Haluaisin joutua sairaalaan
Kommentit (32)
Minä myös, jotta
-mies joutuisi kerrankin ottamaan vastuun perheestään,
-naapurissa asuva työkaveri joutuisi ostamaan bussikortin päästäkseen töihin (kulkenut kyydilläni jo reilut 10kk, bensarahat luvannut useasti maksaa..)
- lapset oppisivat arvostamaan kaurapuuroaamiaista jonka olen tunnollisesti koululaisille tehnyt vuosikausia
- ystävätär joutuisi keksimään lapsilleen muun iltapäivänviettopaikan; ilman vastavuoroisuutta lapsensa keikkuneet meillä iltamyöhälle kun "äitillä on työkiireitä"
Että joo, voisinpa nilkan niksauttaa ja leikkaukseen joutua, sais olla rauhassa pari päivää :) ja tiedän, olen liian kiltti, tätä on terapiassa puitu.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös, jotta
-mies joutuisi kerrankin ottamaan vastuun perheestään,
-naapurissa asuva työkaveri joutuisi ostamaan bussikortin päästäkseen töihin (kulkenut kyydilläni jo reilut 10kk, bensarahat luvannut useasti maksaa..)
- lapset oppisivat arvostamaan kaurapuuroaamiaista jonka olen tunnollisesti koululaisille tehnyt vuosikausia
- ystävätär joutuisi keksimään lapsilleen muun iltapäivänviettopaikan; ilman vastavuoroisuutta lapsensa keikkuneet meillä iltamyöhälle kun "äitillä on työkiireitä"Että joo, voisinpa nilkan niksauttaa ja leikkaukseen joutua, sais olla rauhassa pari päivää :) ja tiedän, olen liian kiltti, tätä on terapiassa puitu.
Muuten hyvä mutta :D
-mies huutaa äitinsä apuun/tuuppaa lapset mummolaan (nimimerkillä kokemusta on)
Osa ihmisistä katoaa kun ihminen kohtaa vaikeuksia. Oikeastaan hirveä huomio. Ja sekin että itse muuttuu välinpitämättömäksi, kun tajuaa miten kylmä maailma on.
HEH HEH ei stana... ihme toiveita teillä. Minä en kyllä millään haluaisi sairaalaan...
T: sydänleikkaus edessä viikon päästä.
Ei sairaalassa nykyään pidetä ihmisiä niin kauan, että joku kerkesi tulla katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös, jotta
-mies joutuisi kerrankin ottamaan vastuun perheestään,
-naapurissa asuva työkaveri joutuisi ostamaan bussikortin päästäkseen töihin (kulkenut kyydilläni jo reilut 10kk, bensarahat luvannut useasti maksaa..)
- lapset oppisivat arvostamaan kaurapuuroaamiaista jonka olen tunnollisesti koululaisille tehnyt vuosikausia
- ystävätär joutuisi keksimään lapsilleen muun iltapäivänviettopaikan; ilman vastavuoroisuutta lapsensa keikkuneet meillä iltamyöhälle kun "äitillä on työkiireitä"Että joo, voisinpa nilkan niksauttaa ja leikkaukseen joutua, sais olla rauhassa pari päivää :) ja tiedän, olen liian kiltti, tätä on terapiassa puitu.
Jokainen näistä on asia mihin voit halutessasi vaikuttaa. Jos siis haluat.
Työkaveri aikanaan halusi että käsi katkeaisi vaikka väkisin että pääsisi sairaslomalle. Sitten tajusi että tietokoneella voi kirjoitella myös yhdellä kädellä, joten pitäisi saada molemmat kädet poikki samalla kertaa. No tämmöisiä voi ajatella jos työuupumus on liian voimakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös, jotta
-mies joutuisi kerrankin ottamaan vastuun perheestään,
-naapurissa asuva työkaveri joutuisi ostamaan bussikortin päästäkseen töihin (kulkenut kyydilläni jo reilut 10kk, bensarahat luvannut useasti maksaa..)
- lapset oppisivat arvostamaan kaurapuuroaamiaista jonka olen tunnollisesti koululaisille tehnyt vuosikausia
- ystävätär joutuisi keksimään lapsilleen muun iltapäivänviettopaikan; ilman vastavuoroisuutta lapsensa keikkuneet meillä iltamyöhälle kun "äitillä on työkiireitä"Että joo, voisinpa nilkan niksauttaa ja leikkaukseen joutua, sais olla rauhassa pari päivää :) ja tiedän, olen liian kiltti, tätä on terapiassa puitu.
