Unohtuuko mummuilta se miten lapset testaa ja 'höynäyttää' aikuisia ja vanhempia?

Ilmeisesti ainakin jotkut isovanhemmat. Meidän lapset 7 ja 4 v vedätti mummia kymmenen aikaan illalla yökyläillessä: Isi sanoi että saadaan katsoa illalla tää leffa, ei me pestä koskaan illalla hampaita, me saadaan syödä sängyssä karkkia jne. Eivät sitten vähään aikaan yökyläilleet anopilla, kun meni montaa päivää siitä toipumiseen.

Lapseton siskoni menee aina halpaan. Hirveä sota nousi ja nykyään lähtee aina viimeistään kasilta. Ihan itse. Mutta vääntöä vaati. Samaten se, että lähtörituaali ei veny tunnin mittaiseksi huiskutus-sessioksi...

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Samaa mieltä. Usein lasten kanssa homma menee lähinnä rutiineista kiinni pitämiseksi ja vasta myöhemmin tajuaa, että joskus olisi kannattanut ihan oikeasti pysähtyä kuuntelemaan. Kai tuo vedätys on aika normaali ilmiö, mutta toisaalta on myös aikuisia, jotka oikein ylpeilevät lastensa vedätystaidoilla, siis oikeasti joskus ihan valehtelullakin. Jos lapsella on ystäviä ja väittää kivenkovaan olevansa aina yksin, voi ihan sanoa, että se on valehtelua.

rasittunut kirjoitti:

Lapseton siskoni menee aina halpaan. Hirveä sota nousi ja nykyään lähtee aina viimeistään kasilta. Ihan itse. Mutta vääntöä vaati. Samaten se, että lähtörituaali ei veny tunnin mittaiseksi huiskutus-sessioksi...

Joo tämä! Naurattaa kyllä. Ja onhan se ihanaa ja tärkeää mutta silti, joka kerta. :D

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Luulen, että lapsi pikemminkin saa kiksejä vallan tunteesta. Kerrankin saa pyörittää aikuisia. Ja onhan se ihan kivaa, jos niin käy toisinaan, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää vetää johonkin raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Samaa mieltä. Usein lasten kanssa homma menee lähinnä rutiineista kiinni pitämiseksi ja vasta myöhemmin tajuaa, että joskus olisi kannattanut ihan oikeasti pysähtyä kuuntelemaan. Kai tuo vedätys on aika normaali ilmiö, mutta toisaalta on myös aikuisia, jotka oikein ylpeilevät lastensa vedätystaidoilla, siis oikeasti joskus ihan valehtelullakin. Jos lapsella on ystäviä ja väittää kivenkovaan olevansa aina yksin, voi ihan sanoa, että se on valehtelua.

Joo ymmärrän pointin, hetkessä pitää elää ja lasta kuunnella. Aika menee nopeaa ja lapset kasvaa äkkiämpää kuin haluaiskaan. Ymmärrän todella. 

Mutta jos riippumatta päivän tai viikon sisällöstä, vaikka kuinka lapsella on ollut kavereita leikkimässä ja on ollut tarhassa ja harrastuksessa, ettei oikeasti nyt ole pula mistään. Tai lapsella varmaan siinä mielessä että ottaisi parhaan kaverinsa tarhastakin meille asumaan jos saisi.

Itse en kutsu tätä suoraan valehteluksi vaan lapsen keinoksi saada tahtonsa läpi. Kuten vaikka vastaavassa tilanteessa jos lapsi kiukuttelee kun ei halua mennä pesulle tai nukkumaan. Ei sitä silloin olla menemättä tai pesemättä. Paitsi meillä mummu lukee iltasatuja lapselle vaikka yli puolen yön kun lapsi pyytää, jos on siellä yökylässä. Eikä pese hiuksia jos on pesupäivä ja sattuu olemaan hoitamassa. Eikä se nyt yks hiustenpesu sinne tänne mut kun kaikki syömisistä lähtien lähtee tälle linjalle niin kyllähän se lapsi silloin tietää mistä narusta vetää että saa sen mitä haluaa.

