Lue keskustelun säännöt.
Millaisia teidän 11v pojat ovat?
04.06.2007 |
Meillä muuten mukava poika mutta joskus/useinkin meinaa hermot mennä! Poika alkaa väittelemään asioista ja on niin kaikkitietävä ettei mitään rajaa. ja mielipideasioissakin tykkää että sä olet äiti väärässä, vaikka olen vain eri mieltä kuin hän. Hän on kuulemma aina ja kaikkialla oikeassa.
Muuten hän menestyy kaveripiirissä hyvin ja koulu menee mitä mainioimmin. Tuntuu että hän vain takkuaa minun kanssani.
Mitä tämä on, olenko liian läheinen, vai alkavaa murrosikää, joka vain tästä pahenee, vai onko poika vain harvinaisen itseriittoinen yksilö?
Vai ollaanko me vain niin samanlaisia ettei kestetä toisiamme?
Kommentit (3)
Mitenköhän sitä oppii niin tekemään, kun omat vanhemmat eivät koskaan keskustelleet mistään meidän kanssa.
Vierailija:
Keskusteleminen on opettelemista kuuntelemaan, ja sitä että oppii perustelemaan esittämänsä asiat, ottamaan huomioon toisen näkökannat, ja päättelemään sitten vielä itse mitä mieltä on. Vältä jankkaus tilanteita, ja opettele itsekin hyväksi keskustelijaksi, riidassa ei saa erota. Poikasi on älykäs, ja nyt käytät tilaisuutta hyväksi, ja keskustelet iltaisin läpi päivän asiat. Ja jatkat sitä läpi murrosiän, ja takaan että sun ja pojan väli pysyvä hyvinä ja läheisinä, ja ongelmia ei ihmeemmin tule. Suhtaudu poikaan keskustellessa kuin uuteen naapuriin, älä ole liian henkilökohtainen, äläkä kaikki tietävä, luotsaa keskustelua huomaamattomasti, ja kunnioita toisen mielipiteitä, suhtaudu kaveriin kun iättömään ihmiseen. Itsella useampi poika, ja keskustellaan kaikkien, varsinkin 12v. kanssa paljon, yli 20 v kanssa jutellaan tuntikausia kaikesta mahdollisesta, ja kysyy neuvoa aina kun suurempi ratkaisu edessä, ja sanon mitä mieltä, ja perustelen, ja sitten tekee omat ratkaisunsa ja varsinkin raha-asioissa on sanonut myöhemmin että kiitos kun säästyi rahat, hyvä että en pannut niitä siihen ja siihen kohteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta poikani on todella ärsyttävä, jankkaa ihan kaikesta ja ei suostu näkemään toisen mielipiteitä ollenkaan. Että siis keskustelusta ei tule mitään poikani asenteen takia, vaikka kuinka yrittäisi olla välittämättä siitä. Ja hän on voimakastahtoinen, tiedän sen, mutta miten hiukan opettaa tapoja, nyt tällä hetkellä ei mikään mene perille, mutta kai se on normaali tilanne.
ap
Keskusteleminen on opettelemista kuuntelemaan, ja sitä että oppii perustelemaan esittämänsä asiat, ottamaan huomioon toisen näkökannat, ja päättelemään sitten vielä itse mitä mieltä on. Vältä jankkaus tilanteita, ja opettele itsekin hyväksi keskustelijaksi, riidassa ei saa erota. Poikasi on älykäs, ja nyt käytät tilaisuutta hyväksi, ja keskustelet iltaisin läpi päivän asiat. Ja jatkat sitä läpi murrosiän, ja takaan että sun ja pojan väli pysyvä hyvinä ja läheisinä, ja ongelmia ei ihmeemmin tule. Suhtaudu poikaan keskustellessa kuin uuteen naapuriin, älä ole liian henkilökohtainen, äläkä kaikki tietävä, luotsaa keskustelua huomaamattomasti, ja kunnioita toisen mielipiteitä, suhtaudu kaveriin kun iättömään ihmiseen. Itsella useampi poika, ja keskustellaan kaikkien, varsinkin 12v. kanssa paljon, yli 20 v kanssa jutellaan tuntikausia kaikesta mahdollisesta, ja kysyy neuvoa aina kun suurempi ratkaisu edessä, ja sanon mitä mieltä, ja perustelen, ja sitten tekee omat ratkaisunsa ja varsinkin raha-asioissa on sanonut myöhemmin että kiitos kun säästyi rahat, hyvä että en pannut niitä siihen ja siihen kohteeseen.