Mikä kaikkein kliseisin klise kuuluu omaan elämääsi?

Koira on paras ystäväni. 

Löysin miehen, kun lopetin etsimisen.

Elämässäni vuosikausia olleet vaikeudet ovat kasvattaneet minua enkä olisi ilman niitä se kuka nyt olen.

Tietysti vaikeudet kasvattavat, mutta nolottaa aina ajatella tai jopa sanoa ääneen tuo. Se on niin passé ja klischèé ja lässynlää.

Olin yläasteella ruma pullukka kunnes laihduin ja kaunistuin. Aloin seurustella suositun pojan kanssa. Eli tällänen amerikkalaisen highschool-leffan juoni. Onnea kesti puoli vuotta kunnes tajusin oman arvoni mutta hieno juttu oli silloin aikanaan :D

Vierailija kirjoitti:

Löysin miehen, kun lopetin etsimisen.

Tämä sekä "ulkonäöllä ei ole merkitystä."

En oo koskaan viehättynyt kenestäkään ulkonäön perusteella. Totta kai komean miehen nähdessäni mietin, et onpa hyvännäköinen, mutta siihen se jääkin. Ulkonäkö ei saa mua ihastumaan/kiinnostumaan.

Koolla ei ole väliä ja ei kannettu vesi kaivossa pysy.

Rehellisyys maan perii. Olin vuosia yrittänyt saada muun perheen näkemään miten sosiopaatti-isosiskoni on valehtelullaan eristänyt minut muusta perheestä ja hallinnut meitä kaikkia. Perhe uskoi siskoani kun hän huokaili miten minä olin se valehtelija ja kiusaaja. Kun lopetin vastaan pyristelemisen ja lakkasin yrittämästä saada oikeutta, siskoni jäikin kiinni oikein pahasta valehtelusta ja rahallisesta hyväksikäytöstä, ja nyt perheeni on vihdoin tajunnut että puhuin totta kaikki nämä vuodet. Nykyään olen taas äitini ja veljeni kanssa läheisempi, ja siskoni alkaa olla todella ahtaalla kun häntä ei enää kukaan usko.

Olen itsenäinen nainen, joka on salaa kateellinen onnellisille pareille.

Ulkomailla elaminen on avartanut maailmaani ja synnyinmaa ratkaisee paljon ihmisen tulevaisuudesta, varsinkin tyttolapsen. Tunnen olevani superonnekas.

Olen epasosiaalinen jurottaja, jota ei kiinnosta kevyt jutustelu puolituttujen kanssa. Eli todellinen suomalaisuuden suurlahettilas.

No ehkä se, että mä katson lähinnä laatusarjoja ja dokumentteja, realityhömppä ei kiinnosta lainkaan, lähinnä ahdistaa. Ei mua haittaa, jos toiset sitä katsoo, mutta se vähän ärsyttää, että monet hömpän ystävät kuvittelevat, että kaikki muutkin tykkäävät rentoutua heidän lempiohjelmiensa parissa, ja jos muuta väittävät, valehtelevat.

Olen vela joka ei voi sietää lapsia. Lisäksi olen suht neuroottinen etenkin siisteyden suhteen ja arvostan keskimääräistä enemmän rahaa. Kliseevela siis :D.

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin tämä on pätenyt koko tarinamme ajan. Tavataan lapsina, ihastutaan nuorina, rakastutaan teineinä, mennään naimisiin aikuisina, saadaan lapsia, omakotitalo ja kultainennoutaja. Tiedän, että se onnellisuus ja kliseinen kiiltokuvaperhe-elämä voi särkyä milloin vain, mutta itse aijon nauttia tästä onnesta niin kauan kuin sitä riittää ja sitä meille suodaan.

Olemme olleet ja eläneet siis enemmän yhdessä kuin erikseen.

Isosiskoni oli se viileä ja etäinen älykkö joka ei uskaltanut jutella miehille ja minä olin se kaunis ja iloluontoinen pikkusisko joka kävi alituiseen treffeillä niiden komeiden ja tiuhaan vaihtuvien avoauto-miesten kanssa. Nyt perhe yhden sellaisen kanssa.

Koti, uskonto, isänmaa. En olisi 20 vuotta sitten uskonut.

Crazy doglady. Mulla on useampi koira. En ymmärrä ihmisiä jotka ei ymmärrä koiriani.

Aloin seurustelemaan teini-iässä, kasvoimme erillemme ja ero juuri ennen neljää kymppiä.

Klisee "hyvää kannattaa odottaa". Seurustelin nuorempana useamman vuoden miehen kanssa, joka oli kaikinpuolin kunnollinen ja hyvä mies. Jokin "juttu" silti puuttui suhteesta ja kaikkien yllätykseksi erosimme. Menin naimisiin ihanan miehen kanssa, joka alkuhetkestä lähtien säväytti täysin ja 10 vuoden jälkeen yhä. Jo se palstallakin mainittu miehen ominaistuoksu on ihana, voisin nuuskuttaa loputtomiin <3