Mitä teen? Rakastuin mieheen, joka haluaa tapailla mutta ei seurustella:(

Annat piukkaa pimperoa muttet kiinnosta muuten.

Voithan sinä odotella että muuttaa mielensä mutta todennäköisesti ei muuta. Jos välttämättä haluat roikkua miehessä niin aseta joku aikaraja mihin asti odotat (todellakin melko varmasti turhaan), esim. kaksi kuukautta, ja jos mies edelleen haluaa tapailla ja harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa niin sitten vain lopetat yhteydenpidon kokonaan. Toisaalta tuossa miehen jakamisessa muiden naisten kanssa on myös sukupuolitautien riski kohonnut, joten sun pitää myös miettiä oletko valmis ottamaan vaikkapa genitaaliherpeksen (tai tietenki pahimmillaan hivin) siinä toivossa että mies alkaakin rakastaa sinua, ja että et katkeroidu jos saat jonkun taudin ja mies ei halua sinua sen enempää kuin ennenkään.

Katos... Ootko törmännyt mieheen jonka nimi on Rantala?

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä odotella että muuttaa mielensä mutta todennäköisesti ei muuta. Jos välttämättä haluat roikkua miehessä niin aseta joku aikaraja mihin asti odotat (todellakin melko varmasti turhaan), esim. kaksi kuukautta, ja jos mies edelleen haluaa tapailla ja harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa niin sitten vain lopetat yhteydenpidon kokonaan. Toisaalta tuossa miehen jakamisessa muiden naisten kanssa on myös sukupuolitautien riski kohonnut, joten sun pitää myös miettiä oletko valmis ottamaan vaikkapa genitaaliherpeksen (tai tietenki pahimmillaan hivin) siinä toivossa että mies alkaakin rakastaa sinua, ja että et katkeroidu jos saat jonkun taudin ja mies ei halua sinua sen enempää kuin ennenkään.

Tätä on kestänyt jo melkein vuoden. Ensin oli mullekin ok, nyt olenkin rakastunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En halua luopua hänestä, mutta en saakaan häntä kokonaan. En halua jakaa häntä. Sydämeen sattuu. Voiko hän vielä muuttaa mielensä ja haluta mut? Onko kukaan olllut samassa tilanteessa? Miten se ratkesi?

Kuule nyt sinun täytyy päättää suostuko olemaan hänen rakastajansa ilman että hän sitoutuu mihinkään tai sitten suhde poikki ja elämä jatkuu. Et voi vaatia hältä mitään etkä olettaa että tilanne muuttuu. Siinä vain huijaat itseäsi.

Eli mieti jäätkö tuohon tilanteeseen vai otatko elämän menosi omiin käsiisi. Ja kenties olet

onnellinen ilman häntä.

Ooh, ei kyllä kuulosta hyvältä. Ei taida olla sinulle terveellistä olla tuossa suhteessa. Sinuna laittaisin välit poikki, niin kivuliasta kuin se voikin olla. Mutta kun olet päässyt yli, voit paljon paremmin kuin tällä hetkellä.

Miehelle kelpaa pillu, mutta ei enää jaksa yhtäkään riivintautaa, joten kaksi tai kolme on aina parempi.

Sinkkumies

No jos et nimenomaan halua toimittaa satunnaisen panotyynyn virkaa, niin suosittelen unohtamaan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Ooh, ei kyllä kuulosta hyvältä. Ei taida olla sinulle terveellistä olla tuossa suhteessa. Sinuna laittaisin välit poikki, niin kivuliasta kuin se voikin olla. Mutta kun olet päässyt yli, voit paljon paremmin kuin tällä hetkellä.

Tosi kipeäähän tämä on. Surullista olisi jättää hänet taaksekin. Kuinkahan kauan menee surressa, jos riuhtaisen itseni irti? Musta tuntuu, että en ikinä pääse yli hänestä. En voi unohtaa.

Ap

Mikäli uskot, että et myöhemmin kadu ajantuhlaustasi, jatka tapailua. Oletan, että tulet katumaan, joten fiksuinta on vain laittaa välit poikki, kokonaan. Ei sun tarvii unohtaa, mutta sun tarvii päästä eteenpäin.

Mä nöyryytin itseäni tuollaisessa suhteessa 1,5 vuotta. Mitään en saanut vaatia tai kaivata, kaikki eteni täysin miehen ehdoilla. Kun löysi paremman, pystyy kyllä seurustelemaan. Olen pahoillani, muttei vain välitä sinusta. Sitten kun tulee kunnon saalis, haluaa julistaa kaikille tämän olevan hänen naisensa. Se sattuu, mutta siitä selviää, tiedän kokemuksesta.

Kokemuksesta voin sanoa ei kantta odotella,tai roikkua perässä,Mikähän sillä on este onko naimisissa?unohda koko mies

Vierailija kirjoitti:

Mä nöyryytin itseäni tuollaisessa suhteessa 1,5 vuotta. Mitään en saanut vaatia tai kaivata, kaikki eteni täysin miehen ehdoilla. Kun löysi paremman, pystyy kyllä seurustelemaan. Olen pahoillani, muttei vain välitä sinusta. Sitten kun tulee kunnon saalis, haluaa julistaa kaikille tämän olevan hänen naisensa. Se sattuu, mutta siitä selviää, tiedän kokemuksesta.

