Lue keskustelun säännöt.
Adoptoisinko lapseni
27.02.2016 |
Tulin raskaaksi vahingossa enkä siis suunnitellut sitä. Aborttia en kuitenkaan pystynyt tekemään eikä se tässä vaiheessa olisi enää mahdollistakaan. Opiskelen ja minun pitäisi valmistua tänä vuonna. Olen yrittänyt etsiä opiskelun ohessa töitä niitä saamatta. Opintotuesta/asumislisästä minulle jää vuokran maksun jälkeen yhden kauppareissun suuruinen summa jolla saan kahden viikon ruuat. Minulla alkaa pian 7 viikon harjoittelu josta en saa palkkaa.
En vain todellakaan tiedä millä muka elättäisin vielä lapsenkin ja hankkisin kaikki tavarat. Lapsen isällä on työ ja hyvä palkka, mutta rahaa hänellä ei koskaan ole. Isovanhemmilta emme voi kysyä apua, enkä ala niitä syitä tässä nyt kertomaan. En myöskään kaipaisi ketään tänne moittimaan siitä kuinka päästin itseni raskaaksi ja kuinka huono ihminen voin olla. Kiitos vaan sanon jo valmiiksi, mutta säästä mut sun haukuilta ja moittimisilta. Koen liian kovaa stressiä tästä rahattomuudesta muutenkin. Neuvolasta sanotaan kuinka tämä stressi olisi sama kuin polttasin tupakkaa päivittäin raskaana. (En siis polta). En nuku, ruokahalu on tosi vähäinen, koulutehtävät tökkii, mieliala on kokoajan miinuksen puolella enkä koe oikein onnellisuuttakaan. Miten tässä tilanteessa voin elättää ketään toista koska laskujen maksaminenkin kuukausi kuukaudelta on tuskan ja työn takana. Tiedän etten antaisi itselleni koskaan anteeksi jos Adoptoisin lapseni suoraan synnytyssalista.. Onko minulla mitään mahdollisuuksia... äitiys- ja lapsirahakin menis vain laskuihin
Kommentit (8)
Selkeää argumentointia, oman lapsesi saat mukaan ilman adoptiotakin, mutta olet oikeassa että stressi vaan pahentaa ongelmaa. Eikö sulla ole tukiverkkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä pärjäät.
Vaikka kuulostaa ehkä hurjalta, niin voit hakea toimeentulotukea sitten kun et enää ole opiskelija. Voit saada tukea lapsen tavaroiden hankintaan ja kirpparilta Saa oikeesti halvalla lähes kaiken.
Saat sossusta sen verran että teille jää rahaa vähintään vuokra + sähkö + vesi ja sulle n. 400 ja vauvalle 250. Jos siis asut vauvan kanssa kahden, niinkuin ymmärsin.
Ja sitten kun vauva kasvaa, voit mennä töihin ja elättää teidät molemmat.
Rahan takia sun ei kannata lapsesta luopua.
Nyt lopeta se stressaaminen ja nauti odotuksesta.
Jos lapsen isällä on työ ja hyvä palkka, hän maksaa sinulle ihan kohtuulliset elatusmaksut.
Lisäksi saat lapsilisän, äitiyspäivärahan ja toimeentulotukea välttämättömiin menoihin. Taloudellisesti pärjäät kyllä, et ole ensimmäinen opiskelija-yksinhuoltaja, jolle syntyy lapsi. Vauva-aika tietysti tulee olemaan rankkaa yksin lapsen kanssa; se on rankkaa niissäkin perheissä, joissa on kaksi vanhempaa. Jos isovanhemmista ei ole avuksi, olisiko sinulla muuta tukiverkkoa?
Jos annat lapsesi adoptoitavaksi, asia on mielessäsi loppuikäsi. Jos pystyt elämään asian kanssa ja sen kanssa, että lapsi ottaa sinuun yhteyttä viimeistään 18 vuotta täytettyään, voit totta kai harkita adoptiotakin. Odota kuitenkin rauhassa synnytykseen asti, lopullisen päätöksen voit tehdä vasta silloin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen isällä on työ ja hyvä palkka, hän maksaa sinulle ihan kohtuulliset elatusmaksut.
