Voiko 22-vuotias saada vielä jonkun isä- tai äitihahmon elämäänsä?

Miksi tarvitset?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tarvitset?

Miksi kukaan haluaisi välittäviä ja turvallisia ihmisiä elämäänsä?

Voi. Otat jonkun 40 v poolison ja siinä sitten ihmettelette miten ei kukaan ymmärrä teidän rakkautta ja kun olet myös sykolookisesti kehittynyt aikuiseksi (n.25-28 v) ni sitten erootte.

Voi saada. Itselläni oli yksi terapeutti, siskoillani kavereiden vanhempia, sukulaistätejä, anoppeja ja opiskelun kautta löytynyt vanhempi ystävä.

Miksi ei voisi? Kyllä minusta voi, voisin itsekin kuvitella ohjaavani tukea tarvitsevaa nuorta elämässä eteenpäin.

Hyvin voi. Esim. joku työkaveri tai työnantaja kesätöistä, harrastuksen vetäjä, sukulainen, kaverin vanhempi, naapuri. Mietit sellaisen aikuisen, jolle sinun olisi helppo puhua. Sit keksit tikusta asiaa ja kysyt voitteko olla ystäviä. Tai vaan sopivassa kohdin kerrot huolistasi.

Toivottavasti! Olen jäänyt kaipaamaan sellaista itsekin, kun tuollaiset hahmot ovat aina kadonneet elämästä yhtäkkiä. Siitä on tullut kai vähän turvaton olo, olen niin usein jäänyt yksin liian nuorena.

Tietty, semmosen ihanan sugarmaman tai -daddyn <3

Appivanhemmat

Et ole ainoa tuon toiveen kanssa...

Voin alkaa "isäksi" jollekin 22v typylle. 

Vierailija kirjoitti:

Jos sellaista ei ole ennen ollut?

Jos olet kivan näköinen alasti, pidät seksistä ja muutenkin mukava? Voin alkaa sulle mies ystäväksi ja lupaan pitää sinusta hyvää huolta.

T.M

Äitini kertoi kerran puhelimessa että oli saanut uuden tyttären.

Vähän aikaa piti miettiä kun siihen asti olin ainoa tytär mutta sitten äiti kertoi että vähän aikaisemmin kuolleen siskonsa tyttö (40v) oli soittanut ja kysynyt äitiäni "adoptioäidiksi". Toki sopi ja sen jälkeen ovat aina joskus soitelleet toisilleen ja parantaneet maailmaa.

Vaikka minulla onkin ihan ok äiti niin kyllähän tuosta kivasta anopistanikin on tullut vähän kuin kakkosäitini.

Eikö sinulle riitä omanikäiset tai vaikkapa vanhemmatkin ystävät? Miksi pitäisi saada elämään jokin "hahmo"? Ja miltä teistä tytöistä muuten tuntuisi se jos minä, 22-vuotias mies, seurustelisin kanssanne ja lähtisin aina silloin tällöin viikonlopuksi Seijan, 50-vuotiaan "äitihahmoni" luokse?

Voi! Mulle se oli miesystävä, jonka kanssa suhde taantui kaveritasolle. Seurusteltiin 3v, kavereita oltu 5v. Kummallakin uudet suhteet, mutta ollaan läheisiä ja hän auttaa mua aina kun voi. Mä taas olen hänen nuorimmalle lapselle lapsenflikkana :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinulle riitä omanikäiset tai vaikkapa vanhemmatkin ystävät? Miksi pitäisi saada elämään jokin "hahmo"? Ja miltä teistä tytöistä muuten tuntuisi se jos minä, 22-vuotias mies, seurustelisin kanssanne ja lähtisin aina silloin tällöin viikonlopuksi Seijan, 50-vuotiaan "äitihahmoni" luokse?

Siltä, että sulla ei ole ehkä koskaan ollut sun biologinen äiti läheinen ihminen. Ja että olet löytänyt vanhemman korvikkeen.

Ehkä tuollainen uuden vanhemman löytäminen auttaisi siihen, ettei pyrkisi seurustelusuhteissaan löytämään itselleen isää/äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Appivanhemmat

En tiedä itkisikö vai nauraisiko!? :'D

Mulla ei ole oikein koskaan ollut vanhempia ja anoppi sanoi kaikessa empaattisuudessaan, ettei hän voi mulle äidin korvikkeeksi alkaa.

Enää en tarvitsisikaan, olen jo päässyt yli..

Ilmeisesti kaikki on mahdollista. Mä olen saanut vanhoilla päivillä "siskon", kun isäni avokkinsa kanssa alkoi iskäksi ja äiskäksi jollekin idän ihmeelle. Enpä oikein tiedä miten tuohon pitäisi suhtautua, vähän pitää asiaa sulatella.