Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, mitä jos synnytys käynnistyykin kun olen esikoisen kanssa ulkoilemassa?!
25.02.2016 |
Odotan toista lasta nyt reilu viikko enää laskettuun aikaan. 3v esikoinen on kotona kanssani, pari kertaa viikossa kerhossa. Esikoisen synnytys aikanaan käynnistettiin, joten "normaalisti" käynnistyvästä synnytyksestä ei ole kokemusta. Hyvin käynnistys onnistui, joskin kaikkine vaiheineen kesti noin vuorokauden. Virallinen synnytyksen kesto taisi olla 5-6 h, joka sekin päättyi kiireelliseen sektioon 8 cm kohdalla. Eli tuskin mitään syöksysynnytystä odotettavissa. Öisin on jo aika napakoitakin supistuksia ja vauva laskeutunut, joten epäilen ettei tässä enää kauan mene....
Nyt olen alkanut panikoida että mitä jos synnytys käynnistyykin juuri kun kävelen esikoisen kanssa puistoon, kerhoon tms. Onko ihan hölmö pelko? Yleensä esikoinen ei ole enää rattaissa vaan kävelee, mutta nyt olen reilun viikon joutunut niitä käyttämään kun välillä kävellessä vihloo häpyliitosta tai supistelee niin että joudun pysähtymään. Pelkään liikaa että lapsi rimpuilee käden irti äidin kädestä juuri tällaisella hetkellä ja juoksee karkuun autotielle tms. Lapsi osaa itse kiivetä rattaisiin, poistumisessa tarvitsee apua. Riittääköhän tämä ja taskussa kulkeva puhelin siltä varalta että synnytys käynnistyy? Mies on enimmäkseen etätöissä kotona ja ehtii tarvittaessa puistoonkin noin 10 minuutissa. 1-2 kertaa viikossa on kuitenkin töissä noin tunnin ajomatkan päässä. Onko ihan hätävarjelun liioittelua pysytellä sisällä tällaisina päivinä? Anoppi on eläkkeellä ja avuksi lupautunut mutta hänkin yli puolen tunnin matkan päässä. Itse nyt varmaan pärjään paikassa kun paikassa synnytyksen ensitunnit, mutta pelottaa että miten sitä pystyy jossain ulkona huolehtimaan lapsesta. Kotona voi laittaa vaikka piirretyt pyörimään siksi aikaa kun hoitaja ehtii paikalle... Onko ihan hälmöjä pelkoja? Onko jollekulle käynyt niin että on ollut tyyliin marjametsässä yksin tai lasten kanssa ulkoilemassa kun synnytys alkoi? Miten selvittiin?
Kommentit (7)
Pysyttelisin sisällä, tai pyytäisin anopin ulkoilemaan esikoisen kanssa. Kyseessä on kuitenkin vaan niin lyhyt aika enää, ja tosiaan mitä jos esikoinen lähtee vaikka juoksentelemaan jonnekkin minne ei saisi esim autotielle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitti että et sä lähde ensimmäisista supistuksista sairaalaan.
Ööm siis kyllähän useimmat pystyy synnytyksen käynnistyessä kävelemään ihan hyvin? Mitä nyt pahimmat supparit vaatii pysähtymään. Jos puisto ei ole kovin kaukana niin luulisi kotiin ehtivän, eihän se vauva sieltä yleensä moneen tuntiin maailmaan tule vaikka synnytys käynnistyisi kodin ulkopuolella. Vaikka onhan niitäkin jotka tulee maailmaan vauhdilla, mutta harvassa on.
Tuo on tietty ihan realistinen pelko, että vanhempi lapsi keksii karata etkä voi juosta perään. Entä jos lapsi ulkoilisi, kun isän työpäivä on ohi? Isä kotona valmiudessa tai itse ulkoiluttamassa lasta.