Tylsä tosiasia on sit se että sitä karannutta unirytmiä joutuu viikon päivät korjailemaan, vain yhdestä yöstä. Ja muissa hommissa vähän sama. Arki muuttuu hetkeksi vaikeaksi ja kaikki tutut tavat pitää uudestaan lapsen testata. Ja mummi vaan toistaa että voi kun sen lapsen pitäis syödä ja sen pitäis nukkua. Ai pitäis vai? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Luulen, että lapsi pikemminkin saa kiksejä vallan tunteesta. Kerrankin saa pyörittää aikuisia. Ja onhan se ihan kivaa, jos niin käy toisinaan, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää vetää johonkin raja.

Eikö se ole myös turvallista että se on se aikuinen joka vetää ne rajat ja tekee ne päätökset. Lapselle voi antaa päätäntävallan jostain pienen mittakaavan asiasta niin saa sillä lailla vaikuttaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ainakin jotkut isovanhemmat. Meidän lapset 7 ja 4 v vedätti mummia kymmenen aikaan illalla yökyläillessä: Isi sanoi että saadaan katsoa illalla tää leffa, ei me pestä koskaan illalla hampaita, me saadaan syödä sängyssä karkkia jne. Eivät sitten vähään aikaan yökyläilleet anopilla, kun meni montaa päivää siitä toipumiseen.

nykyvanhemmuus on tosikkomaista. Omasta lapsuudesta niin hyvät muistot, kun mummon kanssa sai kesäisin valvoa, syödä karkkeja yömyöhään ja mennä vaikka yöuinnille. Sain kyllä omien vanhempienkin kanssa välillä. 

Omillekin koitan tarjota samoja elämyksiä. Ja vaikka kotona on usein aikamoinen kuri ja järjestys, niin oikein toivon että isovanhemmat hemmottelevat ja "antavat vedättää itseään", sehän on lapsuudessa parasta, eikä siitä toipumisessa yleensä mene päiväkausia. Kyllä meillä 7-v kotona pesee kiltisti hampaat, vaikka mummolassa ois jäänyt pesemättä, eikä hän todellakaan yritä tästä mun kanssa temppuilla. Samoin tietää kyllä ilman erillisselityksiä, että kotona on arkiaamuna puuroa eikä Arnoldsin donitseja jne. Mutta: välillä pitää myös saada laittaa kaikki ränttäliksi, se on elämää :) ja sen saa meillä tehdä jopa anoppi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kasvaa ymmärrys niiden hetkien tärkeydestä ja ohimenevyydestä? Ei se lapsi pilalle mene siitä, että saa kokea itsensä tärkeäksi ja äänensä kuulluksi.

Luulen, että lapsi pikemminkin saa kiksejä vallan tunteesta. Kerrankin saa pyörittää aikuisia. Ja onhan se ihan kivaa, jos niin käy toisinaan, mutta kyllä aikuisen ihmisen pitää vetää johonkin raja.

Ratkaisevaa varmasti on se, että aikuinen ymmärtää mistä on kyse ja siltikin tekee päätöksen mennä lapsen mukaan. Jos tietoisesti tietää lapsen "vedättävän" , niin silloinhan se ei ole lapsi joka päätöksen tekee vaan aikuinen.

Ap:n ollessa paikalla kuuluu vastuu lapsesta hänellä. Sano lapselle, että nyt kitinä loppui. Kiva, kun mummo kävi, mutta nyt on aika nukkumaan. Sitten kehoitat lasta sanomaan mummolle hyvää yötä, kävelette yhdessä eteiseen ja heilutatte. Ei ole mummon vika, jos ap ei pysty sanomaan omalle lapselleen, että nyt on aika lopettaa leikki. Isovanhemmilla lapset saavat olla vapaammin kuin kotona, se on niitä lapsuuden ja isovanhemmuuden iloja. Lapsen palatessa isovanhemmilta omassa kodissa omat säännöt, joista pitää kiinni lapsen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Itseä tympii tämä siksi koska joskus esim iltatoimet myöhästyy tästä syystä kun ei saa vieraita kelkottua pihalle aikanaan (vaikka koittaa isovanhemmille suomentaa) ja monesti heidän kyläilyjen ja hoitopäivien jälkeen lapsi testaa tätä metodia myös vanhempiin.

