Lue keskustelun säännöt.
Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun aloin ajatella näin ( lue )
02.03.2016 |
Minulla oli pitkään huono itsetunto. Otin itseni liian vakavasti. Ajattelin myös että yksiavioisuus on asia minkä vaadin toiselta, mieheltä siis. Se stressasi minua. Luottamukseni miehiin ei ollut vahva. Koskaan ei voi toisen ajatuksia tietää. Siksipä se masensi minua . Jos ihastuin, pelkäsin että hän pitää muistakin.
Mietin että mitään muuta en voi tehdä kuin alkaa ottaa itse rennommin. Itseään voi myös huijata ajattelemaan olevansa jotain muuta mieltä kuin on. Ajattelin että minua ei voisi vähempää kiinostaa tykkääkö mies muista. En välitä paskaakaan. Näin kun aloin ajatella oloni helpottui. Se oli uskomatonta.
Aloin ajatella että minä olen hyvä yksilönä, en tarvitse ketään todistamaan sitä palvomalla minua.
Nyt en edes enää halua että minua palvotaan. Ennen halusin!
Uskon että naisilla on useammin tällaisia ongelmia kuin miehillä - ollaan liian riippuvaisia siitä mitä mies tai miehet meistä ajattelevat. Siitä ajatuksesta täytyy päästä eroon! Minä pääsin ja nyt olen vapaa! Ja voisin jopa sanoa että O N N E L L I N E N !
Olen aina ihaillut miesten vahvaa itsetuntoa ja riippumattomuutta siitä mitä naiset heistä ajattelevat. En tiedä onko se meidän geeneissä vai kasvatuksessa että ajattelemme niin eri tavalla itsestämme ja vastakkaisesta sukupuolesta MUTTA sen tiedän, että sitä vastaan voi taistella ja vieläpä voittaa taistelun.
Pyrin päivä päivältä siihen että minusta kasvaa tasapainoinen ihminen, jolla ei ole luuloja itsestään muttei myöskään alemmuudentunteita. Itse me itseämme jalostamme, ei sitä kukaan muu tee.
Jos sinulla heräsi kysymyksiä, vastaan mielelläni niihin. Haluaisin että kaikilla naisilla voisi olla näin hyvä olla.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap. Tuota sanotaan kypsymiseksi. Keski-iässä viimeistään saavutetaan taso, (nuoremmat ajattelee kylläkin, että mikä kamala kulahtanut ämmä) että vihdoin, vihdoin voidaan vaan olla tyytyväisiä itseemme, vaikka oltais sitten kulahtaneitakin, kun ei tarvitse enää koko ajan miettiä, mitä MUUT MEISTÄ AJATTELEVAT. Nuorempana ajattelin, että vanhemmat ovat jotenkin säälittäviä, kun eivät pärjää ulkoisesti jne. Nyt tiedän paremmin: meillä ei ole enää tarvetta todistella, mielistellä, voitta ajokainen kilpailu.
Noilla ajatuksilla se alkaa, se prosessi joka päättyy siihen, että uskaltaa vanheta, uskaltaa olla epätäydellinen ja elämä on silti ihan ok!
Miksi ajatella mitä miehet ajattelevat kun voit olla lesbo ;D
Vierailija kirjoitti:
enkiä lue
No eipä ihme kun et osaa edes kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein myös saman muutoksen. Siitä vain seurasi sellainen ongelma, että minua ei oikeasti enää kiinnosta yhtään. En tunne ihastumista eli niitä hyviäkään asioita enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enkiä lue
No eipä ihme kun et osaa edes kirjoittaa.
Fiksu olisi ymmärtänyt kyseessä olevan näppäilyvirheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen puolestasi. Ihmettelen kuitenkin, miksi puhut me-muodossa, koska ei kaikki naiset kärsi alemmuuden tunteista ja kaipaa miesten ihailua.
Hyvä! Päädyin ihan samaan ajatukseen juuri tänään. Olen jo vuosia ollut ahdistunut siksi, että koen ettei mies pidä minua viehättävänä eikä osoita sitä haluamalla seksiä. Päätin luopua niistä ajatuksista, ottaa faktat faktoina ja keskittyä omaan hyvinvointiini, johon en haluttoman miehen pakkopullaseksiä tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enkiä lue
No eipä ihme kun et osaa edes kirjoittaa.
Fiksu olisi ymmärtänyt kyseessä olevan näppäilyvirheen.
