Lue keskustelun säännöt.
Kulissi elämä?
28.02.2016 |
Olen uudessa työpaikassa, jossa yleinen asenne on se, ettemme tuomitse emmekä arvostele. Sitä se ei kuitenkaan ole ja koen oloni ristiriitaiseksi, koska menin sinne juurikin hyvän ilmapiirin takia töihin. Nyt puoli vuotta on ollut takana kulissi elämää, jossa pukeudun jakkuihin, siemailen kuohuvaa ja puhun kauniita sanoja, merkityksettömiä sanoja.
Huomaan itsessänikin muutoksen, ennen olin tyytyväinen rosoisissa, käytetyissä vaatteissa ja noutopizzasta krapula aamuina. Eines ruoat menivät alas hyvin mielin, enkä kokenut huonoa omatuntoa jos ostin pakasteesta wokki pussin.
Nyt esitän erilaista ihmistä, ns. "parempaa" mitä todellisuudessa olen ja mietin, esittävätkö muutkin?
Olen alkanut inhoamaan sellaisia ihmisiä, mitä työssäni joudun näkemään, joiden kanssa joudun keskustelemaan small talkia, käyttäytymään kuin olisin parempi kuin muut, edelläkävijä. Ns. hienosto elämä ei ole minua varten, tämä on ahdasmielisten, tuomitsevien aikuisten leikkipaikka, missä esitetään suvaitsevaisia, mutta tuomitaan jokainen einestä ostava, jokainen massatuotteita ostava, tavallinen ihminen.
Kaiken pitäisi olla designia, kilpaillaan kuka on ostanut hienoimman design laukun tai paidan ja katsotaan murhaavasti, jos joku ostaa Lidlistä riistolla tuotettuja paitoja. Toki itsekin olen lapsityövoimaa ja riistettyjä tuotteita vastaan, mutta se on jo eri aihe.
Koen pitkästä aikaa alemmuutta, joukkoon kuulumattomuutta ja tunnetta, että olen huono ihminen valintojeni perusteella. Tätäkö on glamour? Tätäkö on suvaitsevaisuus?
Juhlissa, joissa työnnetään käteen lasi shamppanjaa, ajattelen vain, että se halpa punaviini olisi parempaa.
Juhlissa, joissa sivistyneesti syödään pari pientä cocktail palaa, mietin vain, että käväisen grillin kautta kotiin ostaen makkaraperunat ja taidan ostaa halvan kaljan janojuomaksi.
Ja minä yritän muuttua, mutta lähteekö juntteus ihmisestä koskaan? Olen onnellinen pienistä asioista, mutta en saisi iloita niistä, koska se ei ole tarpeeksi hienoa. Vapaa aikani minun pitäisi viettää kulttuuri tapahtumissa, ihastellen taideteoksia, veistoksia ja maalauksia mitkä ovat tylsiä. Kuunnella musiikkia mistä en pidä, mutta mikä on hienostunutta.Käydä tapahtumissa, mitkä eivät kiinnosta, mutta kuulostaa hienolta kertoa niistä.
Tätäkö tämä oikeasti on?
Kommentit (11)
Anteeksi jos tekstissäni virheitä on, kirjoitin nopeasti. Maalailen? Tässä ei ollut tarkoitus haukkua ketään, eikä leikkiä provoa. Jos olisin provo, kirjoittaisin jostain paljon mielenkiintoisemmasta ja typerästä. Olen vielä nuori ja pohdin maailmaa, sosiaalista käyttäytymistä ja normeja. Tämä on ensimmäinen ns. hieno työni, missä oikeasti pitää laittautua.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut myös yhdyssana virheistä, äidinkieli ei valitettavasti ollut parhaita aineitani. Olen vain hieman sekaisin, kun hyppäsin ns. "alemmasta" luokasta keskitasolle, en ole tottunut kauluspaitoihin, kynähameisiin ja design tuotteisiin, joten ymmärtänee ihmetykseni. Minulle ennen määrä on korvannut laadun ja vasta nyt alan ymmärtämään, että se voi olla toisinkin. Mutta onko liika aina liikaa?
Tässä nyt ei ollut pointti se, että joku varmasti nauttiikin erilaisista asioista kuin minä, vaan se, että minun täytyy näytellä jotain, että kuuluisin joukkoon, kun tuomitaan ns. tavallisuus. En pidä tästä tunteesta, että joudun miettimään, mitä tekisin vapaa-ajallani, että voisin kehua töissä tehneeni jotain hienoa. En pidä niistä katseista, jos ostan jotain massatuotetta tai syön lounaalla valmis salaatin.
Palkka on hyvä, mutta mietin pitäisikö vaihtaa työpaikkaa.
Notta mikäs tommonen duuni on, jos kehtaa udella?
Tulin uteliaaksi, mikä työ se on, jossa koko ajan siemaillaan samppanjaa?
Tahtoo myös...
Eivät ne muut välttämättä mitään vaadi, vaan itse koet, että sinun täytyy olla tietynlainen. Monet ihmiset pitävät oikeasti tietynlaisesta ruoasta ja taiteesta. Uskon, että viihdyt paremmin, jos tuot rehellisesti oman mielipiteesi esiin. Kysyit lähteekö junttius koskaan pois? Kyse ei ole siitä. Alaluokkainen alemmuudentunne ei lähde koskaan pois, jos sinut on siihen kasvatettu. Ja tiedätkö, ne nk. oikeat hienot ihmiset antavat kaikkien kukkien kukkia. Ne eivät tarkkaile sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole vain juntti siellä hienostoporukassa. Mene snakarin kautta kotiin. On vain kaksi elämäntyyliä, kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi. Tärkeintä on, että olet sellainen kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa, joissa työnnetään käteen lasi shamppanjaa, ajattelen vain, että se halpa punaviini olisi parempaa.
Juhlissa, joissa sivistyneesti syödään pari pientä cocktail palaa, mietin vain, että käväisen grillin kautta kotiin ostaen makkaraperunat ja taidan ostaa halvan kaljan janojuomaksi.
Tästä kuultaa jotenkin läpi, että sinä et ehkä halua kokeilla mitään uutta. Olet niin jumittunut omaan tapaasi toimia, että kaikki mikä poikkeaa siitä on automaattisesti huonoa. Ovatko ne cocktail-palat oikeasti pahoja? Jos eivät, niin syö ne ja hae sitten nälkääsi muuta. Ei kaikissa kemuissa ole tarkoitus syödä itseään kylläiseksi. Entä jos juhlissa olisikin makkaraperunoita, mutta ne pitäisi syödä sivistyneesti pieninä paloina. Olisiko sekin väärin, koska niitä ei ahmita kaksin käsin rasvan pursutessa suupielistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin siis, että jos mietit omaa asennoitumistasi muihin, niin huomaat ehkä olevasi yhtä asenteellinen heitä kohtaan, kuin he ovat (sinun kertomuksesi mukaan) sinua kohtaan.
Noin muuten on totta kai hyvä, jos löytää omanhenkistä seuraa. Älä laske ystävyyssuhteitasi työpaikan varaan.
Tsemppiä elämääsi!
8
Minusta junttius on ennen kaikkea sitä että tietämättä tuomitaan muut, mitä juuri työkaverisi tekevät. Junttius kun ei ole minusta elintaso-, vaan asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap se tässä tuomitsee kirjoituksessaan vahvasti työkaverinsa. Ehkä kannattaisi opetella avarakatseisemmaksi ja suvaita erilaisiakin ihmisiä.
Yhdyssanat! Opettele ne ensin. Sitten opettele maalailemaan vähemmän
Huono!