Lue keskustelun säännöt.
lasten kiusaamisesta..
27.05.2007 |
Miten opettaa 4 vuotiasta puolustamaan itseään kun kiusataan, taloyhtiömme lapset osaavat olla aika julmia toisinaan ja jostain syystä meidän poikamme on se joka joutuu kiusatuksi, tai muut kyllä leikkivät hänen kanssaan, mutta on eräs toinen poika joka pihalle tullessaan saa muut lapset kääntymään omaa poikaani vastaan ja sitten kiusataan joukolla. Itse puutun tähän aina kun huomaan, muut vanhemmat eivät juurikaan, koska eihän heidän lastaan siinä kiusata :/ haluaisin nyt opettaa pojalleni tapoja miten puolustautua ja mitä voisi tehdä ettei aina tilanne mene joukkokiusaamiseksi kun tämä yllyttäjäpoika ilmaantuu paikalle, vinkkejä ja neuvoja otetaan vastaan.
Kommentit (21)
ehkä omani on hieman " lapsellisempi" kuin muut ja kiltti myös joten helppo kohde varmaan, kiusaaminen on yleensä sitä että sanotaan että me ei nyt leikitä sun kans, ja jos poikani on johonkin leikkivälineeseen menossa niin sitten juostaan äkkiä siihen ja nauretaan kun etpäs päässytkään, muut lapset tekee vaan tätä, mut tää yks poika sitten vie leluja käsistä, heittää tahallaan hiekkaa silmille tai kaataa puseron sisään, haukkuu tyhmäksi yms. Harmittaa niin vietävästi kun muut lähtee mukaan tähän pojan syrjimiseen vaikka hetkeä aiemmin ovat iloisesti leikkineet yhdessä, miten sen muitten mukaan lähdön vois estää, ja mitä vois poika sanoa että ton ikäiset tajuais tehneensä väärin, minun komentelut ei paljon asiaa auta. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin et ei tarvii kuritonta kakaraanne päästää yksin ulos jos ei osaa siellä käyttäytyä...
Tuollainen kiusaaminen voi vaikuttaa jo lapsen itsetunnon kehitykseenkin ja lapsestasi voi helpommin tulla myöhemmin esim. koulukiusattu.
Mene nyt ihmeessä puhumaan tuon pojan vanhemmille! Ehkä eivät edes tiedä mitä poika touhuaa ulkona (elleivät ole mukana). minä en ainakaan suvaitse lapsiltani tuollaista käytöstä toisia lapsia kohtaan. Tuskin kukaan vanhempi haluaa lapsensa kiusaavan toisia, saati sitten yllyttävän muutkin mukaan.
kävele kiusaajan luokse ja sano hänelle, että kiusaamisen tulee loppua, ole kannustava ja tuo esille, että kannattaa olla kavereita sinun pojan kanssa. Liian ärhäkästi sanottuna tilanne vain pahenee, tai riippuu minkälaiset vanhemmat pojalla on?!
Onko teillä ketään tuttuja isompia lapsia, jotka voisivat mennä leikkimään hänen kanssaan sinne ja pitämään hänen puoliaan.
Tai mene itse.
Ja puhu vanhemmille. Tuota ei saa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro selvästi omalle lapsellesi miten hieno hän on ja että kiusaajapoika on ilkeä ja hänestä ei kannata välittää.
Minä keksisin jonkun tavan nolata tuo kiusaajapoika. Voisit vaikka puhua kovaan ääneen hänelle, etteikö ole kotona opetettu käytöstapoja. mainita, että kiusaajien kanssa ei kukaan tykkää leikkiä, haluaako hän olla semmoinen ym.
Joku syy tuohon kiusaamiseen ( eli huomionhakuun) on ja poika tuo sen esille tavalla joka ei ole hyväksyttävää. Kiusaamisesta on tehtävä loppu, hyvinkin jämäkästi mutta ei totisesti lasta nolaamaalla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama nolataanko kiusaaja vai ei, kunhan saadaan kiusaaminen loppumaan. Tiedätkö, että koulumaailmassa opettajat usein nolaavat jonkun jos huono käytös ei lopu?
siellä taas yksi hurskastelija, jolla ei ole mitään kokemusta asiasta!
Miksi, oi miksi, teitä kiusaajan ymmärtäjiä aina löytyy?? Ettei vaan pieni kiusaaja-parka saa traumoja... pitäähän hänen antaa toteuttaa itseään...
Samalla tarmolla kun tässä maassa puolustettais näitä kiusattuja, niin olis taas asiat paljon paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän kiusaaja-lapsen.
