Ihastuminen varattuun
Kertokaahan omia kokemuksia!
Miten kävi?
Itse kyseisessä tilanteessa juuri nyt, muttei asiasta tiedä kukaan muu kuin minä itse. Kauheat fantasiat iltaisin ennen nukkumaanmenoa 😉
Kommentit (11)
On kyllä niin käynyt, että olen ihastunut joskus vastakkaista sukupuolta olevaan kaveriini. - Ei siinä mitään olemme ystäviä nykyisin ja/ tai edelleen. Luotan ja uskon, että fiksuna ja järkevänä ihmisenä hän on aikanaan tehnyt oikean ratkaisun, vaikka itsekseni joskus olen ihmetellyt, että mikä on ollut "se" juttu, että on päätynyt yhteen kumppaninsa kanssa. Tai oikeammin mietin, että mikä on "se" liima, joka pitää heidät edelleen yhdessä. Mutta en minä käy hänen kumppaniaan haastamaan nautin ja iloitsen siitä, että voimme olla ystäviä. - Enkä todellakaan piinaa tai kiusaa itseäni ajatuksella, että josko hän vaikka vain pikkasen harrastaisi seksiä kanssani. Ehei. hyvän ystävän kanssa voi tehdä paljon, hyvin paljon monia muita nautintoa ja iloa tuovia asioita.
Olen naimisissa ja pienen lapsen äiti. Ihastunut työkaveriin, joka tahollaan parisuhteessa. En tule tekemään asialle mitään, ja itse asiassa ajatus mistään fyysisestä kanssakäymisestä naurattaa. Ihastuminen on enemmän ilahtumista siitä, miten samoista asioista olemme kiinnostuneita ja miten voisimme puhua tuntikausia. Jonkun mielestä tämä on totta kai myös pettämistä, koska kyseinen mies on saanut ajatukseni, vaikkei minuun olekaan koskenut.
Hirmuisen negatiivinen fiilis tuli noista kahdesta kommentista, keskity vapaisiin ja pidä omana tietonasi.
Voi teitä.
Ihastuminen on minusta aivan ihana tunne, ja niinkuin sanoin; ei tästä tiedä kukaan muu kuin minä, enkä kyllä ajatellutkaan tehdä mitään asialle. Muutakuin olla ihastunut! :D
Eikö teitä kumpikaan ole ikinä haaveillut muista kuin omista miehistä?
Parempi, että jätät ne varatut rauhaan ja keskityt vapaisiin mieheen.
Oli viiden vuoden seksisuhde, nyt mies muutti Ouluun ja kysellään enää vain satunnaisesti kuulumisia. Oli todella sen arvoista kun piti mielessä, että on vaan seksiä ja pikku ihastus :)
Suhteemme aikana oli kuitenkin vaihe, kun hän kysyi voinko ikinä luottaa häneen jos alkaa seurustelemaan kanssani. Naureskelin vain sisäisesti hänen kysymykselleen, mutta taisi olla aika vilpitön. Hukassa ainakin. Seurustelee yhä tytön kanssa, jota petti, eikä tyttö varmaan aavista mitään.
Minun ihastuksellani oli vaimo ja pieniä lapsia, minkä sain tietää vasta kun osoitin kiinnostukseni. Olihan siinä mielessä että entä jos sittenkin... mutta lopulta järki voitti. Välttelin näkemästä häntä ja lopulta tunteet rauhoittuivat.
Ettekö tosiaan osaa olla kavereita? Jos mies on fiksu, hän asettaa heti suhteelle rajat. Silloin ystävyys voi toimia.
Ja omana tietona pysäkin. Keskity vapaisiin.