Että eikö hennota sanoa toiselle ei suunnilleen koskaan, eikö muisteta että omatkin lapset ja miten se heidän kohdalla meni (meillä oli tosi tiukkaa) vai korvataanko kaikki se mitä omille lapsille ei annettu nyt lapsenlapsille.

Vastaapa tähän ihan kuule itse. Sinähän tässä et uskalla sanoa EI, ja käskeä vieraita lähtemään. On kyllä pahimman luokan "pata kattilaa soimaa" -ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseä tympii tämä siksi koska joskus esim iltatoimet myöhästyy tästä syystä kun ei saa vieraita kelkottua pihalle aikanaan (vaikka koittaa isovanhemmille suomentaa) ja monesti heidän kyläilyjen ja hoitopäivien jälkeen lapsi testaa tätä metodia myös vanhempiin.

Että eikö hennota sanoa toiselle ei suunnilleen koskaan, eikö muisteta että omatkin lapset ja miten se heidän kohdalla meni (meillä oli tosi tiukkaa) vai korvataanko kaikki se mitä omille lapsille ei annettu nyt lapsenlapsille.

Vastaapa tähän ihan kuule itse. Sinähän tässä et uskalla sanoa EI, ja käskeä vieraita lähtemään. On kyllä pahimman luokan "pata kattilaa soimaa" -ongelma.

Ja voihan ap laittaa oman lapsensa nukkumaan, vaikka kyläilijät olisivat paikalla. Jos itse ei saa sanottua omalle lapselle, että nyt loppui leikki ja iltapesulle mars (tai iltapalalla), niin miten voi ajatella, että mummin pitäisi siihen pystyä.

Kyllä ne mummot tietää. Mutta kun on ihan lystiä olla uskovinaan lasta, joka kertoo, että illalla saa syödä karkkia tai että kotonakin saa lauantaina valvoa niin kuin tahtoo. Se kun ei ole mummolta pois, että rikkoo rutiineja. Jos lapsi pyytää leikkimään eikä lapsen vanhempi tajua sanoa, että ei käy, nyt mummo menee kotiin ja lapsi menee nukkumaan, niin miksi ei jäisi hetkeksi tai tunniksi? Ei ne omat äidit osaa lukea aikuisten lastensa ajatuksia.

Öö, kuka se vanhempi olikaan?

Sinähän se päätät ja ilmoitat että kyllä nyt on aika lähteä että päästään ajoissa nukkumaan. Mummu tulee sitten uudestaan taas leikkimään.

Mitä niinku, seisotko siellä vieressä kiemurrellen etkä saa sanottua että ei käy, sunhan se pitää tehdä, haloo?

Mummu on omat kakaransa jo hoitanut ja olettaa että sä hoidat omasi. Mitä ihmettä??

No meillä ainakin on unohtunut :D ja tiettyyn rajaan asti sitä siedänkin, tosiaan muistan miten oma mummo oli yhtä "vedätettävissä". Olen aina sanonut, että mummolla on mummon säännöt, kotona tehdään niin kuin minä sanon. Ei meillä lapset ole tarvinneet päiväkausia mummolasta toipumiseen. Mulla kun on auktoriteettia omiin lapsiin. Ja jos tosiaan itse oon vieressä kun lapsi alkaa vedättää mummoa omassa kodissani, niin olisikohan se MINUN tehtävä asiasta sanoa, eikä mummon?

