Kommentti: Lapsiperheeltä viedään 3 000 euroa nettona

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/851326/Kommentti+Lapsiperheelta+viedaa…

Viime toukokuussa Smolnassa paistatteli salamavalojen ristitulessa SSS-kolmikko (Sipilä–Stubb–Soini), joka painotti, että työn tekemisen pitää aina olla yksilön näkökulmasta kannustavaa.

Samaiset herrat kiristivät – anteeksi, saivat – työmarkkinajärjestöiltä yhteiskuntasopimuksen, jossa keskituloisilta palkansaajilta viedään verotuksen kautta satoja euroja vuodessa – hyvätuloisilta useita satoja euroja vuodessa ja kokonaiselta perheeltä helposti yli 1 000 euroa vuodessa.

Maanantaina aamulla valmistuneen sopimusesityksen kovin uutinen on siinä, että palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,85 prosenttiyksiköllä ja työeläkemaksu peräti 1,2 prosenttiyksiköllä.

Korotukset toteutuvat porrastetusti parin seuraavan vuoden aikana. Sosiaaliturvamaksujen maksuosuuksien siirrot kiristävät suomeksi sanottuna palkkaverotusta tuntuvasti. Maksut ovat veroluonteisia, ja kansantaloustieteilijät ottavat aina niiden vaikutukset huomioon kertoessaan jonkin maan kokonaisveroasteen.

KESKITULOISELTA LÄHTEE NETTONA YLI 500 EUROA TULOISTA
Veronmaksajien Keskusliiton vaikutusarvio on tylyä luettavaa sadoissa tuhansissa kotitalouksissa. Nettomenetykset ovat eri tuloluokissa seuraavat: 2 000 euroa/kk: 343 euroa vuodessa; 2 500 euroa: 384 euroa; 3 300 euroa: 507 euroa; 4 500 euroa: 645 euroa; 6 000 euroa: 859 euroa; 8 000 euroa: 936 euroa.

VKL:n laskelman mukaan veroprosentti kiristyy yli prosenttiyksiköllä.

Täysimääräisesti ansionmenetykset toteutuvat vuoteen 2020 mennessä, mutta korotukset leikkaavat tuloja kipeästi jo ensi vuonna.

Leikistä on työhön kannustava porvarillinen talouspolitiikka kaukana.

Hallitus on lupaillut, että se keventää palkkaverotusta miljardilla eurolla, jos yhteiskuntasopimus on sen mielestä vaikutuksiltaan riittävä.

SAK:ssa lasketaan, että poliittinen paine kohdentaisi veronkevennyksiä voimakkaasti pienituloisille palkansaajille, joille kevennykset voisivat lähes kompensoida tyva- ja tyel-maksujen korotukset.

Keskituloisten ja hyvätuloisten palkansaajien näkökulmasta palkkaverotuksen ankara kiristäminen tuntuu taatusti kornilta – poliittisten lupausten rankalta pettämiseltä.

Huoltosuhteen heikentyessä – työttömien ja varsinkin eläkeläisten määrän kasvaessa – yhä harvemmat maksavat aina vain enemmän.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on aimo annos sosialismia, joka on aatteena kaunis. Reaalimaailmassa sosialistiset käytännöt, kuten kiristyvä palkkaverotus, johtavat epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen keski- ja hyvätuloisten parissa.

Niin sanotut suurituloiset, sanotaanko yli 6 500 euroa bruttona kuukaudessa ansaitsevat, pärjäävät aina, joten heidän kannaltaan tyva- ja tyel-siirroilla ei ole suurta merkitystä.

LAPSIPERHEELTÄ VIEDÄÄN NETTONA 3 000 EUROA
Kauhuesimerkiksi sopinee nelihenkinen lapsiperhe, jossa molemmat aikuiset ovat työelämässä ja lapset päivähoidossa. Molemmat vanhemmat ansaitsevat 3 300 euroa kuukaudessa, jolloin perheen palkkatulot ovat bruttona 6 600 euroa kuukaudessa. Tyva- ja tyel-siirrot vievät perheeltä vuodessa yli 1 000 euroa – ja nettona!

Perheen äiti on töissä julkisella sektorilla ja menettää vuosina 2017–2019 lomarahoistaan 30 prosenttia.

Hallitus on lisäksi päättänyt korottaa päivähoitomaksuja roimasti.

Esimerkkiperheen päivähoitomaksut kiristyvät noin 1 300 eurolla vuodessa.

Lopputulema on, että perheen nettotuloista viedään verotuksella, leikkauksilla ja maksujen kiristyksillä pois noin 3 000 euroa vuodessa.

Tämä ei ole kärjistys eikä ääriesimerkki, vaan totuus siitä, että monet palkansaajat ajautuvat todennäköisesti taloudellisiin vaikeuksiin.

Työn teettäminen on Suomessa jatkossa halvempaa, mutta on hyvin epävarmaa, saavatko muutokset aikaan talouskasvua.

Aitoa kasvua ja kannattavuutta – ja uusia työpaikkoja – ei synny ilman houkuttelevia tuotteita ja palveluita. Ilman niitä edessä häämöttää kurjistumisen ja äärikireän verotuksen tie. Kävipä kuinka hyvin tahansa se aukeaa nyt joka tapauksessa satojen tuhansien palkansaajien edessä.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa ovat pienten lasten vanhemmat.

Sipilällä, Stubbilla ja Soinilla riittää lähipäivinä ja -viikkoina selitettävää.

Toki he voivat lupailla, että vaalikauden lopulla verotusta voidaan keventää miljardeilla talouskasvun alkaessa.

Realismia lupauksilla ei taida nykyisen väestörakenteen Suomessa olla.