Jokainen näistä on asia mihin voit halutessasi vaikuttaa. Jos siis haluat.
Helpointa teloa itsensä sairaalakuntoon, menisi kaikki kerralla eikä tarvitsisi suutaan avata...
Harvaa oikeasti tullaan katsomaan sairaalaan. Plus siellä on todella tylsää ja haisevia huonekavereita.
Pitää varoa mitä toivoo
Minä olin pari viikkoa sitten elämäni ensimmäisen vuorokauden sairaalassa itse hoidettavana. Elämäni tylsin vuorokausi. Vielä vieraalla paikkakunnalla, eli katsojia ei käynyt, sillä ehdin päästä pois jo ennen kuin mies ehti paikalle. Tuttuja ei paikkakunnalla ole.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin pari viikkoa sitten elämäni ensimmäisen vuorokauden sairaalassa itse hoidettavana. Elämäni tylsin vuorokausi. Vielä vieraalla paikkakunnalla, eli katsojia ei käynyt, sillä ehdin päästä pois jo ennen kuin mies ehti paikalle. Tuttuja ei paikkakunnalla ole.
Niin ja huonekavereita ei ollut, koska olin tehostetussa tarkkailussa. Se hyvä puoli siinä oli, että oli oma huone käytössä, mutta vessaan piti mennä käytävälle. Olin kuitenkin omilla jaloillani, sääliksi käy niitä, jotka eivät pääse liikkumaan. Sain sellaisen kohtauksen, että jouduin tarkkailuun, mutta onneksi nykyään on etälukulaitteet, niin pääsi kulkemaan.
En oikein tajua että miks ihmeessä just sielä sairaalassa pitäisi rampata katsomassa sairasta ihmistä. Ymmärrän kyllä jos on kyse vanhuksesta tai kuoleman sairaasta joka tulee viettämään sielä loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
HEH HEH ei stana... ihme toiveita teillä. Minä en kyllä millään haluaisi sairaalaan...
T: sydänleikkaus edessä viikon päästä.
Niinpä :D
Minullakin pe pieni operaatio edessä ja 3v sitten makasin 4kk siellä. Ei ollut yhtään kivaa. Toivottavasti sama ei tule toistumaan.
Terve kirjoitti:
Ei sairaalassa nykyään pidetä ihmisiä niin kauan, että joku kerkesi tulla katsomaan.
No itselle on tulossa se 7 - 8 vuorokautta sairaalassa... Joten kai minua joku käy katsomassa...
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri aikanaan halusi että käsi katkeaisi vaikka väkisin että pääsisi sairaslomalle. Sitten tajusi että tietokoneella voi kirjoitella myös yhdellä kädellä, joten pitäisi saada molemmat kädet poikki samalla kertaa. No tämmöisiä voi ajatella jos työuupumus on liian voimakas.
Tuota tuota, on olemassa sairaala psykiatrinen sairaala tuollaisia tapauksia varten.
Ei kyllä minun mielestäni järkevää, kun itse melkein kuolin nuorempana kun halusin sairaalaan. Jos haluat sairaalaan niin näytä nämä viestit psykiatriselle lääkärille niin pääset psykiatriselle osastolle hoitoon.
Millaista on olla sairaalassa? En ole koskaan ollut sitten oman syntymäni, edes missään tutkimuksissa. Vain lääkärin vastaanotolla ja labrassa verta antamassa olen käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Millaista on olla sairaalassa? En ole koskaan ollut sitten oman syntymäni, edes missään tutkimuksissa. Vain lääkärin vastaanotolla ja labrassa verta antamassa olen käynyt.
Eilen tipuin hevosen selästä, ja löin takaraivon maneesin pohjaan, ja muisti lähti (nyt on palannut) jouduin sairaalaan yöksi, ja voin sanoa, että vaikka 'muistinmenetys' oli ikävää, niin ne sairaanhoitajat oli ihania, ja ne huolehti musta (oon lapsi)! Teki kaikki tutkimukset, ja ei halunnu viedä mua magneettikuvauksiin, koska siitä voi olla haittaa mun aivoille (siitä tulee säteilyä). Ehkä jos on joku leikkaus, nii ehkä sillon ei oo niin kivaa.. Ei eilinenkää ollu niin kivaa, mut oli vielä mun ensimmäinen kerta sairaalassa yötä (ellei syntymää lasketa)
Ja mä haluun kuolla et näkisin ketä suree.