Kahden uskonnon perheitä?
Oisiko täällä ketään sellaista, joilla on lapsia ja eri uskontoa kumppanin kanssa? Saa myös vastata jos on itse tällaisesta perheestä :) Minä ja mieheni ollaan eri uskontoa ja ollaan mietitty, että jos saamme lapsia, opettaisimme molemmat omasta uskonnosta. He saisivat myöhemmin päättää jos haluavat "paperilla" liittyä johonkin. Mietin mitenkähän tällainen toimii käytännössä, tuleeko lapsille sekava olo jos vanhemmilla eri uskonnot...
Kommentit (10)
Ihan pieni lapsi ei uskontoa kaipaa eikä tarvitse, ja vielä vähemmän hä tarvitsee jäsenyysmerkintää uskontokunnan jäsenrekisterissä. Kannattaa mieluummin keskittyä yleispäteviä moraalisääntöjä opettamaan. Siinä vaiheessa kun järki alkaa riittää monimutkaisempien ilmiöiden ymmärtämiseen (ehkä 10 ikävuoden jälkeen?) voitta hyvin kertoa molemmista uskonnoista. Muistakaa kumminkin tuoda esiin että näiden kahden lisäksi on satoja muitakin mistä valita.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa mun korvaan oudolta että rakennetaan parisuhde ja perhe kahden erilaisen maailmankatsomuksen ja elämäntyylin välille. Ellette sitten ole "uskossa" ja noudata vain juhlia perinteiden mukaan.
Kuitenkin kaikki uskonnot korostavat oman uskonnon oikeellisuutta, joten en ymmärrä miten lasta voi kasvattaa kahteen uskontoon, silloinhan tämä lapsi on vääräuskoinen molempien uskontojensa puolesta? Noh, ehkä joku katolisuus-luterilaisuus yhdistelmä toimisi kun kumpikin on tällaisia tapohin perustuvia uskontoja ja taivaspaikka irtoaa samoja perinteitä noudattamalla..
(Älkää loukkaantuko, onhan tämä kuitenkin ihan totta.)
Ymmärrän mitä tarkoitat. Olen itsekin miettinyt samaa, mutta eipä sitä aina itse voi valita keneen rakastuu. Olemme myös puhuneet miehen kanssa ettemme haluaisi uskonnon olevan este lasten hankinnalle. Mitä siis yritit sanoa, ette eroaisimme ja yrittäisimme löytää jonkun toisen omaa uskontoamme olevan vai ettemme hommaisi lapsia tällaiseen tilanteeseen vai? En siis pahalla kysy, kiinnostaa vaan. Ap.
No eikös lapsia nykyään kasvateta muutenkin kertomalla, että ihmiset uskovat eri asioihin ja eri tavoilla ja minä itse uskon näin ja näin ja isi/äiti taas näin ja näin ja joku muu taas näin ja näin.
Ei kai siinä mitään ristiriitaa ole, jos vanhemmat eivät siitä sellaista tee. Meillä ainakin uskonnottomasta perheessä on uskontotiedon välittäminen onnistunut noilla keinoin ihan hyvin. Lapset tietävät paljon ero uskonnoista ja heidät on opetettu kunnioittamaan myös erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Oisiko täällä ketään sellaista, joilla on lapsia ja eri uskontoa kumppanin kanssa? Saa myös vastata jos on itse tällaisesta perheestä :) Minä ja mieheni ollaan eri uskontoa ja ollaan mietitty, että jos saamme lapsia, opettaisimme molemmat omasta uskonnosta. He saisivat myöhemmin päättää jos haluavat "paperilla" liittyä johonkin. Mietin mitenkähän tällainen toimii käytännössä, tuleeko lapsille sekava olo jos vanhemmilla eri uskonnot...
Älä tee miehesi kanssa lapsia koska heillä ei ole silloin suomalaisia geenejä
Ja näemmä automaattikorjaus poikineen tuossa tekstissä, mutta saanette selvää.
Kannattaa toki ehdottomasti etukäteen keskustella miten mahdolliset uskonnonmukaiset rituaalit esim. syntymän/nimenannon aikana hoidetaan. Ja muut sellaiset asiat, jotka saattavat tulla eteen. Esim. mitä katsomusainetta koulussa lukee, miten suhtudutte päiväkodin uskontokasvatukseen, kirkkovierailuihin, seurakunnan pitämiin aamunavauksen ym. Ym. Siis jos olette Suomessa.
4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisiko täällä ketään sellaista, joilla on lapsia ja eri uskontoa kumppanin kanssa? Saa myös vastata jos on itse tällaisesta perheestä :) Minä ja mieheni ollaan eri uskontoa ja ollaan mietitty, että jos saamme lapsia, opettaisimme molemmat omasta uskonnosta. He saisivat myöhemmin päättää jos haluavat "paperilla" liittyä johonkin. Mietin mitenkähän tällainen toimii käytännössä, tuleeko lapsille sekava olo jos vanhemmilla eri uskonnot...
Älä tee miehesi kanssa lapsia koska heillä ei ole silloin suomalaisia geenejä
Kuka sanoi että mies ei ole suomalainen ja että minä olisin? :D Jos minä olen suomalainen niin eihän heillä tule olemaan suomalaisia geenejä ;) ap.
Itse olen mm sellaisesta perheestä. Tosin kummatkin vanhemmat kuuluvat kristinuskoon
Jos toinen on muslimi, niin ei kannata.
Minä olen ateisti, ollut ev.lut. kirkossa aiemmin. Mies on katolilainen. Lapsia ei ole kastettu, mutta saavat koulussa osallistua uskontotunneille, minulle se on ihan yksi ja sama. Mieheni uskoo milloin jumalaan, milloin edellisiin ja seuraaviin elämiin ym., mutta ei meillä hänenkään uskontonsa millään tavalla näy. Periaatteessa siis olemme eri uskontokuntaa paperilla. Mielestäni uskontojen yhteensovittaminen sopii vain, jos ne ovat riittävän lähellä toisiaan tai kumpikaan ei ole harras uskovainen. En voisi kuvitellakaan eläväni sellaisen ihmisen kanssa, jonka uskonto olisi rajoittava tai määräävä. Suvussani on lestadiolaisia, mutta en voisi olla lessun kanssa naimisissa, jos se tarkoittaa sitä, etten itse päätä milloin lapsiluku on täysi. En voisi elää muslimin kanssa, jos emme voi kotona syödä possua tai minun pitäisi häntä palvella tai elämä pitää sovittaa rukousaikojen mukaan. Oliko se Dalai Llama joka vasta sanoi, että maailmasta pitäisi poistaa uskonnot ja opettaa sen tilalla yleistä moraalia?
Jotenkin kuulostaa mun korvaan oudolta että rakennetaan parisuhde ja perhe kahden erilaisen maailmankatsomuksen ja elämäntyylin välille. Ellette sitten ole "uskossa" ja noudata vain juhlia perinteiden mukaan.
Kuitenkin kaikki uskonnot korostavat oman uskonnon oikeellisuutta, joten en ymmärrä miten lasta voi kasvattaa kahteen uskontoon, silloinhan tämä lapsi on vääräuskoinen molempien uskontojensa puolesta? Noh, ehkä joku katolisuus-luterilaisuus yhdistelmä toimisi kun kumpikin on tällaisia tapohin perustuvia uskontoja ja taivaspaikka irtoaa samoja perinteitä noudattamalla..
(Älkää loukkaantuko, onhan tämä kuitenkin ihan totta.)