Lue keskustelun säännöt.
Pikkutyttö junassa jutteli
21.02.2016 |
Jäi vaivaamaan. Oli kova puhumaan. Tuli ruuhkajunassa viereen. Kertoi aika erikoisia asioita, enkä osannut päättää, oliko jutut keksittyjä vai tosia. En halua tarkemmin paljastaa, ettei tunneta. Mutta kertoi asioita siihen tyyliin, että hän tekee kaikki kotityöt, kun isä ja äitipuoli vain istuvat olohuoneessa katsomassa telkkaria, eikä hän saa tavata oma äitiään kuin kerran kuussa yms. Kertoi olevansa kolmasluokkalainen. Valitti, että kengät on rikki, mutta ei saa uusia. Se ainakin oli tosiasia, että matkusti yksin, kohtalaisen pitkän matkan. Kello oli viisi iltapäivällä, kertoi saaneensa ruokaa viimeksi koulussa puoli yhdentoista aikaan. Mulla oli klementiini, muuta evästä ei ollut, ja kysyin, voiko hän syödä sellaista ja annoin sen hänelle, teinkö väärin? Ei hänellä kyllä kova nälkä tosin näyttänyt olevan, söi aika hitaasti.
(Muutin jutussa jotain yksityikohtia hieman, ettei tyttöä tunnisteta).
Kommentit (18)
Ei muutako tönään on sunnuntai, joten ei koulua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muutako tönään on sunnuntai, joten ei koulua
En sanonutkaan missään kohtaa, että tapahtui tänään ja tarkensin asian jo toisessa viestissä, kun arvasin, että joku kuitenkin heti olettaa, että tänään.
Oho! en kyllä tiedä, miksi pikkutyttö tuntemattomalle tuollaisesta asiasta valehtelisi. Hyvä että annoit klementiinin, puhui totta tai ei!
Mistäpä sen tietää.
Minunkin lapsella on rikkinäiset kengät. Sanoin miljoona kertaa, ettei survo niitä kantapäitä paskaksi laittaessaan kenkiä jalkaansa ilman, että viitsii avata nauhat. Mutta ei. En varmana osta ehjiä.
Jos lapseni toinen vanhempi olisi esim. alkoholisti, vankilassa tai muuten joku "erilainen" niin enpä minäkään antaisi lapseni tavata kuin ehkä kerran kuussa. Jos sitäkään. Ja lapsen silmissä se voi olla juurikin valittamisen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs salaperäistä tuossa? Jäi vaivaamaan, että olisiko pitänyt puuttua ja kuinka paljon tuon ikäiset yleensä puhuvat mitä mieleen juolahtaa, eli pitikö ottaa tosissaan? Sekä se, että oliko väärin antaa tytölle hedelmä?
Joidenkin elämä on rankempaa. En tiedä mitä sanoa, itselläni oli melko samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sen tietää.
Minunkin lapsella on rikkinäiset kengät. Sanoin miljoona kertaa, ettei survo niitä kantapäitä paskaksi laittaessaan kenkiä jalkaansa ilman, että viitsii avata nauhat. Mutta ei. En varmana osta ehjiä.
Jos lapseni toinen vanhempi olisi esim. alkoholisti, vankilassa tai muuten joku "erilainen" niin enpä minäkään antaisi lapseni tavata kuin ehkä kerran kuussa. Jos sitäkään. Ja lapsen silmissä se voi olla juurikin valittamisen aihe.
Juuri jotain tällaista ajattelinkin, että voi olla kyse. Myös noista kotitöistä voi helposti liioitella, jos joskus tekee jotain.
Väkisinkin tuli mieleen Vilja Eerika... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väkisinkin tuli mieleen Vilja Eerika... :(
Näinpä, siksi asia jäi vaivaamaan. Tytöllä kuulosti kuitenkin olevan isompia sisaruksia samassa taloudessa. Puhua pälätti siis tosi paljon, oli sellainen pikkuvanha ja kertoi, että hän tykkää puhua aikuisten kanssa.
