Huumorintajuton uusi kaverinainen, muutanko itseäni vai välit poikki?
Hän ei pidä negatiivissätytteisestä huumoristani. Tai hän on määritellyt sen negatiiviseksi, itse en.
Esim. tänään, kun eräs muori oli kovin ilahtunut vilkuttelevista pikkulapsista kadulla, niin puoliääneen sanoin kaverille: ei mene kuin muutama vuosi, niin heiluu keskisormi.
Kaveri hermostui ja miltei suuttui .
En ole missään nimessä pessimistinen tai kielteinen persoona kokonaisuutta tarkastellen. Huumorini tuppaa vain olemaan edellä mainitun kaltaista. Missään nimessä en piikittele häntä eikä sellaisesta ole syyttänytkään. Heittelen vain tyhmää läppää teinimäisesti, vaikka ikää yli 50.
Olen miettinyt jatkuvien yhteentörmäysten takia, että pitääkö koko ystävyyssuhde lopettaa vai pitääkö minun olla hänen seurassaan "korrekti"? Silloin kyllä peitän olennaisen persoonallisuuden piirteeni ja en ole oma itseni.
Pidän siis hänestä kovasti, siksi tämä mietityttää.
Kukaan tietenkään ei voi tähän mitään varsinaisesti vastata, mutta pohdiskelevia eri näkökulmia otan mieluusti vastaan.
Kommentit (12)
Mietin juuri päivällä, että eri ihmisten kanssa on oltava aina hieman erilainen. Miksikö?
Siksi, koska hekin ovat erilaisia.
Ja jos ja kun haluat toimeen tulla..
Ethän sä voi esim anopille paukaista ronskia alapää vitsiä, vaikka parhaan ystävättäresi seurassa hyvinkin voit ja sitä sitten nauretaan vedet silmissä! :D
Tilanteen ja henkilön vaatimalla tavalla sanoisin.
Mikäli toimeen haluaa tulla..
Huumorisi kyl vaikuttaa aika negatiiviselta. Jos mä kehun auringoista ilmaa, en mä haluu et toinen siin paskoo sen fiiliksen ja sanoo et siit tulee kohta ihosyöpä.
Olisit siis mielestäni parempi jos muuttuisit, mut et sitten varmaan olisi enää oma itsesi ja ei se elämä sit ehkä itsestäsi enää olisi niin kivaa. Ehkä vielä löydät kaltaisesi kaikesta negatiivisesta ja kamalasta nauttivan naisen.
No ite en tollasta jaksais kuunnella. Eiköhä nainen katkase välit ihan itse, rasittavaa "huumoria".
Nautitko kaverin seurasta, lienee oleellinen kysymys.
Mulla persoona "muuttuu" aina hieman kaverin mukaan, mutta kyllä kaverin täytyy pääasiassa pitää toisesta omana itsenään.
Teinimäinen, tyhmä läppä on tosi noloa nuorekkaaltakin 50+. Joo, ehkä persoonallista, mutta noloa silti.
t. nelikymppinen
Ole oma itsesi ja sillä hyvä. Jos se ei jollekin kelpaa niin hän varmasti sitten etsii itselleen sopivampaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
jatka vaan persoonallisella tyylilläsi, eiköhän tyyppi ota etäisyyttä kun kyllästyy huumoriksi puettuun piikittelyysi.
En piikitellyt esimerkissä ketään. Muori oli siis satunnainen kohtaaminen kadulla.
En piikiteellyt muoria, en kaveriani enkä mielestäni lapsiakaan.... miten nyt viisivuotiaita voisi piikitellä. Eli toivottavasti ymmärsit oikein.
ap
Vierailija kirjoitti:
Teinimäinen, tyhmä läppä on tosi noloa nuorekkaaltakin 50+. Joo, ehkä persoonallista, mutta noloa silti.
t. nelikymppinen
Miksi ikä rajaisi huumorin? Kuulunet niihin, joiden mielestä viisikymppisellä pitää olla lyhyt tukka. Muuten on nolo.
Äh, jos ei huumori natsaa niin melko turhaa on kyllä muukin. Ja ihanaa on silloin kun se natsaa, silloin kun toinen oikeasti t a j u a a sua, eikä ota kaikkea kirjaimellisesti tai ala moralisoida paikassa jossa ei ole tarvetta sille. Mulla itselläni esim. on kiltti huumorintaju, en siis koskaan ilkeile tai ivaa rumasti "huumorin" nimissä, mutta huumorini saattaa olla välillä todella mustaa ja joskus kaksimielistä, eikä sitä tajua monikaan nainen. Miehet taasen, no lähes kuka tahansa mies jolle olen huumorini esitellyt, tajuaa kyllä. Olet liian vanha muuttamaan itseäsi jonkun kaveriseuran takia, ja mitä mieltä olla varpaillaan ja joutua koko ajan kahnauksiin iloiseksi tarkoitetun asian takia.
Vierailija kirjoitti:
Nautitko kaverin seurasta, lienee oleellinen kysymys.
Mulla persoona "muuttuu" aina hieman kaverin mukaan, mutta kyllä kaverin täytyy pääasiassa pitää toisesta omana itsenään.
Nautin ja en.... kuten varmasti hänenkin puoleltaan tunteet vaihtelevat. Toisin kuitenkin kuin hän, minä en kommentoi hänen "huonoja" puoliaan ääneen.
Nautin tietystä vakaudesta, hän on varsin tasapainoisen tuntuinen ja vahvan oloinen. On myös fiksu, hoksaa jutut kertalaakista. Ei tarvitse selittää.
Olen vain nyt vähän tuskastunut asetelmaan, jossa hän sanelee minun käyttäytymiselleni rajoja.
Mutta kuten monet ovat todenneetkin, asia ratkennee ns. luonnollista tietä. Koska kyseessä ei ole rakkaussuhde, niin kontakti tuppaa hiipumaan, ellei yhteinen sävel ole riitasointua voimakkaampi.
ap
jatka vaan persoonallisella tyylilläsi, eiköhän tyyppi ota etäisyyttä kun kyllästyy huumoriksi puettuun piikittelyysi.