Aikuisen lapsen riippuvuus vanhemmistaan
Tuttava, reilu nelikymppinen. Asuu puolen kilometrin päässä vanhemmistaan. Äiti tuo ruokaa jääkaappiin toisinaan. Äiti pesi pyykit vielä muutama vuosi sitten, mutta sitten saatiin ylimääräinen pesukone ja nyt tämä lapsi pesee pyykit itse. Pahin juttu mielestäni on kuitenkin se, että tuttava teki ison hankinnan, johon säästi rahaa. Kun hankinta nyt tehtiin, ajattelin, että hän on saanut säästettyä riittävästi rahaa. Kuitenkin lopulta selvisi, että oli saanut itse maksettua viidenneksen hankinnan hinnasta ja vanhemmat ovat lainan takaajina ja vakuutena on vanhempien kakkosasunto. Kakkosasunto, josta oli velkaa, mutta saivat sen hoidettua joku aika sitten pois perittyään rahaa. Eli juuri kun vanhemmat saivat elämänsä velattomaksi, lapsi ottaa ison lainan, ja vanhemmat takaavat.
En ymmärrä. Tuttava ei pidä tätä mitenkään outona.
Omat vanhempani olisivat ehdottomasti kieltäytyneet tuollaisesta ja sanoneet, että kanna vastuu elämästäsi itse.
Kyse ei ole siis mistään pienestä lainasta, vaan useamman kymmenentuhannen suuruisesta summasta ja hankinta ei sinänsä ollut mitenkään välttämätön.
Mitä mieltä?
Kommentit (17)
No kärsiikö joku tästä järjestelystä? Minusta vanhemmat jos kärsivät niin ovat itse niitä takertujia. Jos aikuinen lapsi ei (älyä) kärsiä tuosta, niin en kyllä katso, että hänen pitää asiaintilaa muuttaa. Tai tuskin pystyy, kun se hyysäämättä oleminen olisi vanhempien tehtävä hoitaa. Eli: kärsiikö joku?
Mitä sitten? Vanhempani ovat olleet takaamassa kahta eri asuntolainaani ja joka sentin olen itse maksanut pois kummastakin lainasta. En olisi saanut niin paljon lainaa ilman henkilötakausta. Omat ruokani ja pyykkini olen hoitanut siitä saakka kun muutin pois kotoa. Tosin isä osti silloinkin mulle käytetyn pesukoneen. Ihan normaalia mielestäni ja omaa lasta aion avustaa vastaavasti.
Vierailija kirjoitti:
No kärsiikö joku tästä järjestelystä? Minusta vanhemmat jos kärsivät niin ovat itse niitä takertujia. Jos aikuinen lapsi ei (älyä) kärsiä tuosta, niin en kyllä katso, että hänen pitää asiaintilaa muuttaa. Tai tuskin pystyy, kun se hyysäämättä oleminen olisi vanhempien tehtävä hoitaa. Eli: kärsiikö joku?
aloittaja kärsii
kateusvaivoja
:=DDDD
No toihan on ihan ok.
Kaikille muillekkin jotka jaksaa ihmetellä lastenriippuvuutta vanhemmistaan: se vanhemmuus kestää koko loppuelämän. Ei se lopu siihen kun lapsi täyttää 18. Ei todellakaan.
Mun vanhemmat on riippuvaisia musta.
Jos ap olisi kertonut olevansa 25 ja ihmettelevänsä ihmisten kitkeriä kommentteja siitä, kun hänen vanhempansa kustantavat hänelle yhtä sun toista, mikä huutomyrsky täällä olisikaan jo valloillaan :D
Eli, niin metsä vasta kuin sinne kysytään :D
Entä sitten kun vanhemmista aika jättää. Kenen huoleksi iso lapsi sitten jää?
Voi kamala, mun aikusilla lapsilla on äidin ostamat ja maksamat asunnot, pesukoneenkin olen jokaiselle hankkinut. En saa rahojani hautaan mukaan (tai saan, mutta ei ihmeemmin kannata ottaa sinne kuin korkeintaan shekki), joten miksi en antaisi lasteni nauttia varallisuudestani, vaikka he ovat jo aikuisia.
Tässä tapauksessa ei ole takeita siitä, pystyykö tuttava maksamaan lainaa, sillä ei tienaa kovin hyvin ja ala melko turvaton. Lisäksi en voi tässä kaikkia yksityiskohtia kertoa, jotta ei tunnistettaisi, mutta hankinta siis on tosi turhake.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä tapauksessa ei ole takeita siitä, pystyykö tuttava maksamaan lainaa, sillä ei tienaa kovin hyvin ja ala melko turvaton. Lisäksi en voi tässä kaikkia yksityiskohtia kertoa, jotta ei tunnistettaisi, mutta hankinta siis on tosi turhake.
ap
Just. Meilläkin on iso purjevene jota käytetään muutaman kerran vuodessa. Joku voisi ajatella että siitä on enempi haittaa kuin hyötyä, se on turhake ja kallis jne. Arvaa mitä? Se tekee meidän elämästä kivempaa, enkä kyllä luovu siitä ennen kuin on pakko. Mikä sä olet tuomitsemaan kenenkään hankintoja?
Asia ei kuulu sulle. Anna olla!
Kyllä mä ainakin antaisin vanhempieni maksella menojani jos heillä rahaa riittäisi. Ei riitä, mitä nyt käyn joskus syömässä ja muuten kylässä, saatan vessapaperia ottaa myös jos on unohtunut ostaa. Ja joskus kun itsellä alkaa olemaan jo elämän ehtoopuoli kiikarissa niin mikäs siinä olisi takaajana ollessa.
Meillä ihan perustoimintaa. Lukuunottamatta kotihommia. Mullaon porukoiden ostama auto, veli halusi 40 000 maksavan, niin maksoi osan itse. Vanhemmat omistas veljen asunnon ja ovat taanneet meille lainan. Lisäksi rakennuttaneet kummallekin omat pienemmät mökit kesäasunnon pihaan. Lastenlapsille on säästötilit ja niille menee useampi tonni vuodessa. Pitäiskö venailla perintöveroa? Meillä on äärimmäisen lämpimät välit, tulen itsekin kustantamaan lapsilleni vaikka kuun taivaalta. Ei ole tehnyt tällainen meistä mitenkään holtittomia, päin vastoin. Eikä pitäis kaivella ketään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin antaisin vanhempieni maksella menojani jos heillä rahaa riittäisi. Ei riitä, mitä nyt käyn joskus syömässä ja muuten kylässä, saatan vessapaperia ottaa myös jos on unohtunut ostaa. Ja joskus kun itsellä alkaa olemaan jo elämän ehtoopuoli kiikarissa niin mikäs siinä olisi takaajana ollessa.
Vanhemmat käy leipäjonossa ja tuttava valittaa jo nyt, ettei ole rahaa. Alle vuoden maksanut lainaa.
ap
Olen sitä mieltä, että parempi olla sekaantumatta toisten asioihin. Et voi varmuudella edes tietää, onko kuvaamassasi tapauksessa aikuinen lapsi riippuvainen vanhemmistaan vai päinvastoin.