Miten antaa itselleen anteeksi ja lopettaa omista virheistä muistuttelu?

Oletko ollut joskus kiusattu?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut joskus kiusattu?

En. Tai siis en ole ollut koulukiusattu, mutta muissa ihmissuhteissani minua kyllä kiusataan "ystävieni" toimesta ja olen vuosia ollut se alistuva osapuoli joka sietää muiden epäkunnioittavaa ja halventavaa käytöstä. Olen jostain syystä vetänyt puoleeni hyvin dominoivia ja kovia, jopa narsistisia tyyppejä. Voiko tämä olla syy miksi rankaisen itseäni lisää? En oikein ymmärrä, mitä patoan ja miksi. ap

Minulla sama, yleensä työ vapauttaa turhista ajatuksista mutta iltaisin jos ei ole tarpeeksi väsynyt nukkuakseen, alkaa itseinho ottaa vallan. Sitten voi loppuyö mennä miettiessä miten surkea ja turha olen.

Tunnistan ap:n tekstistä ainakin jonkin verran itseäni. Varsinkin nuorempana olin juurikin tuollainen. En osaa sanoa, mistä johtuu. Oma lapsuuteni oli varsin onnellinen eikä minulle ole mitään kovin traagista koskaan tapahtunut, millä voisin asiaa selittää. Mutta olen kyllä erittäin herkkä, joka erityisherkkä. Luultavasti selitys löytyy sieltä. Olen perinteinen kiltti tyttö, joka huolehtii koko ajan kaikesta ja kaikista ja vaatii itseltään todella paljon ja suunnittelee asiat todella tarkkaan. Ja sitten kun kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, itseruoskinnan määrä on jotain aivan käsittämätöntä. 

Ikä on tuonut jonkin verran helpotusta. Kun on nähnyt "täydellistenkin" ihmisten ympärillään mokailevan todella perinpohjin, ymmärtää pikku hiljaa, ettei kukaan muu odota minultakaan täydellistä suoritusta kuin vain minä itse. Joten vähän voisi relata. Myös lasten saaminen on auttanut. Lapsista saa hyvän alibin pipon löysäämiselle ja voi huoletta joskus vähän hullutella.

Muutama vuosi sitten koin työelämässä aika vaikeita ja henkisesti raskaita aikoja. Kun huomasin, että henkinen stressi alkoi vaikuttaa jo fysiikkaani, sisuunnuin ja päätin että on aika alkaa olla vähän kiltimpi itselleni. Jos muut eivät ole minulle kilttejä, sitä suuremmalla syyllä minun pitää pitää huolta itsestäni. Olin myös niin pettynyt kohteluuni työnantajan puolelta, että oli toisaalta helppokin alkaa ajatella niin, että pitäköön tunkkinsa, minä ajattelen nyt itseäni. En avaa episodia sen enempää, mutta loppujen lopuksi se oli varsin hyödyllinen kurssi siihen, miten olla lempeämpi itselleni. 

Sama juttu, minulla on tosin todettu asperger. Jossain vaiheessa kaikki typerähköt jutut mitä on joskus tullut tehtyä rupesivat kolkuttamaan päässä ja sen jälkeen minusta tuli hyvin epäitsevarma ja pelokas. Aina välillä nousee pintaan joku tällainen muisto ja sen jälkeen tekee suurinpiirtein mieli lyödä päätä seinään. Yritän jatkuvasti olla nolaamatta itseäni lisää mutta jos niin käy, esimerkiksi sanon jotain aivan idioottimaista tulee todella paha olo...