Niin. Tämä mies on julistanut, ettei halua koskaan enää sitoutua. Meidän suhteessa minä olen se saalis. Siitä mies alunperin kiinnostui. Me ollaan aika lailla eri yhteiskuntaluokkaa. Mä olen koulutettu ja kaunis nainen. Mua ei kuitenkaan haittaa ero. Rakastan sitä ihmistä. Hän vain ei tunne samoin:(

Ap

Voi tyttö rakas... Minkä ikäinen olet?

Itse menetin elämäni parhaat vuodet (23-29) juuri tuollaisessa välitilassa.

Viimeisenä vuonna minulta alkoi lähteä hiuksia stressin vuoksi.

Mies sanoi välittävänsä ja pitävänsä, mutta kuitenkin sitä ja tätä ja en ollut tarpeeksi tuota. Hän sitoi minut tiukasti itseensä käytöksellään (oli hellä ja huomaavainen) muttei koskaan antanut sitä oikeaa sitoutumista.

Olin tarpeeksi kiva seksisuhteeseen ja yhdessäoloon, mutten tarpeeksi hyvä aitoon sitoutumiseen. Mies mm. pyysi etten tapailisi muita.

Ei mene päivääkään, etten kadu sitä miten tuhlasin elämäni. Ajan myötä uskottelin itselleni miten meillä kuitenkin oli suhde, vaikkei mies sitä koskaan varmistanut.

Koko juttu päättyi, surullista kyllä, miehen aloitteesta. Yhtäkkiä "sitoutumiskammoinen" mies tapasikin 21-vuotiaan kauniin blondin, vuoden sisällä olivat naimisissa.

Koko juttu ei edes ollut miehen vika. Ymmärrän nykyään, että tasan ainoa syyllinen olin minä. Tuhlasin vuosikausia illuusioon, mistä en saanut mitään, en MITÄÄn käteen. Kaiken taustalla oli se, etten arvostanut ja kunnioittanut itseäni.

Älä tee minun virhettäni. Ikävä kyllä on niin, että jos mies sinut haluaa, hän sen kyllä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksesta voin sanoa ei kantta odotella,tai roikkua perässä,Mikähän sillä on este onko naimisissa?unohda koko mies

Ei ole naimisissa. Miten unohdetaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Katos... Ootko törmännyt mieheen jonka nimi on Rantala?

Ja nimi M...?

Vierailija kirjoitti:

En halua luopua hänestä, mutta en saakaan häntä kokonaan. En halua jakaa häntä. Sydämeen sattuu. Voiko hän vielä muuttaa mielensä ja haluta mut? Onko kukaan olllut samassa tilanteessa? Miten se ratkesi?

Kuulehan neito! JSAP!

Oikeesti, haluaa vaan kermat kakun päältä eli varmaa seksiä sulta , samalla kun bongaa sitä oikeaa.

Kurja tilanne mutta miksi helkutissa sä haluat tyytyä tohon? Epätoivo?

Kuule meressä riittää kalaa ja tuo ukko ei tosiaan ole kenenkään naisen väärti.

Tapailu = pimppi kelpaa mut muuten et.

Kannattaa pysähtyä miettimään miksi edes itse rakastaa jotain joka ei välitä susta yhtään.

Melkein kaikki ovat joskus olleet tuossa tilanteessa. Mies ei vain ole rakastunut sinuun.

Itse roikuin vuoden, ja kärsin koko ajan. Halusin kiihkeästi tavata, mutta tapaamiset eivät koskaan voineet minun rakkaudenkaipuutani tyydyttää, ja tapaamisten jälkeen olin itkuinen ja onneton. Irti repäiseminen oli vaikeaa, koska silloin mieskin tuli surulliseksi ja sanoi haluavansa kuitenkin tavata minua. Kaipasin häntä vielä toisen vuoden tapailun lopettamisen jälkeen.

Nykyään olen ylpeä itsestäni, että lopetin suhteen. Harmittaa, ette tehnyt sitä aikaisemmin oman itsekunnioitukseni tähden. Hän oli hieno tyyppi, mutta ei minua varten. Hän teki minut onnettomaksi ja sai tuntemaan itseni riittämättömäksi. Tasa-arvoista, aitoa suhdetta siitä ei olisi tullut koskaan. Eikä tule tuosta sinunkaan tapauksestasi.

Jos vuoden on jo homma kestänyt niin ei se siitä tule miksikään muuttumaan. Luultavasti yksi tekijä tuossa epätoivoisessa rakkaudessasi on juuri se ettei mies halua sitoutua. Jos olisitte seurustelleet koko tämän ajan ja mies vakuuttelisi rakkauttaan niin löytäisit hänestä tässä vaiheessa jo vaikka mitä vikoja ja välillä ajattelisit muitakin miehiä. Nyt haluat ehdottomasti juuri sen mitä et voi saada. Kyllä ne kaikki miehet unohtuu jossain vaiheessa kun tulee alas pilvilinnoistaan ja lopettaa yhteydenpidon. Mulla on kymmenen vuoden sisään ollut ainakin 5 miestä, joista jokainen on vuorollaan ollut minulle "se Oikea, jota en tule unohtamaan IKINÄ, en pääse yli IKINÄ"- nyt tekee tiukkaa muistaa edes kaikkien sukunimiä..

Mä olen jo aikuinen, melkein 40. Mies pari vuotta vanhempi. Meillä on molemmilla takana pitkät parisuhteer ja perhe-elämä. Ei pitänyt rakastua, mutta yllätäwn nousi tunteet pintaan.

Ap