Kyllä siihen ihan aikuisten oikeesti löytyy muitakin keinoja. Aikuisen auktoriteetti on kyllä aika hukassa jos alentuu nolaamaan lapsen.
Ja olen samaa mieltä siitä, että vain ammattitaidoton opettaja nolaa lapsen ja samaa mieltä on muuten opettajana työskentelevä sukulaiseni.
muut vanhemmat kurkkaavat pihalle välillä, ja yleensä lapsia n. neljä yhtaikaa. Olen koittanut sanoa äidille että olisi jämäkämpi pojalle, sillä tämä äiti ainoastaan sanoo " älä viitsi Petteri, ei saa" , ja sitten saattaa kymmeniä kertoa uhkailla vievänsä sisälle jos ei tottele, mutta koskaan ei ole vielä vienyt, siis tyhjiä uhkauksia, tämän pojan isä on samanlainen hissukka, en tiedä onko heillä sitten oikein periaatteena ettei liikaa vain komenneta.
Itse kun komennan tätä poikaa, niin saattaa hetken olla kunnolla kunnes kohta taas sama alkaa, jostain syystä nää muut lapset lähtee aina mukaan tähän ja sitä en käsitä, olen koittanut heille sanoa ettei saa yhtä jättää ulkopuolelle että yhdessä leikitään (kun on kerran hetkeä aiemminkin leikitty) mutta tuntuu että tällä kiusaajalla on painavampi sana, lapset tottelevat häntä sokeasti.
Tekisi mieli kokeilla tuota nolaamista, vaikka tän lapsen äiti kyllä vetää siitä herneen nenäänsä, mutta kun ei kerran saa kakaraansa kuriin niin jotain tässä pitää tehdä, ei oo kiva aina lähtee pihalta itkun kanssa, ja poika on alkanut aamuisin puhumaan että tästä tulee taas huono päivä :( Mitä voisin tehdä tai sanoa näille muille lapsille että ymmärtäisivät että on väärin lähteä simputtamaan yhtä? t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se silti ole oikea metodi. Kyllä ammattitaitoinen ammattikasvattaja saa lapsen ruotuun asiallisilla rakentavilla keinoilla.
Mä varmaan ottaisin oikeudekseni rangaista lasta, jos kerta omat vanhemmat eivät sitä tee. Lähettäisin sisälle, jos ei osaa leikkiä kiusaamatta. Tai sitten juttelisin muiden vanhempien kanssa, voisiko yhdessä lasten kanssa laatia yhteiset pihan säännöt, johon kirjattaisiin, että toisia ei kiusata ja jos kiusaa, niin pitää mennä kotiin.
Entä onko pihassa hiukan nuorempia leikkikavereita pojallesi? 3-4-vuotiaita?
Ehodttomasti kiusaaminen pitää saada loppumaan ja myös muiden lasten vanhempien tietää asiasta. He voivat sitten jutella lapsiensa kanssa, että ketään ei saa jättää ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja poika / joku muu saa sen käytöksen niskaansa.
Entä jos oma lapsenne tekisi tuollaista (lapsille kohtuullisen tavallista) kiusaamista? Kokisitteko hyväksi, että lapsenne nolattaisiin ja hänelle aiheutettaisiin arpia?
Mieluummin kasvattaisin poikaa itse (kerta vanhemmat eivät kykene), etenkin kun voisi kuvitella vanhempien reaktion olevan sama sekä nolaamiseen että kasvattamiseen. Kyllä mua hävettäisi, jos joku joutuisi mun lapsia ojentamaan sen takia, etten itse osaa!
Vetäkööt herneen nenään, mutta teet oikein puolustaessasi lastasi. Kiusaaminen ei voi jatkua! Lasten on usein helpompi mennä kiusaajan puolelle, kuin kiusattua puolustamaan. Lapsesi varmasti kärsii, jos tilanne vaan jatkuu ja jatkuu. Olin itse kiltti lapsi, liian kiltti. Kiusaaminen alkoi eskarissa ja jatkui yläasteelle asti. Kärsin, kun kukaan ei kunnolla puolustanut ja vanhemmille en uskaltanut kertoa, kun hävetti olla kiusattu. Jäljet itsetunnossa näkyvät yhä, ikää 27 v, vaikka olen muuten normaali, koulussa ja työssä menestynyt, nätti, perheellinen..
POrukka on suunnilleen turpaan antamassa, tai vähintään muljuttamassa 4-5 VUOTIASTA lasta joka kiusaa! Ette ole itse yhtään sen aikuisempia, valmiita menemään lapsen tasolle.
Säälin totisesti lapsianne, toivottavasti ette ole ainakaan kasvatusammatissa!!????
Ja joo, sillä nolaamisella ne parhaat tulokset saadaan koulussakin!