Juurikin kun en itse tiedä miten voimalla normaali synnytys käynnistyy, että onko silloin yleensä ns kävelykunnossa. Siksi kysyn täällä. Ensimmäinen käynnistettiin ballongilla, supistukset tuli heti 3 min välein mutta lähdin yksin kotiin ja ihan hyvin pärjäilin (mies oli töissä). Supistukset hiipuivat jossain vaiheessa. Kalvot puhkaistiin ja sen jälkeen supparit jatkui 10 min välein aika laimeina. Vasta sitten kun lapsivesi alkoi mennä tulehtuneen oloiseksi ja synnytyssalissa laitettiin oksitosiinitippa täysille, vei kipu kaiken toimintakyvyn ja tässä vaiheessa (5 cm auki) soitin miehelle että nyt alan sinua tänne kaipailla. Olettaisin että luonnollinen synnytyskipu muistuttaa kuitenkin enemmän tuota ballonkia tai kalvojen puhkaisua..? Silloin mitään isompaa ongelmaa ei pitäisi tulla, kun pystyn kävelemään ja saan lapsen kotiin. Hissiä meidän talossa ei ole mutta esikoinen osaa onneksi jo itse kävellä raputkin. Pitää kyllä varmaan noita rattaita käyttää kun kotipihasta poistutaan. Tänään jotenkin havahduin tähän asiaan kun painelin juoksevan lapsen ja koiran kanssa tuolla pitkin rantapolkuja eikä edes puhelinta mukana... Pitänee kyllä ukolle tässä vaiheessa sanoa että en enää ulkoiluta koiraa ja lasta yhtä aikaa. Huoh, onneksi ei enää pitkä aika, nämä viimeiset raskausviikot on hanurista! Yöunet katkoilee, pää pehmenee, kroppa kipuilee ja kaikkia näitä ihme ajatuksia alkaa pyöriä päässä. Ensi viikolla esikoinen on pari päivää isovanhempien hoivissa, suunnitelmissa nukkua ja viettää laatuaikaa miehen kanssa ;) Tai sitten synnytän, kelpaisi sekin jo, heh.
T. AP
No kyllä sitä suurin osa ihmisistä ihan kävelee esim. kotoa autoon ja autosta synnärille, aika harva sitä ihan kantokuntoon menee vaikka synnytys olisi ollut käynnissä jo tunteja...
Ekat supparit eivät yleensä ala täydellä teholla vaan voimistuvat pikku hiljaa, joten jos ensimmäinen supistus tulee ulkona ollessa, ehditte todennäköisesti ihan hyvin käydä vähän puistossa leikkimässä, kävellä kotiin, soittaa hoitajan kotiin, käydä suihkussa, syödä jotain jne. ennen kun täytyy lähteä synnärille.
Ekasta supparista menee yleensä kuitenkin tunti kausia ennen varsinaiseen synnytykseen ja usein useamman tunnin kunnes supparit alkavat tulla säännöllisesti ja niin kovina että ei kotona enää pärjää.
Paitsi jos olet poikkeuksellisen nopea, kuten minä olin tokalla kerralla. Ekasta supparista 2 tunnin päästä lapsi oli jo syntynyt. Mutta syöksysynnytyksiä on oman kätilöini mukaan vain prosentin luokkaa kaikista synnytyksistä. Ja vaikka oli noinkin nopea synnytys minulla, niin ehdin kuitenkin käydä kotona suihkussa, pakkasin kassin, mies haki hoitajan meille kotiin esikoiselle ja kävelin vielä autoon. Tässä meni 45min ja sitten tulikin kiire, matkaa sairaalaan kun oli 50km ja osa matkasta mentiinkin sitten ambulanssilla ja perillä en todellakaan pystynyt enää kävelemään ambulanssilta sisälle synnytyssaliin vaan paareilla mentiin ja siihen paareille se vauva sitten syntyikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea loppuraskauteen!
Tule kertomaan kuulumisia vauvasta kun syntyy :)
Alue: Aihe vapaa
No jopas, nyt on tainnut mammahormoonit sekoittaa pään. :D Ei loppuraskaus ole mikään syy jäädä sisälle odottamaan synnytyksen käynnistymistä, eikä se vauva sieltä kesken puistoreissun itsekseen jalkoihin putoa. Ihan varmasti ehdit reagoida synnytyksen alkamiseen vaikka eläisitkin normaalia, tervepäisen ihmisen elämää. :)