Lisäksi saat lapsilisän, äitiyspäivärahan ja toimeentulotukea välttämättömiin menoihin. Taloudellisesti pärjäät kyllä, et ole ensimmäinen opiskelija-yksinhuoltaja, jolle syntyy lapsi. Vauva-aika tietysti tulee olemaan rankkaa yksin lapsen kanssa; se on rankkaa niissäkin perheissä, joissa on kaksi vanhempaa. Jos isovanhemmista ei ole avuksi, olisiko sinulla muuta tukiverkkoa?
Jos annat lapsesi adoptoitavaksi, asia on mielessäsi loppuikäsi. Jos pystyt elämään asian kanssa ja sen kanssa, että lapsi ottaa sinuun yhteyttä viimeistään 18 vuotta täytettyään, voit totta kai harkita adoptiotakin. Odota kuitenkin rauhassa synnytykseen asti, lopullisen päätöksen voit tehdä vasta silloin.
Jos ottaa yhteyttä.
Rahallisesti pärjää ihan ok:sti. Vauvatavarat ja -vaatteet saa puolilmaiseksi kirppiksiltä ja taaperovaatteet myös. Taapero ei kuluta mitään oikeastaan ja päikyssä saa kolme ateriaa päivässä. Sitten kun lapsesi alkaa oikeasti kuluttamaan jotakin, ehkä 5-8 vuotiaana, on sulla työpaikkakin. Rahan takia ei kannata murehtia, pieni lapsi ei tiedä kulutusyhteiskunnasta yhtään mitään.
Opiskeleva yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen isällä on työ ja hyvä palkka, hän maksaa sinulle ihan kohtuulliset elatusmaksut.
Lisäksi saat lapsilisän, äitiyspäivärahan ja toimeentulotukea välttämättömiin menoihin. Taloudellisesti pärjäät kyllä, et ole ensimmäinen opiskelija-yksinhuoltaja, jolle syntyy lapsi. Vauva-aika tietysti tulee olemaan rankkaa yksin lapsen kanssa; se on rankkaa niissäkin perheissä, joissa on kaksi vanhempaa. Jos isovanhemmista ei ole avuksi, olisiko sinulla muuta tukiverkkoa?
Jos annat lapsesi adoptoitavaksi, asia on mielessäsi loppuikäsi. Jos pystyt elämään asian kanssa ja sen kanssa, että lapsi ottaa sinuun yhteyttä viimeistään 18 vuotta täytettyään, voit totta kai harkita adoptiotakin. Odota kuitenkin rauhassa synnytykseen asti, lopullisen päätöksen voit tehdä vasta silloin.
Sen päätöksen voi tehdä aikaisintaan kun lapsi on kahdeksanviikkoinen. Lapsen voi antaa heti synnytyksen jälkeen tilapäiseen sijoitukseen (ja vauvat sijoitetaan yleensä perheisiin) harkinta-ajan ajaksi joten käytännössä sen kanssa ei tarvi olla missään vaiheessa tekemisissä jos ei halua. Toisaalta taas harkinta-ajan aikana vauvaa voi käydä vapaasti katsomassa jos haluaa eikä esim. ole ihan varma päätöksestä.
Kyllä sä pärjäät, liitypä samantien kotikuntasi faceryhmiin, kirppiksiin, roskalavoihin.. saat varmasti tarvikkeet ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi. Vaadit isyyden tunnustamisen, saat elatusmaksut. Voit myös hakea toimeentulotukea. Itse olin aikoinaan kahden pienen lapsen opiskeleva yh, nyt lapset isoja ja itsellä ihan hyvä, keskipalkkainen työpaikka (vuositulot 61 000 e). Mä pärjäsin, ja sä pärjäät. Onnea tulevalle äidille. <3
Adoptoida lapsi tarkoittaa että sinulle tulee lapsi. Antaa adoptioon on luopua lapsesta.