Fiksupa tajuaa myös mikä on sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen puolestasi. Ihmettelen kuitenkin, miksi puhut me-muodossa, koska ei kaikki naiset kärsi alemmuuden tunteista ja kaipaa miesten ihailua.
No kai ap tarkoitti kaikkia niitä naisia joilla on samoja "ongelmia".
Minua ei kyllä kiinnosta, mitä 99 % ihmisistä minusta ajattelee. Puolisoni ja hyvien ystävieni näkemyksiä voin kuunnella, koska he tuntevat minut hyvin. Mutta en kyllä kaipaa muiden hyväksyntää sellaiselle, minkä tiedän itselleni hyväksi ja sopivaksi.
t. mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatella mitä miehet ajattelevat kun voit olla lesbo ;D
Ei se kyllä ole mikään valinta.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lopettaa itsensä vertaileminen muihin? Yksin ollessani tunnen olevani yhtä hyvä kuin muut mutta kun menen muiden seuraan alan heti vertailemaan itseäni muihin ja tuntemaan jonkinlaista huonommuutta.
Itselleni ajatus "paskat siitä mitä muut minusta ajattelevat" tuntuu jotenkin niin kylmältä ja kovalta. Kyllä ne muiden mielipiteet vaan vaikuttavat.
Vertailu voi olla tuhoisaa sekä tilapäisenä tunteena että omanarvontunnolle ajan mittaan. Itsensä vertailemisen muihin voi lopettaa, mutta se vaatii tietoista työskentelyä. Ratkaisun avain on siinä, että vertailemiseen puuttuu sillä hetkellä, kun sitä tekee. Pitää siis säännöllisin väliajoin, etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa vertailun käynnistyminen on todennäköistä, pysähtyä tarkastelemaan ajatuksiaan.
Itse olen tarvittaessa vetäytynyt yksinäiseen tilaan ihmisten keskeltä, esim. wc:hen, ja siellä keskittynyt miettimään, mitä oikein olen tekemässä. Olen ollut niissä tilanteissa niin iloinen ja tyytyväinen siihen, että ylipäätään huomasin vertailemisen käynnistymisen, että jo ihan onnistumisen ilosta olen kyennyt pumppaamaan itseni vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi enkä ole enää vertaillut itseäni muihin sillä erää ihmisten pariin palattuani.
Mutta "old habits die hard", eli taas seuraavan kerran jos / kun vertaileminen alkaa, täytyy puhaltaa pillillä peli poikki ja pitää sisäinen puhuttelu itselleen.
Edellä kuvattu on tietenkin vain metodi. Pitkäaikaisia tuloksia, jotka kestävät elämän suuretkin myrskyt (esim. entä jos joku hyökkää sinua vastaan ja ilkeyttään tarttuu heikkouksiisi joka kerta, kun tapaatte? Entä jos puolisosi jättääkin sinut oikeasti toisen naisen takia? Entä jos sairaus runtelee ulkonäkösi?) saadakseen paljastuu olennaiseksi perusta, sisältö.
Eli miksi olet niin ainutlaatuinen ja arvokas, että itsesi vertaileminen muihin on paitsi mieletöntä, myös väärin moraalisesti? Silloin "paskat siitä mitä muut ajattelevat" ei ehkä enää riitä. Eivätkä muutkaan omat asenteet, vaikka ne olisivat syntymänsä hetkellä olleet kuinka vahvoja ja uhmakkaita. Tosin vaistoan ap:n tekstistä, että hän on oivaltanut jotain merkittävää henkisestä itsenäisyydestä, vaikka ilmaisikin sen tuollaisella uhmakkaalla lauseella.
Olen itse uskovainen ja uskon vahvasti, että jokaisen ihmisen arvo ja ainutlaatuisuus perustuvat Jumalan luomistyöhön eikä tälle kukaan luotu mahda mitään – eivät "ne muut" enkä minä itse.
Kuinka lopettaa itsensä vertaileminen muihin? Yksin ollessani tunnen olevani yhtä hyvä kuin muut mutta kun menen muiden seuraan alan heti vertailemaan itseäni muihin ja tuntemaan jonkinlaista huonommuutta.
Itselleni ajatus "paskat siitä mitä muut minusta ajattelevat" tuntuu jotenkin niin kylmältä ja kovalta. Kyllä ne muiden mielipiteet vaan vaikuttavat.