Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu kun perusluottamus elämään on kunnossa?
20.02.2016 |
Kertokaa kokemuksianne? Haluaisin itsekin joskus kokea tuon olotilan, mutta elämää varjostaa jatkuvasti pelko.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen ajan, jolloin perusturvallisuuteni oli sillä tasolla, että ilolla odotin seuraavaa päivää. Nykyään odotan sitä kauhulla. Niin sitä ihmisen elämä voi muuttua.
Pelkään sairastumista, kuolemaa, sitä että lapset jäävät ilman äitiä. Ovat niin riippuvaisia minusta ja mietin koko ajan että miten selviäisivät jos menettäisivät äitinsä. Nyt kun kirjoitan tämän huomaan että olen tosi itsekeskeinen ajattelussani :-( Mutta silti näitä mietin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
((ap)))
On joitakin pelkoja, joista ei pääse, vaan niiden kanssa on vain opittava elämään.
Itseäni ahdistaa maailmantilanne. Joskus unohdan sen, useimmiten en. Yritän vältellä pahimpina hetkinä uutisten katselua ja keskityn arkiaskareisiin.
Henkisyys tuo itselleni eniten rauhaa ja siellä on taso, joka tuntuu yhä enemmän ja enemmän kodilta. Sinne menen ajatuksissani ja sydämessäni yhä useammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
((ap)))
On joitakin pelkoja, joista ei pääse, vaan niiden kanssa on vain opittava elämään.
Itseäni ahdistaa maailmantilanne. Joskus unohdan sen, useimmiten en. Yritän vältellä pahimpina hetkinä uutisten katselua ja keskityn arkiaskareisiin.
Henkisyys tuo itselleni eniten rauhaa ja siellä on taso, joka tuntuu yhä enemmän ja enemmän kodilta. Sinne menen ajatuksissani ja sydämessäni yhä useammin.
Tarkoitan noilla peloilla arkisia, elämään ylläpitämiseen liittyviä pelkoja. Mutta niistäkin pääsee siellä henkisyyden tasolla. Se on kaikkien saavutettavissa, jokaisen sisimmässä.
Äidin kuolemastakin selviää. Ei ole mitään mistä ei selviäisi. Kaikesta selviää. Ja lapset varsinkin sopeutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni löytää uskonnollisuudesta rauhan
Vierailija kirjoitti:
((ap)))
On joitakin pelkoja, joista ei pääse, vaan niiden kanssa on vain opittava elämään.
Itseäni ahdistaa maailmantilanne. Joskus unohdan sen, useimmiten en. Yritän vältellä pahimpina hetkinä uutisten katselua ja keskityn arkiaskareisiin.
Henkisyys tuo itselleni eniten rauhaa ja siellä on taso, joka tuntuu yhä enemmän ja enemmän kodilta. Sinne menen ajatuksissani ja sydämessäni yhä useammin.
Kertoisitko lisää tästä henkisyydestä, miten olet saavuttanut tuon tilan ja rauhan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältähän se tuntuu. On semmoinen fiilis, että selviää melko varmasti kaikesta, mitä eteen tulee. Ok, voihan sitä päähän osua kerrostalosta putoava flyygeli, mutta tarkoitan nyt normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä.
Yllättävät katastrofit nyt tuppaavay muutenkin olemaan määrityksensä mukaisesti yllättäviä, joten niihin ei juurikaan voi varautua, joten kannattaako niitä siten myöskään pelätä? Shit happens, mutta sitten täytyy vaan korjata mitä korjattavissa on.
Kai tuo on syntynyt iän myötä ja elämänkokemusten. Eteen on tullut vaikeitakin asioita, muttei onneksi nujertavia. Kun vaikeuksista on selvinnyt yli, ne vahvistavat luottamusta siihen, että useimmista asioista selviää.