Jonkun pitäisi ainakin opettaa tytölle, ettei tuntemattomilta saa ottaa syötävää. Ja jännä, että yksin kulkee julkisilla. Mutta kyllähän lapset myös satuilevat. Yhdistävät faktaa ja satuja sujuvasti, eivät välttämättä oikein itsekään hoksaa puhuvansa mielikuvitusjuttuja totena. Ei voi tietää, oliko tällä kertaa kyseessä tällainen tapaus. Vai aloittajan keksimä satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää jos totta, mutta kuulostaa hiukan myös pikkutytön tarinoinnilta. Älkää nyt heti mua mielipiteestä lynkatko, mutta tosiaan kuulosti vähän sellaiselta pikkutytön tämän päivän prinsessasadulta. Siivoaa aina kotona, äitipuoli käskee tehdä kaiken, ei saa kunnolla syödäkseen.. Yms. Olin itsekin pienenä aikamoinen tarinankertoja ja saatoin tosiaan ventovieraillekin toimitella. Ymmärrän kyllä huolesi, olisin itsekin järkyttynyt kuulemastani ja jos tyttö tosiaa totta puhuu niin todella ikävä asia. Hyvä kun annoit tytölle klementiinin, siinä ei ollut mitään väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäpä sen tietää.
Minunkin lapsella on rikkinäiset kengät. Sanoin miljoona kertaa, ettei survo niitä kantapäitä paskaksi laittaessaan kenkiä jalkaansa ilman, että viitsii avata nauhat. Mutta ei. En varmana osta ehjiä.
Jos lapseni toinen vanhempi olisi esim. alkoholisti, vankilassa tai muuten joku "erilainen" niin enpä minäkään antaisi lapseni tavata kuin ehkä kerran kuussa. Jos sitäkään. Ja lapsen silmissä se voi olla juurikin valittamisen aihe.
Juuri jotain tällaista ajattelinkin, että voi olla kyse. Myös noista kotitöistä voi helposti liioitella, jos joskus tekee jotain.
Mun lapseni ainakin valittaa, kun joutuu pari kertaa viikossa tyhjentämään tiskikoneen ja hakemaan viikonloppuna lehden laatikosta: MIKSI MÄ JOUDUN AINA TEKEMÄÄN KAIKEN???
En nyt siis sano, ettei ap:n lapsitapauksessa olisi ollut mitään outoa, mutta ainakin moni asia on selitettävissä myös toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jännä, että yksin kulkee julkisilla.
Miksei voisi kulkea yksin? Ihan normaalia tuo on isoilla paikkakunnilla. Aivan siinä missä pyöräily yksinään.
Ei ole satua, junassa oli paljon ihmisiä ja en ihmettele, jos joku vaikka olisi ollut samassa junassa kuulemassa. Mutta tytöstä en tosiaan tiedä. Hän vaikutti kokeneelta matkustajalta, osasi kyllä toimia junassa ja nätisti tuli kysymään paikkaakin. Kertoi, että pari kertaa on ollut mummi saattamassa reitin ja sitten sai matkustaa yksin. Siinä varmaan puhui totta.
Satuilla lapset osaavat, senkin tiedän. Kaverin lapset, tosin pienemmät, olivat satuilleet mummolleen, että heillä ei ole mitään ruokaa jääkaapissa. Tosiasiassa se oli tarkoittanut, että heillä ei ole mitään herkkuja. Mummo oli tullut huolissaan tarkistamaan...
En ole mikään namutäti sentään ja klementiini on aika turvallinen, jos ei ole allerginen. Kysyin toki senkin ensin.
Jaah, itse kuvittelisin että jos tuon ikäinen valehtelisikin näin hurjista asioista, niin kyseessä voi hyvinkin olla jonkinlainen hätähuuto. Jokin muu asia voi olla vinossa vaikkei asiat olisikaan juuri niin kuin hän sanoi. Yksi lapsuuden kavereistani valehteli todella paljon tuossa iässä ja kuulin myöhemmin erittäin rankkoja asioita hänen lapsuudestaan..
Se että matkustaa yksin tuossa iässä ei sinänsä ole mikään ongelma.
Meidän lapselta jos kysyttäis, niin sillä olis huonot vaatteet, puhelin joka ei toimi, liian pieni koti, jossa ei omaa tilaa (pikkusisko), vanhemmat, jotka vaan huutaa, kamalan pitkä koulumatka, jonka joutuu kävelemään sadan asteen pakkasessa (1,5km) ja maailman huonoin elämä.
Ai niin, ja ikinä hän ei saa kotona kunnon ruokaa (ranskalaisia).
Siinäpä olis lastensuojelulla tekemistä.
=)
Tämä siis ei tapahtunut tänään, vaan aiemmin. ap.