Lue keskustelun säännöt.
Kumpi pahempi kohtalo suhteissa?
01.03.2016 |
Olla puolisona sellaiselle, joka haikailee nuoruuden ihastustaan (uneksii, fantasioi yms.) vai olla se unelmien kohde, joka ei kuitenkaan voi saada ihailijaansa itselleen vaikka haluaisi?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen. Mikään ei koskaan tule olemaan niin kamalaa kuin se, että tietää olevansa väärä valinta, että joku on tyytynyt sinuun vaikka sydän haikailee muualle.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen. Mikään ei koskaan tule olemaan niin kamalaa kuin se, että tietää olevansa väärä valinta, että joku on tyytynyt sinuun vaikka sydän haikailee muualle.
Entä jos ei tiedä (ainakaan vielä), mutta joku muu/muut tietää että niin on?
Ensimmäinen on helpompi, jos ei tarvise edes tietää, että puolisolla on ihastus. Ne ihastukset katsos menevät ohi. Kokemusta on. Kaikilla on joskus hämärät hetkensä. Jälkikäteen miettii kukin, että mitä ihmettä oikein ajattelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen. Mikään ei koskaan tule olemaan niin kamalaa kuin se, että tietää olevansa väärä valinta, että joku on tyytynyt sinuun vaikka sydän haikailee muualle.
Entä jos ei tiedä (ainakaan vielä), mutta joku muu/muut tietää että niin on?
No se nyt on vaan sosiaalista häpeää. Alttius sille nyt olisi syytä oppia karistamaan muutenkin minimiin.
Elämä on haaste. Jonain päivänä se tyytyjä saattaa todeta että oikein meni kun näin meni. Jos ei totea, niin sitten meissä tosissaan on jotain vialla. Nostalgiaa podetaan kun elämä ei ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen on helpompi, jos ei tarvise edes tietää, että puolisolla on ihastus. Ne ihastukset katsos menevät ohi. Kokemusta on. Kaikilla on joskus hämärät hetkensä. Jälkikäteen miettii kukin, että mitä ihmettä oikein ajattelin.
Eräs ihastus ei ole mennyt ohi lähes parissakymmenessä vuodessakaan. Ihailija ollut toisen kanssa suhteessa viitisen vuotta ja sanoo ihastukselleen yhä että "olet unelmani jota en koskaan saa".
En itse tuota käsitä, miksei sitten tee valintoja jotka mahdollistaisivat unelmansa saavuttamisen, mikäli saa vastakaikua. Itselläni ei ole kokemusta tuollaisesta haikailuun jäämisestä, kukaan teiniaikojen ihastus/treffikumppani ei herätä tuollaisia tunteita enää.
Onko oikein pitää juttu pimennossa (jos puoliso ei tiedä toisen haaveiluista), jos on sitä tasoa että olis valmis pettämään jos tilaisuus tulisi? Vielä kun "papin aamenta" ja lapsia ei heidän suhteessaan ole.
Kumpikin on yhtä kamalia, tyhjäpäinen ihminen olisi kurja olla.