Ja joskus mummolla sitten on ollut ongelma lapsen kanssa ja hän valittaa minulle... Niin sanonpa, että itse olet ongelman luonut ja itse sen voit korjata, ei minulla ole kotona lapsen kanssa rajoista taistelua. Ja kun sieltä tulee se klassinen "no enhän minä mummon kullalle voi sanoa..." niin vastaan, että ole sitten sanomatta ja kärsi. Muistutan äitiäni, että hei, kasvatit minut ja veljeni ihan järjellä, onko se nyt jotenkin se järki kadonnut? Siihen yleensä sitten yhdessä nauretaan, että niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ainakin jotkut isovanhemmat. Meidän lapset 7 ja 4 v vedätti mummia kymmenen aikaan illalla yökyläillessä: Isi sanoi että saadaan katsoa illalla tää leffa, ei me pestä koskaan illalla hampaita, me saadaan syödä sängyssä karkkia jne. Eivät sitten vähään aikaan yökyläilleet anopilla, kun meni montaa päivää siitä toipumiseen.

nykyvanhemmuus on tosikkomaista. Omasta lapsuudesta niin hyvät muistot, kun mummon kanssa sai kesäisin valvoa, syödä karkkeja yömyöhään ja mennä vaikka yöuinnille. Sain kyllä omien vanhempienkin kanssa välillä. 

Omillekin koitan tarjota samoja elämyksiä. Ja vaikka kotona on usein aikamoinen kuri ja järjestys, niin oikein toivon että isovanhemmat hemmottelevat ja "antavat vedättää itseään", sehän on lapsuudessa parasta, eikä siitä toipumisessa yleensä mene päiväkausia. Kyllä meillä 7-v kotona pesee kiltisti hampaat, vaikka mummolassa ois jäänyt pesemättä, eikä hän todellakaan yritä tästä mun kanssa temppuilla. Samoin tietää kyllä ilman erillisselityksiä, että kotona on arkiaamuna puuroa eikä Arnoldsin donitseja jne. Mutta: välillä pitää myös saada laittaa kaikki ränttäliksi, se on elämää :) ja sen saa meillä tehdä jopa anoppi. 

Olen itse myös sitä koulukuntaa, että mummut saa hemmotella ja mennä vähän eri säännöillä. Mutta kun aloitetaan leffan katsominen ja karkin syöminen kun pitäisi jo olla nukkumassa, niin mennään jo hölmöilyn puolelle. Tässä nimenomaan kävi niin että muuten ihan hyvätapaiset lapset saivat yliväsyneenä riehakkaan vallantunteen, kun mummi ei osannut sanoa mihinkään ei. Ja kuka siiyä kärsi eniten? Lapset tietysti.

Mummi ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen, vaan pelkää että lapsenlapset eivät rakasta, jos sanoo ei. Lopputulos on juuri päinvastainen, toinen isoäiti osaa sekä hemmotella että pitää rajoja ja on siksi lapsille rakas ja luotettava. Ja meille vanhemmille paljon helpompi valinta hoitajaksi, kun kotiin palaa iloisia lapsia, ei karkista ja valvomisesta sekaisin olevia.

Mulla oli tyttären pojat, 9v ja 11v,  yökylässä ja valehtelivat illalla päin naamaa, että kännykät on laitettu yöksi alakertaan lataukseen. Naureskelin itsekseni, kun pojat niin oudon iloisina hihitellen menivät suosiolla nukkumaan, kunnes yllättäen puolen tunnin päästä tein ratsian makkariin, jossa oli pelit täydessä käynnissä. Johan jätkät säikähtivät, kun otin luurit veke ja hiukan "jututin" :)

Mietin jopa olinko liian "ankara", mutta ei ei, kertoivat äidilleen, kuinka mummi on tosi cool, kun käräytti itse teosta. Huomasin että suhtautuvat todella kunnioittavasti ja rajat tekevät vain hyvää. Ja aina saavat jostain päättää meillä ollessaan. Tarjolla saattaa olla kahta eri ruokaa joista voi valita (teen yleensä paljon uunissa kerralla, eli en varta vasten yhdelle syönnille useaa ruokaa), ja päättää myös eri aktiviteettimahdollisuuksista. Ja vain ollakin saa, ei ole pakkoa suorittaa ym. rennolla asenteella.

Perusasiat päättää kuitenkin vastuussa oleva aikuinen. Perustelut toiminnalle kannattaa aina antaa, jotta sanoma menee perille.