Tämä ei ole mitään kuisaajan paapomista ja lässyttmistä, mutta luuletteko todella, että noilla metodeilla opetetaan lapselle miten tulee toimia!? On tuhannesti todettu, että positiivinen kasvatusmalli tuo parempia tuloksia kuin uhkailu ja kiristys.
Ap:lle: Ymmärrän tunteesi, jos sinun teksis mielesi vääntää siltä kakaralta niskat nurin, minustakin tuntuu pahalta lapsesi puolesta, vaikken edes tunne häntä. Parhaita tuloksia kuitenkin saat, kun yrität ohjata lasten leikkiä niin, että kaikki ovat siinä tasapuolisesti mukana. Keksit heille pari kertaa mukavan yhteisleikin ja ihan konkreettisesti jaat heille " roolit" . Tämä vaatii sinun tiivistä mukana oloasi pari kertaa, mutta uskallan väittää että auttaa.
Jos ei auta, ota lapsen äiti " tiukkaan puhutteluun" , toki voit tehdä sen jo nyttenki, aikuisten asia on opettaa lapsille oikeanlaista käyttäytymistä!
jos se vaikka asiaa auttaisi, mutta jos ei auta niin tuo nolaaminen on sijalla kaksi. Tämä poika on siis 5v ja ollaan vuoden ajan tunnettu, on tässä talven aikana kiusannut muitakin, eli mikään ikään liittyvä juttu ei ole kun käytös ei ainakaan parantunut ole, nyt kesän myötä vaan jostain syystä on ottanut erityisesti oman poikani silmätikukseen. Ajattelin vain että tuo nolaaminen kuitenkin voisi saada tämän pojan häpeämään omaa käytöstään, ja silloin saattaisi kiusaaminen ainakin vähentyä, tuo yhteisleikin järkkääminen kun vain tavallaan väistää sitä itse ongelmaa, tuo poikahan on ihan selkeä tuleva koulukiusaaja, joten olisihan se hyvä saada käytös tässä vaiheessa kitkettyä.
Tuo pihasääntöjen tekeminen on myös hyvä idea, voisin muiden vanhempien kanssa tehdä oikein kyltin, missä olis mustaa valkoisella että jos kiusaa niin joutuu sisälle, silloin pystyisi itsekin komentaa tuon pojan pihalta kotiinsa jos ei äitinsä siihen pysty.
Tosin tämän ikäisten lasten ei pitäisi olla yksin ulkona? Missä ihmeessä vanhemmat ovat? Neuvoni onkin, että opetat lapsesi sanomaan lujalla äänellä LOPETA tai ÄLÄ KIUSAA MINUA, kun joku vie lelun kädestä, tönii tai muuten kiusaa häntä. Ja tarvittaessa useamman kerran. Ikävä kyllä nykyisin useat vanhemmat opettavat/sallivat melkoisen kyynärpäätekniikan omille lapsilleen. Löytyisikö skidikantti -sivuilta muita neuvoja? Parempaa jatkoa ap:n lapselle.
Nyt sitten viime syksynä kun täytti 5-v rohkaistui. Moni oli tottunut siihen, että lapseni ei välitä kiusaamisesta, että pakenee vaan paikalta. Kun sitten aikansa lapseni katseli yhden pojan kiusaamista pk:lla, niin kerran tuli mitta täyteen. Antoi pojalle samalla mitalla takaisin ja kiusaaja olikin ihan ihmeissään, että mitäs nyt. Sen jälkeen heistä on tullut ihan hyvät kaverit ja lapseni itsetunto kasvoi silmissä, kun huomasi, että osaa pitää puolensa.
Jos olisin sinä, niin puhuisin ensin omalle pojalleni. Kertoisin, että kiusaaja käyttäytyy väärin, eikä sellaista tarvitse kenenkään sietää, että sinulla on oikeus puolustaa itseäsi...tähän malliin :)
Pienimmät ovat helppoja uhreja. Muistan kuinka meitä aina kiusattiin (pääsimme peleihin mukaan vain huonoihin paikkoihin tai emme päässeet laisinkaan). Tämä muuttui sitten kun kasvoimme isommiksi. Kurjalta se tuntui.
4 vuotiaalla on keinot aika vähissä. Joko pyytää äitiä apuun tai ei välitä. On ihan hyvä oppia " sietämään" /ohittamaan ikävääkin kohtelua. Jos kiusaaminen on julmaa (fyysistä, haukkumista tai syrjintää) on siihen sitten aikuisten puututtava. Silloin selvitellään jo kaikkien aikuisten voimin ja sitten vielä jutellaan lasten kanssa.