimmät keikat olleet kuukauden. Muutin aikoinaan opintojen perässä nykyiseen kaupunkiin ja en ole tutustunut kehenkään. Nuorempana saamani ystävät asuavt synnyinpaikkakunnallani. Olen myös todella ujo. Lapsi on jo niin iso(ala-asteen loppusuoralla), ettei ole mitään kontakteja juurikaan sitäkään kautta esim. lasten vanhempiin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen... Itse muutin opiskelun ja miehen perässä uuteen kaupunkiin, eikä edellisellä paikkakunnallakaan ollut kuin yksi ystävä ja perhe. Tämän ystävän kanssa ollaan erkaannuttu, huomasin ystävyyden tulevan vain minun puoleltani, kun välimatka tuli väliin. Hän ei soita, jos en itse soita ja nähdään koko ajan vain harvemmin.
Toivoin koulun tuovan ystäviä, mutta kukaan ei ota mitään kontaktia ja monimuoto-opiskelussa lähiopetusta on vähän. Lasten ja oman sairastelun vuoksi tuli paljon poissaoloja ja olen jäänyt "ulkopuolelle". Myöskään työssäoppimisjaksoilta ei ole ystävyyssuhteita tarttunut mukaan. Miehellä on omat menot, kavereita, aikaa vievä harrastus ja itse olen lasten kanssa aina kotona. Avopuoliso ei ymmärrä, moittii minua, oma vika kun en halua tutustua kenenkään... On vain vaikeaa yrittää tyrkyttää ystävyyttä kenellekään. Tuntuu, että kaikilla on paljon ystäviä ja kiireiset elämät, eikä kukaan tarvitse uutta ystävää.
Pikkuhiljaa vaikuttaa myös itsetuntoon, kun yrittää olla mukava ja sosiaalinen, mikä on tällaiselle aika ujolle iso ponnistus ja silti ei saa ystäviä. Tulee mieleen, että itsessä on jotain pielessä. Olisi ihanaa saada ystäviä, jotka olisivat tukena tilanteessa kuin tilanteessa.. Sydäntä repii tämä yksinäisyys. :(