Te ulkomailla asuvat!

Asun Belgiassa, teen töitä EU-instituutiolle, palkka on hyvä, elintaso parani, ja muutin tänne työn takia.

Vierailija kirjoitti:

Missä asutte? Ammatti? Palkka? Paraniko elintasonne kun muutitte ulkomaille vai huoneni? Miksi muutitta ulkomaille?

Asun Italiassa, työskentelen muodin ja designin parissa, palkka hyvä ja elintasokin parani (erityisesti henkinen elintaso). Muutin hieman sattumalta puolisoni (ei italialainen) mukana.

up!

Espanjassa, oma firma, hyvät tulot, elintaso parani. Suomi on pieni tylsä maa, jossa ihmiset ovat kiukkusia, valittavia ja ahdistuneita ja eläminen kallista. Halusimme myös tarjota lapsille uusia kokemuksia ja kielitaitoa. Aikaisemmin asuimme myös USA:ssa.

Asun Virossa ja olen lääkäri. Teen tutkimusta ja saan palkkaa Suomesta, joten palkka sama kuin kotimaassa. Elintaso parani, koska täällä paljon halvempaa.

up

Asun jenkeissä, muutin tänne hiljattain. Olen lähihoitaja, mutta töitä en saa vielä tehdä. Elintaso nousee sitten kun saan töitä, palkkaus täällä parempi. Muutin miehen perässä tänne :)

Englanti, kotiäiti, tulot romahtivat mutta ainoastaan sen takia, että nyt olen kotona enkä töissä. Täällä on kuitenkin paljon halvempaa kuin Suomessa joten en valita. Sitä paitsi, pidän maasta. Ei kaamosta, miedot talvet, ystävälliset ihmiset ja todella hyvät palvelut

up

Raukat menköön merten taa.

Vierailija kirjoitti:

Raukat menköön merten taa.

raukot jääköön ankeaan verosuomeen

Vierailija kirjoitti:

Raukat menköön merten taa.

alapeukuttaja löytyi :---)))

Onko teistä ulkomaille muuttaneista kukaan yksinasuja?

Kiinnostaisi tietää, miltä tuntuu ihan yksin tehdä noin iso elämänmuutos ja miten olette kotiutuneet, saaneet ystäviä jne. jos teillä ei ole "omasta takaa" perhettä tai kumppania mukana?

Itse lähtisin, jos olisi kumppani, kenen kanssa mennä, mutta yksin en jaksa, pysty... Vanhempi olen jo.

Vierailija kirjoitti:

Espanjassa, oma firma, hyvät tulot, elintaso parani. Suomi on pieni tylsä maa, jossa ihmiset ovat kiukkusia, valittavia ja ahdistuneita ja eläminen kallista. Halusimme myös tarjota lapsille uusia kokemuksia ja kielitaitoa. Aikaisemmin asuimme myös USA:ssa.

Taisin bongata erään bloggaajan...

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä ulkomaille muuttaneista kukaan yksinasuja?

Kiinnostaisi tietää, miltä tuntuu ihan yksin tehdä noin iso elämänmuutos ja miten olette kotiutuneet, saaneet ystäviä jne. jos teillä ei ole "omasta takaa" perhettä tai kumppania mukana?

Itse lähtisin, jos olisi kumppani, kenen kanssa mennä, mutta yksin en jaksa, pysty... Vanhempi olen jo.

Minä olen lähtenyt ulkmaille sekä yksin että myöhemmin puolison kanssa. Juuri kotiutumisessa ja ystävien saamisessa huomasin selkeän eron, yksin tuli helpommin lähdettyä illanviettoihin ja etsittyä aktiivisesti seuraa ja paikallisia kontakteja eli näin ollen kotiutuminen oli nopeampaa ja sujuvampaa ja sain nopeasti ystäviä.

Puolison kanssa taas jäimme molemmat helpommin kotiin pyörimään, eikä paikallisia kontakteja ole vieläkään samalla tavalla kuin yksin ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teistä ulkomaille muuttaneista kukaan yksinasuja?

Kiinnostaisi tietää, miltä tuntuu ihan yksin tehdä noin iso elämänmuutos ja miten olette kotiutuneet, saaneet ystäviä jne. jos teillä ei ole "omasta takaa" perhettä tai kumppania mukana?

Itse lähtisin, jos olisi kumppani, kenen kanssa mennä, mutta yksin en jaksa, pysty... Vanhempi olen jo.

Olen matkailualalla töissä ja teen kausityötä, siksi olen aina lähtenyt yksin uusiin maihin. Palkkatasoa nyt ei ole voinut kehua, tosin Suomesta en ole töitä saanut joten siinä mielessä toki kaikki se on ollut plussaa. Mutta yksin on pärjännyt hyvin, ja ihmisiin tutustuu oikeastaan paremmin kun kumppani ei ole jaloissa pyörimässä :) Lähtee vaan rohkeasti työporukan mukaan, harrastuksiin tms, selvittelee esim. suomi-yhteisöjä tai mitä lie mikä vaan kiinnostaa. Suosittelen ensin kokeilemaan juuri kausityötä tms. lyhempää työjaksoa, että miltä maa ja uudessa kulttuurissa eläminen tuntuu!

Kiitos 15 ja 16 vastauksista.

Olen asunut nuorena opiskelijana ulkomailla, mutta tosiaan nyt vanhempana on isompi kynnys, koska ei ole samalla lailla sosiaalinen enää ja kulje riennoissa... :-)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 15 ja 16 vastauksista.

Olen asunut nuorena opiskelijana ulkomailla, mutta tosiaan nyt vanhempana on isompi kynnys, koska ei ole samalla lailla sosiaalinen enää ja kulje riennoissa... :-)

Minusta aikuisena on melkein helpompi ollut tutustua. Tietää ettei siitä elämä kaadu jos jonkun kanssa ei synkkaakkaan. Voi laittaa viestiä ja pyytää kahville tai lenkille. Uskaltaa ihan suoraan sanoa että nyt on sellainen tilanne että tarvitsen uusia ystäviä, eikä siinä mitään. Nuorempana sitä mietti kaikki tekemisensä ja sanomisensa sen mukaan että mitähän ne nyt musta ajattelee. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos 15 ja 16 vastauksista.

Olen asunut nuorena opiskelijana ulkomailla, mutta tosiaan nyt vanhempana on isompi kynnys, koska ei ole samalla lailla sosiaalinen enää ja kulje riennoissa... :-)

Minusta aikuisena on melkein helpompi ollut tutustua. Tietää ettei siitä elämä kaadu jos jonkun kanssa ei synkkaakkaan. Voi laittaa viestiä ja pyytää kahville tai lenkille. Uskaltaa ihan suoraan sanoa että nyt on sellainen tilanne että tarvitsen uusia ystäviä, eikä siinä mitään. Nuorempana sitä mietti kaikki tekemisensä ja sanomisensa sen mukaan että mitähän ne nyt musta ajattelee. :)

No tuo on kyllä totta :-)

Asun Tsekissä, elintasoni ja etenkin onnellisuustasoni parani huomattavasti. Lähdin yksin etsimään työtä, sen löysin ja tänne jäin. Yksin ulkomaille lähteminen on mielestäni nimenomaan helpompaa kuin perheen kanssa - sen kuin pakkaa laukut ja ostaa lentolipun :).