Aivan naurettavaa!

Yritän jutella niin huutaa vaan että EI KUULE KIINNOSTA. Rakastan lasta mutta hän vihaa minua =/ En keksi enää keinoja vetää rajoja kun kaikki tallataan, niin pitkään hyvä kun lapsi saa tehdä mitä haluaa.

Voit myös sanoa, että jos homma hankaloituu eikä lapsi suostu yhteistyöhön niin teidän on haettava apua sosiaalitoimistosta, jotta lapselle järjestyy sijaskoti ym. on Voit näin pelotella lasta ja kyllähän se tottakin on , jos lapsen käytös menee aivan mahdottomaksi ja vanhemmat ovat voimattomia. Ehkä käytös näin tasaantuu.

asia lapsellesi on erityisen mieluinen tai tärkeä. Jokin esine, harrastus tms. Sanot lapsellesi seuraavan kerran kun hän käyttäytyy törkeästi ja uhmaa vanhempiaan, että jos hän ei korjaa asennettaan, te vanhemmat lakkaatte rahoittamasta lapsen harrastusta tai mieliesine laitetaan lukkojen taakse tms.

Sinä vanhempana olet alaikäisestä lapsesta vastuussa ja sinula on valta ottaa häneltä ne oikeudet pois, jotka hänelle olet suonnut jos hän ei elä sinun sääntäjesi mukaan. Lapsella on oikeus ruokaan ja lepoon sekä peseytymiseen, mutta kaikki muu pois. Eli kaikki viihdykkeet: tv, dvd, videot, cd, radio, tietokone, pelit, kännykkä yms menee " lukkojen taakse" pois lapsen käytöstä. Samoin oikeus mennä ja tulla, hän on siis kotiarestissa, ei voi tavata ystäviään jne. Lapsen huoneen " riisut" kaikesta tavarasta sänkyä lukuunottamatta, lapsen julisteet, tavarat, merkkivaatteet jne mikä hänelle on tärkeää.



Kaikki nämä tavarat ja asiat ovat pannassa, ja takaisin ne saa kun alkaa käyttäytyä sinun sääntäjesi mukaan - yksi kerrallaan ja ne menettää jos ei osaa pitää säännöistä kiinni.



Säännöt määrät sinä mutta ne tärkeimmät lienee

1. vanhempia totellaan

2. ei kiroilla tai haistatella

3. ketään ei satuteta

4. sovitusta pidetään kiinni



Jos lapsi nämä hyväksyä ja alkaa käytytätyä niin voit palauttaa hänelle oikeudet käyttää tavaroitaan ja kulkea yhteisien kotiintulosääntöjen mukaan. Varmasti lapsi kapinoi, mutta aikuisena sinun tulee ne rajat vetää, pitää niistä kiinni ja vaatia lasta tottelemaan. Ovi lukkoon ja et päästä kavereilleen, laita vaikka ulkovaatteetkin tarvittaessa lukkojen taakse.



Et sinä poliisia tarvitse, sinun pitää olla poliisi itse.

Olen kysynyt lapselta haluatko pois kotoa niin sanoo vaan näin:vaikka!

Perään sanoo että jossain muussa perheessä olisi mukavampi olla koska siellä ei olisi niin paljon rajoja =o Toistan siis, kun lapsen kanssa yritetään näistä asioista jutella niin huutaa vaan että EI KUULE KIINNOSTA!

Vaikea näin kirjoittaen kertoa tilanteen todellinen vakavuus.

Tai sitten ihan kylmästi hakea paikkaa johonkin lastenkotiin tai koulukotiin tilapäisesti. Voisi olla hyvä vaihtoehto sinulle että lapsellesi.



Lapsikin huomaisi sen, että ne rajat on muuallakin. Ja itse saisit vähän hengähtää ja jaksaisit taas.

Lapsella on käytöshäiriö ja tunne-elämän häiriöitä, hän jostain syystä kärsii kovasti toisten sisarusten läsnäolosta. Odotan kesää taas kauhulla kun olen itse töissä ja isäkin tekee töitä.

Kestäisikö ylpeytesi pyytää heitä ottamaan lapsi hoitoonsa esim. kuukaudeksi kesällä? Tai sitten joku leiri, onko Suomessa sellaisia jotka soveltuisi?

Itselläni on sellainen käsitys, että siinä vaiheessa kun sosiaaliviranomaiset, sijaisperheet yms. otetaan mukaan kuvioihin vanhempien päätäntävalta asiasta katoaa ja viranomaiset päättävät lapsesi kohtalosta. Itse en ihan helpolla uskaltaisi pyytää edes tilapäistä huostaanottoa lapselleni.

lapsihan on kuin enkeli kun saa olla yksin. Kiva olisi saada sellaiseen tukiperheeseen tuo muksu jossa olisi muitakin lapsia. Ihan sen takia että alkaisi edes sitten hyväksymään sisaruksensa. Ei poika pullikoi yhtään mistään jos olisi meidät ainoa lapsi. Jos tukiperheessä saisivat pojan tajuamaan että on tiettyjä sääntöjä oli perheessä muita lapsia tai ei. Tukiperheen vanhemmilla voisi kenties olla voimavaroja laittaa poika ruotuun.

Onko ollut rankkoja tai traumaattisia kokemuksia? Mitään käsitystä, miksi hänestä on tullut tuollainen?



t. yksi sinisilmä, joka toistaiseksi uskoo, että ei kenestäkään rakkaudella kasvatetusta, tasapainoisessa ympäristössä elävästä mitenkään itsestään voi noin hankalaa tulla

enpä usko, että mikään sijaisperhe pystyy ratkaisemaan ongelmaa, joka näyttää olevan teidän ja pojan välinen. Saisivat varmaan homman toimimaan pojan kanssa keskenään, mutta en usko, että sama kuvio siirtyisi myös teidän kotiinne.



Voiko muuten tuollainen " kaikki oikeudet" pois -ratkaisu toimia? Eikö lapsi tarvitsisi rakkautta eikä kiristämistä? Vai onko jotkut vaan luonnostaan jotenkin hankalia tai pahoja, etteivät usko hyvällä?