Taas todistettu, lapset kannattaa hankkia vasta yli kolmekymppisenä.

Meillä nuori isä käy töissä ja elättää palkallaan nuoren vaimonsa ja pienet lapsensa. Hassua tässä on se, että mielestämme meillä on tarpeeksi rahaa kaikkeen, eikä me kaivata mitään sellaista mihin meillä ei ole varaa. Talokin melkein maksettu, kun ei tarvita kahtasataa upouutta neliötä. :)



Me ollaan niin tyytyväistä ja onnellista porukkaa, että ei sitä kehtaa tällaisella lynkkauspalstalla edes hehkuttaa ;)

vaikeaa asettua arkeen vanhempanakaan, ainakin jos ympärilleen katsoo.

olisin ehdottomasti tehnyt lapset parikymppisenä. ei perkele jaksa enää näin vanhana.

Vierailija:

Kun katsoo noita sinkkuäitikokelaita, kaikki eronneet kun ovat tehneet lapsensa alle kolmekymppisenä. Harvoin kaksikymppisten suhteet kestää lasten aikuisikään asti. En tiedä ainuttakaan tapausta!

BTW missähän näkee KAIKKI ohjelmaan hakeneet? että voi tehdä jotain tutkimusta iästä jne..

Ovat alkaneet seurustella äitini ollesa 15v ja isäni 16v. ensimmäinen laspi syntynyt äitini ollessa 19v. edelleen ovat onnellisesti yhdessä. Nyt siis ovat 45 ja 46v. Eikä muuten minkäänlaista bailauskautta tms. ole ollut koskaan. Hoidossa ei lapset 4kpl. ole ollut oikeastaan koskaan.

Niin ja eivät mitään kilttejä " nössyköitä" silloin enne laspia ole olleet. Oikeastaan päinvastoin. Isäni onkin sanonut ihan suoraan että se esikoinen on ollu tns. pelastus hänelle. Missälie katuojassa dokasii tätänykyä muuten. Mutta kun lapsi syntyi halusi olla hyvä isä lapselleen. Itsällään kun ei ole isää koskaan ollutkaan ts. ei olem omaa isäänsä nähnytkään.

Ja muutenkin nuorena jaksaa paremmin esim. yövalvomiset

Minä ja mieheni olemme saaneet ekan lapsen kun olin 18-vuotias. Nyt vanhin lapsemme on 22 ja nuorin 17 (lapsia kolme). Olemme onnellisesti yhdessä ja rakastamme toisiamme päivä päivältä enemmän.

valmis tutkinto, työpaikka jonne palata, kaksi kaunista lasta. Vain omistusasunto puuttuu, kun ei ole sopivaa löytynyt. Ei voi yleistää, toiset eivät ole kypsiä vanhemmiksi koskaan. Ja ikää 28v.

eikä koskaan kaduta, lapset parasta mitä tapahtunut elämässäni. Sitä " omaa elämää" olen ehtinyt riittävästi elää jo tähän ikään saakka...toiset alkavat elää sitä yli 20v. toiset elävät riittävästi teini-iässä ;D

Ei suinkaan yleistystä ei....tiedän minäkin parin joille eka lapsi 17v...nyt naimisissa 50v...tiedän myös parin joka mennyt naimisiin yli 30v ja lapset tehty sen jälkeen, liitto hajoamaisillaan enkä tiedä ovatko enää yhdessä. Ei se aina ikää katso jos ei kestä.

Aplla on ikäkriisi. Vanha raukka.

ainakin itselleni oli hyvä ikä. Oli ehtinyt juosta ties missä ja tehdä kaikenlaista. Lapsen syntymän jälkeen en tunne jääneeni mistään paitsi eikä ole enää tarvetta mennä bailaamaan tms.

Tämä on täysin ihmiskohtaista. Jotkut kypsyvät henkisesti nopeammin, jotkut eivät. En yleistäisi tässäkään.

Olenko minä nyt teiniäiti?

Ja kyll jaksoin paremmin nuorena! Kaikille ei sovi yksi ainoa tapa!

Eihän niitä nyt olemassa olevia lapsia olisi, jos noin ajattelee.

Minä erosin kahden vanhimman lapseni isästä huimassa 25 vuoden iässä. Menin uudestaan naimisiin 28-vuotiaana, jolloin sain seuraavan lapseni, uuden miehen kanssa.



Nyt olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa nykyisen mieheni kanssa. Hänenkin kanssaan olen siis saanut " alle kolmekymppisenä" kin lapsen.



Miten ero olisi jotenkin karmeampi asia alle 30-vuotiaana kuin sen jälkeen? Enemmän minä olisin parisuhdepulassa ;) nyt nelikymppisenä jos eroaisin kuin silloin reilu parikymppisenä olin.

Minkähän takia minulla ei ole mitään tarvetta morkata iäkäämpiä äitejä, vaikka itse olenkin nuori? Suurin osa heistä on oikein loistavia äitejä ja jos heissä on puutteita, niin eipä se yleensä ikään liity mitenkään.



Mutta silti oikein säälittää nämä nuoria äitejä haukkuvat vanhemmat äidit. Jos ikä ei ole tuonut heille minkäänlaista kypsyyttä ihmisenä, niin tuskin äitinäkään. Surullista :(



Minä ainakin toivon olevani vuosi vuodelta viisaampi ja kypsempi.

Vanhemmilla äideillä on yleensä talous kunnossa ja hyvä työpaikka johon palata pitkältä hoitovapaalta.

Tottakai jos tehdään ohjelma yksinhuoltajista, kaikki ovat eronneet tai miestä ei muutenkaan ole kuvioissa.



Ja tunnen monta pitkään naimisissa ollutta reilusti alle kolmikemppisenä lapsensa saanutta paria, vaikkapa omat ja mieheni vanhemmat.



Ja vaikka olin 24 kun esikoinen syntyi, aina olemme maksimipäivähoitomaksut maksaneet ja omistusasunnossa asuneet, jos se nyt jonkin asian mitta on.